lauantai 17. toukokuuta 2014

Kuvia monen viikon takaa

Tässä nämä olisi lupaamani kuvat Vickyn kanssa pomppimisista. Enempää en kerkeä selitellä sillä koulukirjat kutsuvat. Pursuaa kyllä koko koulu korvista, mutta enää yksi koe ja sitten onkin helpompaa. Seuraavassa postauksessa sitten enemmän viimeaikaisia kuulumisia!




 



tiistai 6. toukokuuta 2014

Pomppu heppa!

Reilun viikon takaisesta valmennuksesta ei ole mitään sanottavaa. Heppa meni hienosti, mutta oli jotenkin kyllästyneen oloinen. Sitä ei tuntunut ollenkaan innostavan hiekka neliöllä pyöriminen, mutta kyllä se yritti, siitä kehut Läiskälle! Tulinkin siihen tulokseen, että taas olisi kouluilu taukopaikoillaan ja niinhän sitä viime viikko ralliteltiinkin maaston puolella. Sunnuntaina maastoilukuuriin tuli kuitenkin poikkeus, kun suunnattiin hiekka alustalle pomppimaan.

Kentällä verkkasin Läiskän rennosti, ilman mitään ihmeellisyyksiä. Käyntiä, ravia ja parit laukannostot ja heppa oli kevyesti verkattu. Pyysin puomipirkkojani (Emmiä ja Tarua) laittamaan ristikon pitkälle sivulle, jota alettiin sitten loikkimaan..



...Tosiaankin loikkimaan. Melkoisia hyppyjähän sieltä tulikin. Pompittiin, vaikka millä eri tyylillä, eikä kenenkään naama pysynyt vakavana. Kun oltiin näitä pellehyppyjä tarpeeksi hypitty, saatiin muutamat ihan hyvät ylitykset ja kovan tsemppauksen ansiosta uskaltauduin hyppäämään tynnyriä ihan pystynä. 

Ensimmäisestä ylityksestä lähtien Läiskä vakuutti minut siitä, että kaveri osaa oikeasti hypätä. Ei hevosella ollut mikään muu esteenä kuin kuski korkeintaan. Se hyppäsi tosi siististi ja kepeästi. Parasta kaikista oli kuitenkin se energia ja ilo. Läiskää joutui hidastamaan  välillä tosi topakastikkin ettei se rynninyt esteelle!




Vasempaan kierrokseen lisättiin korkeamman esteen kaveriksi noin 40cm pysty, jotta muistin ratsastaa myös esteen jälkeen. Tuommoinen pienikin lisäys antoi jo paljon lisää mietittävää. Ei sillä, etteikö pelkkä istunta olisi riittänyt keskittymisen kohteeksi.. Eiköhän sekin siitä parane harjoittelulla ja rutiinilla. Ollaanhan tässä jo viime keväästä kehitytty hurjasti (kuva viime keväältä)!




Mä olen niin suunnattoman ylpeä ja iloinen. Onnistuneet estetreenit takana ja voin vain todeta, että omistan maailman hienoimman hevosen! Kiitos Emmille ja Tarulle kuvaamisesta, puomipirkkona olemisesta ja tietenkin seurasta!

Myöhemmin tulossa myös postausta, kun hyppäsin Vickyllä, mutta nyt lähden tästä lukemaan historian kokeeseen..