Tukahduttavaa kuumuutta

Tallentaa, julkaisee, tiedoston julkaiseminen epäonnistui.. Näin hyvin on lähtenyt käyntiin videopostauksen lataaminen. Nyt muistan miksi en jaksa yleensä taistella tuon elokuvatyökalun kanssa. Älkää kuitenkaaan huoliko kyllä se video täältäkin joku päivä löytyy toivottavasti jo lähipäivinä!;)

Taas on kaksi ratsutusta hurahtanut kuin siivillä ja poika alkaa oikeasti näyttämään jo ratsun eleitä. Valmentajakin tuumasi, että ensi viikon jälkeen taitaa olla tämä ratsutus tässä niin hieno siitä on tullut! Voi kuitenkin olla, että on taas parit ratsutukset tiedossa. Silloin harjoiteltaisiin jo hiukan haastavampia juttuja. Aika näyttää ja katsoo nyt kuinka minä opin ruunaa paremmin ratsastamaan!

Voitte kuitenkin jo päätellä yllä olevasta, että kaksi viimeisintä kertaa on menneet enemmän kuin putkeen. Läiskä on alkanut näyttämään mageaa raviaan, jota se on piilotellut tähän asti. Hienoa katsottavaa se on kun tuo yleensä humputteleva ruuna ottaa koipensa mukaan ja alkaa polkemaan alleen. Läiskäkin kun ei ole mikään siroin rakenteeltaan näyttää melkeimpä hassulta kun se askeltaa kevyttä ravia kenttää ympäri. Komea se on ei voi muuta sanoa ja nykyisin kun minun kanssa alkavat olemaan muutkin samaa mieltä! Valmentajakin on moneen otteeseen todennut, että nyt se menee todella kivaa ravia!

Keskiviikkona tapahtui jotain laukan kanssa mitä olemme kaikki odottaneet. Se alkoi oikeasti pyöriä ja vieläpä kumpaankin suuntaan! Ei mitään etupainoista laukkaamis yritystä vaan ihan laukkaa.  Se näytti hienolta, mutta tuntui vielä monta kertaa hienommalta vaikka kentäreunalla olinkin vain katsomassa. Vieläpä kun itsekkin pääsin myöhemmin laukkailemaan ruunalla estetunnin merkeissä. Hienolle tuntui myös nähdä se ilo, joka  valmentajan kasvoilta paistoi kun hän Läiskää ratsasti. 

Keskiviikkona valmentaja ratsasti Läiskän kivaksi ja opetti minua vajaan puolentunnin ajan esteillä. Sen puolentunnin aikana keräsin kyllä pääni täyteen tietoa ja nyt olen toivon mukaan esteilläkin himpun viisaampi. Tunnin jälkeen olikin semmoinen olo, etten ole hyppäämisestä tietänyt paljoakaan mitään. 

Valmennus alkoi ihan sillä, että kekotin kevyessä istunnassa muutaman kierroksen ympäri kenttää, jonka jälkeen tulin ravissa pientä ristikkoa. Istuntani tuntui olevan ihan hakoteillä ja kun joku osaava vieläpä katsoi niin tuntui, että olin siellä ihan päin prinkkalaa. Kuitenkin kun aloin tajuamaan homman idean alettiin saamaan  hyviäkin hyppyjä, jotka näyttivät molempien puolesta hypyiltä. Otettiin myös myös muutamat laukka lähestymiset ja Läiskä laukkasikin harminaisen innokkaasti eteenpäin!

Kun ristikko onnistui hyvin hyppäsin "ratana" kentän molemmilla pitkillä sivuilla olevia esteitä. Tämäkin tehtävä alkoi nopeasti tuntumaan liian helpolta, jolloin ratoja vaikeutettiin ja lopulta rataan kuului viisi hyppyä joita tultiin laukassa. Läiskä selviytyi esteistä mainiosti, vaikka ei ollakkaan ennen ratoja hypätty.

Niin kuin näistä estekuvista huomaa pysyy silti tuo jalka ongelma minulla, vaikka kuinka yritän sitä korjata. Kyllä minä muutamassa hypyssä onnistuin jotenkin kantapäät pitämään alhaalla, mutta saakeli sentään kun ne tahtovat aina sojottaa ylöspäin. Valmentaja kylläkin lohdutteli minua, että kyllä ne siitä ajan kanssa korjaantuvat kun niihin vain keskityn. Ovathan ne kyllä nyttenkin jo paremmat kun ensimmäisillä hyppykerroilla!:)

Ratsastustaidot hukassa

Minun piti postata perjantaina, mutta lähdettiinkin aikaisemmin viettämään juhannusta kuin luulinkaan. Juhannus oli kannaltani aikamoinen. Istuttiin iltaa mökillä, käytiin katsomassa kokko, syötiin ihanaa grilli ruokaa, leikittiin serkkuni koirien kanssa ja pidettiin muutenkin hauskaa. Painuin joskus puoli neljän maita nukkumaan, mutta vähäisiksi jäi yö unet. Alle neljän tunnin mittaisiksi, hemmetin itikat! Seuraava päivä meni aika väsyneissä tunnelmissa hyvä, että jaksoi edes silmiään auki pitää, mutta nyt olen onneksi saanut nukuttua univelkoja pois.

Sitten päästään oikeaan asiaan, eli hevosiin. Torstai iltana Taru oli saanut postista hyvin toivotun paketin, josta löytyi uusi putki kameraan. Minulla olikin hyvä tilaisuus hälyttää ystäväni meille minua ja Läiskää kuvaamaan. Minun piti hypätä maastoesteitä, mutta se jäi vain sille pitämisen tasolle, koska sää näytti olevan meitä vastaan. Taivaalta alkoi ripeksiä vettä ja tummat pilvet tulivat meitä kohti. Hyppypaikka muutettiin sitten kentälle.

Kun myöhemmin selvittiin kentälle, väistyi sade kokonaan. Silloin vähän ketutti kun olin sittenkin valinnut kentän, sillä eihän Läiskä edes kunnolla nosta siellä laukkaa.  Lämmittelin alkuun Läiskää käynnissä, sekä ravissa, jonka jälkeen siirryin ravailemaan Tarun laittamien maapuomien yli. Läiskä lämpeni puomeista yllättävän paljon, mitä ei ole ennen käynyt.

Laukkapuomienkin yli tultiin paristi, jonka jälkeen pompattiin muutama hyppy Läiskän helpommasta suunnasta n.40cm  esteen yli. Jokainen hyppy oli aikamoinen sukellus ja kuski yritti parhaansa mukaan kestää hypyssä mukana. Läiskälle vaikeampaan suuntaan siirryttäessä muutetttiin este 60cm ristikoksi, johonka saatiin pari hyvää hyppyä ja lopetettiin. Kokonaisuudessaan ei siis montaakaan hyppyä otettu, mutta Läiskä oli kyllä oikein hienosti!

 Pakko kyllä hiukan kehua tuon ruunan laukan kehittymistä. Kokeilin  tuolloin ensimmäistä kertaa laukata Läiskällä ratsutuksen alkamisen jälkeen ja olin  kyllä ihan hämmästyin. Laukkahan alkoi tuntua jo ihan laukalta, eikä siltä, että olisin ratsastanut kamelilla.Vaikeampaan suuntaan siirtyessä laukan laatu huononi hiukan, mutta sinnekkin suuntaan se alkoi jo pyörimään. Hieno poika, kuului suustani useampaan otteeseen.

Loppuraveihin siirryttäessä taivuttelin ruunaa hieman ja Läiskä alkoi olemaan aika magea pätkittäin. Mahtava fiilis jäi kyllä ratsastuksesta, mutta kuvia katselemaan siirryttäessä mahtava olo vähän haihtui. Hevonen on mahtava ja hieno, mutta entäpäs tuo hömelön näköinen ratsastaja. Kenottaa, joka suuntaan ja tuo  järkyttävä takakeno se on pakko saada heti pois!

Perjantai ja lauantai kuluivatkin siellä mökillä ja hevonen sai kahden päivän huilitauon.  Mökkeilyn aikana himoni vain ratsastukseen yltyi ja halusin päästä heti muuttamaan karmean näköistä istuntaani. Sunnuntaina sitten pääsin harjoittelemaan istuntaa ja Emmi tuli kuvaajaksi. Niin kuin Emmi omassa blogissaan kirjoittikin, ei hänen kuvaukset onnistuneet mitenkään parhaiten kentän valon takia. Tuohon kun vielä lisätään  kuvistaan tosi tarkka ihminen, ei meinannut julkaisu kelpoisia kuvia löytyä juuri ollenkaan. Tietenkin harmittaa itseäni kun hevonen oli  upea, ettei hyviä kuvia ole teille näyttää. No aina ei voi onnistua ja tosiaankin meidän kenttä teki kuvauksesta todella haasteellista.  Tietenkin on myös tärkeintä, että itse tietää millekkä se hevonen tuntui. Kiitos kuitenkin tosi paljon Emmille kun tuli meitä kuvaamaan!:)

Taivuttelin Läiskää  käynnissä valmentajani neuvomalla tyylillä. Se toimikin erittäin hyvin sillä hevosesta tuli vetreä ja reipas, sekä se alkoi myös myötäämään alas.  Ruuna oli myös rennon tuntuinen, eikä käsissä ollut tuhanen kilon painoa, joka joskus ilmestyi heti kun pää laski alemmas. Kun hevonen oli niin mukavan tuntuinen pystyin hyvin keskittymään istuntaani ja hetkittäin sainkin sen omasta mielestäi ihan kohtalaiseksi. Kyllähän Emmi oli onnistui saamaan pari kauheaa kenotuskuvaa, mutta ainakin yritin nyt parhaani mukaan näyttää siedetttävältä!:D

Selkä suoraksi tyttö! 

Mitäs muuten pidätte uudesta ulkoasusta? Ei tämä vielä ihan lopullinen ole vaan tulen kyllä lähipäivinä tätä korjailemaan, mutta suurinpiirtein tämmöinen tästä on jäämässä. Ja lisäsin tuohon bloglovin-widgetin, joten sitäkin kautta on helpompi ruveta  nyt blogia seurailemaan!

Enemmän ratsutuksesta

Nyt minulla on aikaa tulla kehumaan tuo hevoseni maasta taivaisiin. Ratsutukset ovat siis lähteneet hyvin käyntiin ja ruuna on kehittynyt huimasti lyhyessä ajassa. Minä kun luulin, että Läiskä on sitä sorttia jolla kestää asioiden oppimisessa kauan. Se kuitenkin yllätti meidät kaikki positiivisesti ja kun kerran sille asian kunnolla opettaa niin hevonen muistaa sen seuraavallakin kerralla. Muistatte myös varmaan kun viime kuulumis postauksessa kirjoitin valmentajan sanoneen Läiskää tyhmäksi. Nyt on kuitenkin hänkin joutunut osittain  sanansa perimään!;)

Läiskälle on nyt opetettu peruuttamista, väistöjä, herkistetty hevosta ja kaikenlaista perusratsastusta. Raviväistöjäkin on kokeiltu ja ihan hyvin ruuna niistäkin selviytyi. Isoin muutos on varmaankin tapahtunut ruunan herkkyydessä. Nyt ei tarvitse niillä pohkeilla hirvittävästi tökkiä vaan vähemmälläkin saadaan hevoseen vauhtia.  Kääntyminen ja pysähdys myös tapahtuvat paljon herkemmin kuin ennen! Jäykkyyskin on lieventynyt ja hevonen alkaa hetkittäin olemaan ihan letkeä, mutta onhan tuo hevonen vieläkin jumissa.

Läiskälle vaikeudeksi on kuitenkin selvinnyt sen laukka. Se on kyllä niin raakaa, että hyvä kun suostui edes ensimmäisellä kerralla sen vaikeampaan suuntaan nostamaan. Valmentajalla on myös täysi työ siinä, että ruuna pitää sen yllä. Kovasti Läiskä kyllä yrittää, mutta se laukan pyörimään saaminen on sille erittäin vaikeaa. Pojan helpompaan suuntaan on laukka alkanut jo hetkittäin pyörimään hyvin. Kyllä se siitä lähtee, niin se valmentajakin sanoo ja siihen uskotaan!:)

Kehuja Läiskä on saanut kyllä aika reilulla mitalla. Sen jälkeen kun poika on saanut paljon kehuja täytyisi teidän nähdä kuinka ylpeä se onkaan itsestään. Pärskien ja öristen tekee töitä kunnolla. Ei se kylläkään niitä kehuja turhaa saa vaan onhan se hieno poika. Parhaansa se ainakin yrittää muuta ei voi sanoa. Mitä sitten valmentaja tuumaa Läiskästä. No hän taitaa ainakin tykätä ruunalla ratsastaa sillä hevosta usein kehuu ja iloinen hymy kasvoilla ratsastelee. Läiskä onkin tainnut yllättää valmentajan, sillä hän sanoi, että luuli sen olevan paljon raaempi. Usein myös poikaa minullekkin kehuu ja toteaa, että hyvä tästä vielä tulee. Niin tulee siitä olen varma.

Asiasta kolmanteen valmentaja muuten vaihdatutti meillä Läiskän satulan. Pitemmän aikaa ollaankin katsottu, että toivottavasti ei kohta ala olemaan epäsopiva ja nyt se sitten tapahtui. Satula alkoi  painamaan sään kohdalta, eikä tämän ongelman korjaamiseksi mikään lampaankarva romaani auta. Jouduttiin siis keskiviikkona kokeilemaan meidän eri satuloita Läiskälle ja sopivimmaksi osoittautui Vickyn mustangin koulusatula. Onneksemme myös Vickylle sopi ruunan vanha wintec, eikä tarvinnut lähteä nyt uutta satulaa ostamaan. Koeajotkin on satulalla ratsastettu ja se on kyllä erittäin mukava istua! Palataan siihen sitten enemmän seuraavassa postauksessa!:)

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/7522777/?claim=csukcebkn6f">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Pikaista päivittelyä

Tämä postailu jäänyt, vaikka minun piti tässä skarpata. No, jos minä vaikka nyt yrittäisin parantaa ja jättää nämä yli viikon mittaiset postaustauot pois.

Mitään erityistä ei meidän arkeen ole kuulunut, joten tyydyn vain lisäilemään tähän muutaman kuvan tältä viikolta ja viime viikolta. Lupaan myös tulla kirjoittelemaan lähipäivinä enempi ratsutuksesta. Sen voi kuitenkin todeta, että jo muutaman ratsastus kerran jälkeen on alkanut Läiskästä kuoriutumaan hevonen. Hihi en malta odottaa, että pääsen kertomaan lisää tuon koulupolleni kehityksestä! Nyt kuitenkin pakko hiippailla iltatoimiin sillä aamulla on taas vaihteeksi aikainen herätys tiedossa.

 Uuteen pihattoon tutustumista. Ruunaakin meinasi hiukan ruveta pelottamaan, mutta pakkohan sitä oli lopulta uskaltautua tutkimaan kun tammat menivät edeltä.

Hömelö kouluhevonen

Arvatkaapa kuka  järkyttyi kun maanantai aamuna herätessä puhelimessa vilkkui valmentajan numero. Onneksi kuitenkin kyse ei ollut peruutuksesta vaan hän ilmoitti pääsevänsä tulemaan sovittua  aikaisemmin.  Tulihan siinä hiukan kiire, mutta kerkesin minä kentällä edes hiukan Läiskää lämmitelläkkin ja herra tuntui jo silloin erittäin mukavalta.

Itse ratsutuksesta jäi erittäin hyvä mieli sillä kaikki sujui nappiin. Läiskäkin malttoi olla suurimman osan ajasta possuilematta. Tietenkin täytyihän sitä pari kertaa testata, että oliko se selässä olija nyt ihan tosissaan, mutta ei se tuntunut paria ruunan jekkua säikähtävän.

Tiesinhän minä, että siitä on tullut hieno, mutta en olisi voinut kuvitellakkaan ruunan pystyvän jo tuollaiseen. Hienolta se tuntui nähdä kun oma kulta kimpaleeni matkasi ympäri kenttää kauniisti liitäen. Kaiken lisäksi viimeksi hermostunut hevonen oli nyt kuin toistamaata. Läiskä pärski mennessään ja oli selvästikkin tyytyväinen, sekä ylpeä itsestäään. Niin olin kyllä minäkin siitä.

Vaikka näky oli  hieno tuli sisälleni kuitenkin pieni kipristys. Miten paljon hienompaa se olisikaan jos olisin juuri noilla hetkillä ollut itse selässä. Entä jos minä olisin voinut saada ruunani menemään noin. Näytti siltä kuin valmentajan ei olisi  tarvinnut tehdä mitään ja hevonen meni jo noin kauniisti. Voi olisipa se niin helppoa kuin miltä näytti, mutta kyllä me  vielä joskus liitelemme Läiskän kanssa noin pitkin kenttää.  Se on tavoita, pitää vain itse oppia ensin ratsastamaan.

Verratkaapa tätä ja yllä olevaa kuvaa. Ylempi otettu 10.6.2013 ja alempi 9.6.2012. Sama ratsastaja molemmissa kuvissa.

Ratsutuksen loputtua juteltiin valmentajan kanssa Läiskästä ja hän totesi hymyssä suin hevosen olevan mukava ratsastaa. Kerrankin löytyi joku, joka ei minun lisäkseni sanonut pojan olevan laiska. Hän myös kehui kuinka Läiskä on kehittynyt ja sanoi, että se haluaa nykyään miellyttää ratsastajaa enemmän ja onkin paljon yritteliäämpi. Myös sellainen turha uuden ratsastajan jännittely on kadonnut pois. Loppuun hän vielä lisäsi, että Ääpy on hömelä, mutta kiltti ja se pitää kyllä täysin paikkaansa!:D

Tämä päivä onkin mennyt Tarun kanssa satulahuonetta siivoillessa ja pihattoa valmiiksi laittaessa. Tarkoitus olisi, että pihatto avattaisiin hevosille lähipäivinä. Kerkesin minä töiden lomassa maastoilemassakin käydä ja ruuna oli kyllä aivan huippu. Vaikka sää oli mitä karmein (vettä satoi ja oli kauhea tuuli) herra toimi kuin enkeli, eikä edes säikkynyt mitään!♥

Näihin fiiliksiin on hyvä lopettaa postaus ja huomenna taas olisi vuorossa Läiskän ratsutusta. Tietää taas vähän normaalia aikaisempaa herätystä, mutta on se kyllä sen arvoista. Asiasta poiketen kiitos muuten teille lukijoille ja varsinkin Elinalle ja Lauralle! Teitä on 29 kappaletta ja suurin osakin uskaltautuu kommentoimaankin, kiitos siitä. Olette myös piristäneet minua monenakin päivänä kommenteillanne, vaikken aina sitä muistakkaan ilmoittaa.:)

Väsyneen bloggaajan käsialaa

Ei voi muuta sanoa kuin, että kylläpä väsyttää. Olisiko syynä se, että viime yö tuli vietettyä kaverin luona eikä    unta tullut saatua ehkä ihan tarpeeksi. Koitan teille kuitenkin jotain kirjoittaa, joten tämä postaus on puoliunisen käsialaa.

Perjantaina ohjelmaan kuului pellolla ratsastelua. Minun oli kyllä tarkoitus ihan ratsastaa, mutta humputteluksihan se muuttui. Läiskä oli hiukan höslä eikä  minullakaan ollut mitään intoa treenaamiseen. Pellolla pörräävien paarmojen ja itikoidenkaan takia ei myöskään jaksettu kauaa pellolla oleilla vaan ratsastus jäi lyhyeksi. Ratsastin Läiskällä kaikki askellajit läpi ja herra oli oikeasti tosi reipas. Joutui kerrankin niitä ohjia käyttämään ettei oltaisi pujahdettu metsikköön. Tai no kyllähän me kerran taidettiin sinne puiden sekaan sujahtaa, mutta muistimpa sitten loppu ajan ollakkin tarkempi.

 Tänään laskettiin hevoset juoksemaan kentälle ja Läiskäkin pääsi muistelemaan pitkästä aikaa miltä se kentän hiekka tuntuu kavioiden alla. Poika kyllä teki aikamoisen yllätyksen kentälle saapuessaan. Heti oli  portista sisään päästyään hevonen hiekan seassa pyörimässä. Missään muussakaan välissä se ei näyttänyt kärsivältä, vaan päinvastoin Läiskä tuntui oikein hymyilevän. Juoksutuksen jälkeen pidettiin ruunan kanssa hieromis hetki, eikä voinut erehtyä siitä mitä hevosen mielessä liikkui. Huuli mutrulla se seisoi paikoillaan.

Sitten asiasta kolmanteen huomennahan alkaa se Läiskän ratsutus ja voin sanoa, että kyllä on perhosia mahanpohjassa. Jännittää, että herra heittäytyy aivan porsaaksi valmentajalle tai entä, jos se alkaa vaikkapa ontumaan. Minun piti siis vain sanoa, että pitäkäähän peukut pystyssä. Toivotaan, että kaikki menee parhainpäin!

Rakkaus on rikkautta

Nyt ois luvassa tämmöinen turha sekamelska postaus. Tosiaankaan kun mitään järkevää sanottavaa ei ole ja haluan blogia kuitenkin hereillä pitää niin tässä on lopputulossa.

Läiskä on saanut tällä viikolla jo kaksi vapaapäivää kuskin laiskuuden takia. Kuumat päivät kun mielummin vain löhöää ulkona ottamassa aurinkoa ja nauttien jäätelöä. Enkä kyllä edes usko, että herra olisi ollut innokas työskentelemään 35 asteen lämmössä. Joten annetaan tuo nyt minulle anteeksi. Muutenkin tämä viikko on  tarkoitus olla ratsastuksen osalta vähän rennompaa, sillä ensi viikolla alkaa Läiskän ratsutus.

Se mitä Läiskällä on ratsastettu on ollut vain rentoa maastoilua. Ollaan totuteltu kulkemaan kotirajojen ulkopuolella ilman hevoskavereita ja hyvin ollaan selvitty, vaikka välillä onkin rohkeutta koeteltu. Tänään uskaltauduttiin ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille ja vaikka sitä reittiä ollaankin monet kerrat ratsasteltu oli  siellä silti paljon kaikkea hurjaa. Taivaalla  lentäviä lintuja katseltiin puhkuen ja outoja hajujakin piti kummastella. Kaikesta huolimatta Läiskä toimi erittäin hienosti, eikä yrittänyt missään vaiheessa kääntyä kotiin. On myös mukava huomata kuinka ruuna nauttii myös kahdestaan maastoilusta. Pakko kai on kuitenkin myöntää, ettei me olla vieraammille reiteille ihan kahdestaan lähdetty vaan yleensä on ollut joku pyörällä mukana!

Aiemmin mainitsinkin tuolla, että Läiskää aletaan ratsuttamaan ja ensi viikolla se sitten alkaa. Maanantaisin ja keskiviikkoisin  tulee valmentaja ratsastamaan ruunalla ja katsotaan mitä siitä seuraa.

Tänään olin kuvailemassa hevosia. Tässä muutama tämänpäiväinen otos ja mielelläni luen mielipiteitänne kuvista!:)

Lomalla viimeinki, voin ottaa iisimmin

Nyt on todistus kotona ja ansaittu kesäloma saa alkaa! On tätä odotettukin ja nyt kun se vihdoin alkaa alan jo miettimään, että kohta se on kuitenkin ohi. Ei en minä koko lomaa murehtimiseen meinaa käyttää vaan minulla on paljon suunnitelmia ja melkein kaikissa niissä ovat hevosetkin mukana. Nähtäväksi kuitenkin jää toteutuvatko ne koskaan..

Tiistaina lähdettiin Läiskän maastoilemaan pitkästä aikaa kahdestaan. Viime talvella kun iski pieni kammo  tuosta kahdestaan maastoilusta ikävien tapahtumien  vuoksi (jos jotakin sattuu  tilanne kiinnostamaan lisää löytyy täältä). Luulin jo, ettei minua ja Läiskää nähdä enää koskaan kahdestaan  pusikkoja rymyämässä. Onneksi kuitenkin päätin, että en vain voi pelätä loputtomiin ja lähdin tiistaina Läiskän kanssa maastoon. Reissu meni paremmmin kuin hyvin ja kammo hävisi kuin sormia napsauttamalla. Kaikki muu varmaankin selviää alla olevasta videosta, mutta jos jokin jäi epäselväksi niin älkää epäröikö kysyä. 

Keskiviikkona annoin Läiskälle vapaapäivän ja Torstaina menin tarhassa. Läiskä oli loistava ratsastaa. Se oli reipas, vaikka kuvaajan mielestä vauhtia olisi saanut olla lisää. Ekä se on, että olen tottunut  siihen, että Läiskä ei ole mikään kauhea pikajuna, joten minulle ruunan kanssa sana reipas tarkoittaa eri asiaa kuin muille.  Tehtävinä ei tehty mitään kummallista vaan laukkailtiin aidan  viertä, sekä taivuttelin ympyrällä.

Kuvaamassa minua oli Emmi, joten suuri kiitos hänelle alla olevista kuvista. Kuvissa ei ole minun mielestäni mitään vikaa, mutta tietenkin kun Emmi on tarkka kuvaaja, joten hänen mielestään yksi alla olevista kuvista olisi pitänyt jättää julkaisematta kuvausvirheiden vuoksi.. Anteeksi Emmi !:D

Perjantaina  myöskin ratsastelin tarhassa nyt oltiin kuitenkin jätetty satula matkasta ja  ratsastelin läppärillä ilman jalustimia eli yksinkertaisesti menin ilman satulaa. Äiti neuvoi minua ratsastamaan Läiskällä ja poika olikin tosi mukava sillä se oli herkkä ja reipas. Ensin laukkailin edestakaisin, jonka jälkeen aloin tekemään ympyröit, sekä kaseja. Äiti antoi minulle todella hyviä vinkkejä joilla sain Läiskän herkistymään ja kampeaminenkin hävisi kokonaan. Näistä kuvista kiitos kuuluu Tarulle!

Kuvia oli ties kuinka paljon, mutta jostain syystä tarkennus oli kiukutellut Tarulle, joten kuvat eivät olleet julkaisu kelpoisia.

Eilen oli niin tukahduttavan kuuma päivä, että päätin jättää ratsastukset illalle ja hyvä niin sillä kuudelta sää olikin jo ihan siedettävä ratsastukseen. Ratsastin ensin Läiskällä lyhyen maastolenkin ja mummoni, sekä äitini halusivat lähteä jalan mukaamme. Läiskän kanssa me kuitenkin ralliteltiin pitkän matkaa edellä muita ja lopulta tultiin vastaan kävelijöitä. Herra oli erittäin kiltti, sekä se kuuntelikin hyvin. Kokeilin myös tajuaako Läiskä raviväistöistä mitään ja kyllähän se tajusi. Saatiinkin muutamat tosi hyvät väistöt, vaikkei olla edes koskaan moisia kokeiltu. Hieno ruuna!♥

Kävin myös maastoilemassa samaisen lyhyen lenkin Mellin kanssa ja tamma oli aivan huippu! Hevonen oli meno haluistaan huolimatta hyvin kuulolla, sekä tamma tuntui olevan käytökseltään muutenkin syötävän suloinen. Tuntuu, että Melliäkin arvostaa vain kerta kerralta  enemmän sen verran hieno se on!

Nyt tämä tyttö lähtee maastoilemaan ja nauttimaan ihanasta kesäsäästä. Hyvää lomaa kaikille joilla se on jo alkanut!♥