Väsyneen bloggaajan käsialaa

Ei voi muuta sanoa kuin, että kylläpä väsyttää. Olisiko syynä se, että viime yö tuli vietettyä kaverin luona eikä    unta tullut saatua ehkä ihan tarpeeksi. Koitan teille kuitenkin jotain kirjoittaa, joten tämä postaus on puoliunisen käsialaa.

Perjantaina ohjelmaan kuului pellolla ratsastelua. Minun oli kyllä tarkoitus ihan ratsastaa, mutta humputteluksihan se muuttui. Läiskä oli hiukan höslä eikä  minullakaan ollut mitään intoa treenaamiseen. Pellolla pörräävien paarmojen ja itikoidenkaan takia ei myöskään jaksettu kauaa pellolla oleilla vaan ratsastus jäi lyhyeksi. Ratsastin Läiskällä kaikki askellajit läpi ja herra oli oikeasti tosi reipas. Joutui kerrankin niitä ohjia käyttämään ettei oltaisi pujahdettu metsikköön. Tai no kyllähän me kerran taidettiin sinne puiden sekaan sujahtaa, mutta muistimpa sitten loppu ajan ollakkin tarkempi.

 Tänään laskettiin hevoset juoksemaan kentälle ja Läiskäkin pääsi muistelemaan pitkästä aikaa miltä se kentän hiekka tuntuu kavioiden alla. Poika kyllä teki aikamoisen yllätyksen kentälle saapuessaan. Heti oli  portista sisään päästyään hevonen hiekan seassa pyörimässä. Missään muussakaan välissä se ei näyttänyt kärsivältä, vaan päinvastoin Läiskä tuntui oikein hymyilevän. Juoksutuksen jälkeen pidettiin ruunan kanssa hieromis hetki, eikä voinut erehtyä siitä mitä hevosen mielessä liikkui. Huuli mutrulla se seisoi paikoillaan.

Sitten asiasta kolmanteen huomennahan alkaa se Läiskän ratsutus ja voin sanoa, että kyllä on perhosia mahanpohjassa. Jännittää, että herra heittäytyy aivan porsaaksi valmentajalle tai entä, jos se alkaa vaikkapa ontumaan. Minun piti siis vain sanoa, että pitäkäähän peukut pystyssä. Toivotaan, että kaikki menee parhainpäin!