Nollasta se kaikki lähtee

Onnistumisen tunne se paras tunne!♥

Tänään se tuli taas kerran todistettua, että ei onnistumista voi voittaa mikään. Pienetkin ilon aiheet antavat niin paljon potkua jatkaa ja niidenhän avulla tätä harrastusta elämäntapaa jaksaa jatkaa päivästä toiseen kyllästymättä.

 Kenttälle suunnattiin tänä aamuna auringonpaisteessa. Toppatakki tuntui olevan jo aivan liikaa, mutta kun alla oli vain pitkähihainen en uskaltanut takkia poiskaan  heittää. Sitten kun vielä erehdyin istumaan tuolille selkä aurinkoon päin niin voitte vain arvata miltä tuntui kun musta takki imi kaiken lämmön itseensä. Tarun kanssa siis oltiin alussa kuvaajan/katsojan roolissa. Äiti herkisteli Läiskää ja teki ruunan kanssa vaikka mitä kiemuroita. 

 Pitkäänaikaan Läiskä ei ole ollut omasta tahdosta kunnolla reipas, mutta tänään se oli. Ihailtiin Tarun kanssa kun poika liiti pitkin kenttää ja viimeistään selkään päästyä sen tajusi kuinka reipas se oikeasti oli. Ei me saatu siihen hevoseen semmoista vauhtia edes juoksutusraipan avulla, vaikka kuinka olisimme toivoneet. Tänään reippaus oli rehellistä, se oli juuri sitä mitä minä aina olen sen toivonut olevan.

Vielä kaikenkukkuraksi Läiskä alkoi aivan omasta tahdostaan laskea päätään reippaassa tahdissa alas hipoi fiilikseni taivasta. En halua Läiskältä tällä hetkellä mitään muuta kuin reippautta, koska uskon, että tuolle hevoselle tulee kaikki muu aikanaan ihan hevosen omasta tahdosta. Ja tänään se minun odottaminen palkittiin . Eihän Läiskä missään peräänannossa ole, enkä mitään sen kaltaista nyt vaadikkaan. Tämä vain taisi olla minulle merkki, että kyllä me vielä  joskus hiodutaan timanteiksi.

Onnistuneen kenttäilyn jälkeen käytiin vielä rauhallisella maastolenkillä.

Ongelmia matkassa + Horzen paketti

Anteeksi taas tämä postaustauko. Ärsyttää suunnattomasti itseänikin kun ei tunnu löytyvän aikaa jolloin kerkeisin kirjoittaa kaiken arjen keskellä. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja päätin kirjoittaa kaikessa kiireessä tälläisen kuulumispostauksen. Toivottavasti tästä saa edes jotain selvää!

--

Koko perjantain Läiskä oli tosi haastava ratsastaa. Alussa se oli kunnon lahna, joka vain mateli eteenpäin ja lopussa sitten teimmekin vain etuosakäännöksiä pojan omastatahdosta. Läiskä vain päätti yks`kaks, kun patistin sitä eteenpäin, että enää ei kävelläkkään. 

Olihan se tosi turhauttavaa yrittää  saada hevonen liikkumaan edes yhden askeleen verran, kun se vain pyöri kaikista avuista. pakko todeta, että loppui minulla neuvot kesken, kun oltiin yritetty Tarun kanssa suurinpiirtein kaikkea. Lopuksi saatiin Läiskä kuitenkin liikkumaan edes hiukan ja suunnattiin samantien kotiin.

Lauantaina oli  vuorossa uusi yritys. Nyt oltiin kuitenkin Tarun kanssa viisaampia, sillä äiti oli ladellut minulle neuvoja mitkä saattaisivat  toimia. Ensimmäinen niistä oli pystyttää este. Läiskähän tykkää hypätä ja innostuu esteistä, joten jos oltaisiin saatu siitä sitä virtaa ja poika olisi lopettanut pyörimiset. Alku oli aika lupaava, mutta hetken päästä alkoi taas samanlainen pyöriminen. Sain sen kuitenkin jo loppumaan ennnen kuin se kerkesi alkaakaan. 

Esteillä poika alkoi kuitenkin kieltämään ja kun annoin pohkeita, etttä hevonen kulkisi eteenpäin alkoi se käännöksien tekeminen. Silloin viimeistään minulle syttyi lamppu pääni päälle  ja tajusin mistä asiat kiikastivat. Läiskä alkoi selvästikkin pyörimään kun tiesi tehneensä väärin tai olin sitä komentanut. Se teki noita temppuja, koska  sai käännöksissä onnistueessaan yleensä paljon kehuja ja se selvästikkin luuuli saavansa niitä myös nyt. Läiskällä kun on  suuri miellyttämisen halu ja  se tuntuu välillä jopa säikähtävän, jos saa minulle pahan fiiliksen aikaan.

Este otettiin kokonaan pois ja Taru otti juoksutus raipan. Kun poika yritti pysähtyä minä annoin pohkeita ja Taru heilutti Läiskän sivulle raippaa ikään kuin  se olisi käärme. Sen ei annettu missään välissä Ääpyyn koskea sillä ei me tuolle hevoselle mitään traumoja  haluta!

Raipan avulla löytyi Läiskästäkin semmoinen reipas vaihde, joka on usein kadoksissa. Oli ihana ratsastaa eteenpäin pyrkivällä hevosella ja niin kuin kuvistakin saattaa huomata, ei näyttänyt Läiskäkään yhtään kärsivältä vaikka nyt joutuikin menemään harminaista reippaammin!

Sunnuntaina äiti vähän koulutti selästäkäsin Läiskää ja saikin taas sen normaalin Ääpyn kaivettua esille. Niiden normaaleiden ominaisuuksien lisäksi hepasta löytyi myös vauhtia. 

 Kun selkään  menin tuntui niin hienolta istua taas sen normaalin rakkaan hevosen selässä, joka oli oma itsensä, eikä mikään vätys. Hiukanhan pojan reippaus hidastui kun se haki alas, mutta muuten mentiin aika reipasta tahtia. Läiskä kun nyt on alkanut ymmärtämään jotain tuosta oikeinpäin kulusta. Taipuu tosi hyvin kumpaankin suuntaan ja hakee  nykyisin aivan eritavalla alas, sekä kestääkin siellä pitempiä aikoja. Arvatkaapa vain  ketä harmitti kun sunnuntaina ei saatu kuvia super Läiskästä!

--

Tänään myös saapui postista paketti joka tuli Horzelta. Jee ratsastus housuni saapuivat vihdoin perille. En malta odottamaa milloin pääsen niitä käyttämään!

Kuinka paljon se oma asenne voikaan vaikuttaa

Tarvitsisin nyt teidän lukijoiden apua. Muutin tämän ulkoasun ja en ole varma onko tämä liian räväkkä/sotkuinen. Olen vähän kahdenvaiheilla, joten kerrothan oman mielipiteesi!:)

Lauantaina käytiin maastoilemassa ja kaikki meni hyvin. Poika oli oikein innokas ja kokoajan olisi pitänyt päästä hurruuttelemaan kovaa vauhtia. Eipä tuo ihmekkään ollut, että loman jäliltä oli rutkasti virtaa. Reitin varrella oli jokin "keokätkö" tyyppinen tapahtuma. Teki tosi hyvää Läiskälle mennä niin suuren ihmisjoukun ohi. Ei herra pahemmin korviaansa lotkauttanut, kauempaa katsoin korvat tötteröllä, mutta laski miltein heti päänsä alas ja lönkytteli rennosti ohi. 

 Sunnuntaina oli vuorossa valmennus ja jo tallille mennässä asenteeni oli se, ettei mikään kuitenkaan onnistu. Mitenkä huono asenne. Oikeasti tuolla asenteella ei edes kannattaisi kivuta hevosen selkään. Minäpä kipusin ja sain huomata, ettei se kannattanut. Läiskä ei tuntunut yhtään hyvältä. Kaikki tuntui menevän niin huonosti, että ihan hävetti.

 Suuntaa vaihtaessa päätin, että ei tämä voi näin jatkua. Hevonen kun menee oikeasti kivasti, niin mikä minua mukamas niin paljon ärsyttää. Muutin asenteeni parhaani mukaan ja kappas onnistumisia alkoi tulla. Laiska hevonen muuttui reippaaksi ja alkoi pieniä ympyröitä tehdessä taipua tosi hyvin.  Valmeltajalta vain sateli kehuja ja olin itsekkin herraan tosi ylpeä. Ensimmäistä kertaa se haki suorallakin alas.

Lopuksi valmentaja ilmoitti, että tehtäisiin väistöjä. Ne eivät ole minun ja Läiskän vahvuus, mutta ajattelin, että parhaamme yritämme parempaan emme pysty. Niinhän me teimmekin. Eivät ne mitenkään mallikkaasti mennyt,  mutta ihan kohtalaisesti. Lopuksi vielä valmentaja, tuli avittamaan niissä ja sitten onnistuikin tosi hyvin.

Läiskä ei hionnut  valmennuksessa ollenkaan, joten päätettiin vielä myöhemmin päivällä tehdä pojan kanssa johtajuusharjoituksia kentällä. Suitset laitettiin päähän ja sovittiin, että voisin hiukan poikaa selästäkäsinkin ratsastaa. Äiti opetti Läiskälle n.10minuutin ajan maastakäsin väistöjä, peruutusta, takaosakäännöksiä, myötäämisharjoituksia  ja teki johtajuusharjoituksia.  

Kun minä olin selässä aloin tehdä samoja asioita äidin neuvoilla. Ensin aloitettiin ihan päänmyötäämisestä. Pojan tuli myödätä sinne jonka puoleisella kädelle lirputin. Heti kun se myötäsi laskin ohjat kaulalle ja kiitin.  Läiskä tajusi myötäämis iden melkein heti. Oli kyllä ihan outoa kun herra niin herkästi myöstäsi suustaan. Läiskä kun on ollut kunnon julli tuolta suustaan, että vaikka kuinka olet koittanut kääntää on hevonen vain jullittanut vastaan. Nyt parin viikon sisällä on alkanut hevonen myötäämään tuolta suustaan ja nyt se myöstäsi ihan kunnolla. Jee!

Kun tämä onnistui molempiin suuntiin aloin ratsastaa pientä ympyrää käynnissä. Sormilla lirputtamalla hevonen kääntyi ja kun välillä hiukan hipaisi pohkeella alkoi hevonen taipua ja hakemaan alas. Mentiinkin aika pitkiä matkoja niin, että hevonen haki kokoajan alas. 

Lopuksi tehtiin vielä väistöjä ja peruutuksia. Peruutus ideaa Läiskä ei meinannut tajuta, mutta kyllä se varmastikkin edes hiukan siitä jotain ymmärsi. Väistöt sitten onnistuivat paljon paremmin kuin päivällä. Tämän jälkeen humputtelin hetken menemään Läiskän kanssa ja tein vielä takaosakäännöksiä, jotka sujuvat meiltä jo hyvin, vaikka itse sanonkin!

Anteeksi!

Täällä ruudun takana kirjoittelee huonosta omatunnosta kärsivä tyttö.  Ärsyttää suunnattomasti, kun poika ei ole saanut omaan mittakaavaani nähden tarpeeksi liikuntaa, eikä blogissakaan ole minusta mitään kuulunut.Torstai on ollut tämän viikon ainut päivä kun Läiskä on saanut edes jotain liikuntaa. Silloinkaan mikään ei tuntunut onnistuvan. Läiskä näyttää kuitenkin olevan ihan tyytyväinen lomasta.  Tänään tehdään kaikesta huolimatta lomailulle loppu, sillä mennään maastoilemaan porukalla ja huomenna olisi valmennus!

 Torstaina Läiskä sai liikuntaa kun hain sen juoksentelemaan kentällä ja voin sanoa kuinka

ärsyttin herra ei halunnut juosta vaan kampesi kokoajan portille. Aina ennen se on ollut aivan innoissaan kun pääsee kentälle revittelemään. Varsinkin loman jälkeen aina kentälle päästessä se on puhkunut intoa, mutta torstaina se ei jaksanut edes kunnolla ravata. Lopetinkin  juoksutuksen lyhyeen kun kaikki tuntui menevän päin prinkkalaa.

 No tämä oli tälleinen säälittävän lyhyt ja  turha postaus, mutta nyt pitäisi olla taas huomenissa viimeistään tulossa postausta. Päätarkoitus  tällä postauksella oli kuitenkin ilmoittaa, että hengissä ollaan!:D

Rentoa kenttäilyä

Väsyttää, väsyttää ja vielä kerran  väsyttää. Ensimmäinen koulupäivä hiihtoloman (nykyisen talviloman) jälkeen on ohi. Nyt jo olen aivan väsynyt ja päätä jumottaa mukavasti. Postaus olisi kuitenkin teille kirjoitettava, sillä en halua tätä ikuisuuksiin lykätä.

Sunnuntaina käytiin alkulämmittelyt maastossa niin, että veljeni meni Mellillä ja  äiti Vickyllä. On kyllä pakko sanoa, että en ymmärrä mistä nuo pojat ovat tuollaisen kasan rohkeutta repineet. Heti oli tärkeytenä vauhti. Täytyi päästä lujaa, eikä laukkakaan riittänyt vaan olisi kiitolaukkaa pitänyt päästä menemään. Toinen 9 vuotta ja pomppi siellä hevosen selässä hetkittäin ihan hulluna, mutta ei kyllä tippuminen ollut lähelläkään. Olen tuosta tasapainostakin kateellinen!

Maastoilun lopussa oli minulla taas kerran se pahuksen tippuminen tosi lähellä. Läiskä oli laukannostosta hiukan erimieltä kuin minä niin heitti mojovan pukin. Jos jalkani eivät olisi stopanneet satulan polvitukiin olisin tullut ryminällä alas!

 Maaston jälkeen muut hepat vietiin tarhaan, mutta Läiskän kanssa jatkoin kentälle. Äitini meni pojalla ensin ja herkisteli sitä. Eilen siis pääasia oli vain herkistää poikaa mitään enempää vaatimatta. Äiti saikin pojasta kuorittua   herkän puolen esiin. Poika toimi vain istunnalla, pienillä pohkeilla (välillä joutui muistuttamaan vähän napakammin) ja vähällä ohjalla. Huokaisu riitti saamaan pojan pysähtymään ja niin sanottua "napalamppua" kääntämällä kääntyi hevonenkin. Äiti myös kehui kuinka poika on tosiaankin muuttunut viime kerrasta, on kuulemma tosipaljon kevymepi kädelle kuin viimeksi ja niinhän se onkin!

 Kun  itse menin selkään humputtelin vain ja koitin miten herkästi Läiskä toimii ja herkästihän se toimikin. Oli myös mukava huomata, että poika hetkittäin (ihan pieniä hetkiä) hakee jo edes hiukan alas vaikken mitään vaatinutkaan. Ravi ja käynti meni hyvin, vaikka hetkittäin poika meinasikin ravissa väsähtää olihan takana jo äidin ratsastus ja maastoilu. Laukkaakaan ei oikein lähtenyt pyörittämään kun oli sen verran väsynyt, mutta muuten oli tosi kiva ratsastaa.

Anteeks en jaksanut rajata:c

Ai niin kyllähän minä jotain pojalta vaadin! Nimittäin takaosakäännöksiä, jotka menivät tosi hyvin siihen nähden, että poika ei alussa reagoinut pohkeeseen mitenkään. Jes, jes!

Hienoin maastomopo!

Nämä  kaksi maastoilupäivää ovat kyllä olleet ihan huippuja. Kyllä  nuo rallittelut, sekä rauhalliset kävelyt ovat minun juttu. Vielä kun on alla niin luotettava maastoheppa niin kukapa ei maastoilusta nauttisi.

Perjantaina maastoilu oli hiukan rauhallisempaa kuin tänään. Silloinkin hepat saivat kyllä hetkittäin tykittää, mutta missään välissä ei annettu täysiä vetää. Läiskäkin oli tosi varovaisella tuulella, vaikka hyvä pohja olikin oli paikoittain liukasta, jolloin se muuttuu kerralla varovammaksi. Herra on tosi kova kisaamaan, mutta eilen Ääpy antoi Vickyn mennä pitkän matkaa edelle ja tuli perässä varovasti. Se on kyllä hyvä, että Läiskä pitää turvallisuudesta huolen. Silloin minä säästyn sydänkohtauksilta!;)

Perjantaina ja tänään huomasin kuinka pojan laukka on muuttunut. Ennen se oli maastossa sellaista, että kaikilla selässä käyneillä oli vähintäänkin suolet solmussa. Nyt poika on alkanut laukkaamaan maastossakin pyöreästä ja selässä on helppo istua. Kentällä myös on muutosta tapahtunut. Huomaa kyllä, että lihaksia on ilmaantunut ja nykyisin jaksaa laukkaa pyörittää ihan erilailla.

Tänään maastoon laitoin herralle romaanin satulan alle. Satulahan on siis alkanut näyttämään merkkejä siitä, että alkaa pikkuhiljaa muuttumaan epäsopivaksi. Ei siis mitenkään häiritse tai paina hevosta (ammattilaiset ovat katsoneet), mutta ajattelin nyt kokeilla. Haittaa siitä ei ainakaan ollut, mutta en tiedä oliko hyötyäkään. Antaa tuon romaanin nyt kuitenkin ainakin vähän aikaa olla ja katsoo sitten.

Maastossa oli kyllä tänään päinvastainen päivä eiliseen verrattuna. Läiskä porhalti korvat hörössä eteenpäin ja herra puhisi kuin mikäkin höyrylaiva. Kokoajan oli menossa, mutta kässissä kesti. Tehtiin alussa muutamia väistöjä, jotta saisi Ääpy edes jotenkin virtaansa purettua. Kun myöhemmin päästiin spurttailemaan niin se hevonen kyllä meni eikä meinannut.  Ihan matalana laukkasi luvan saatuaan. Vickykin pääsi ensimmäistä kertaa ihan kunnolla päästelemään kuntoutuksen aikana ja kyllä näki kuinka se nautti.

Tänään tuli myös melkein tiputtua Läiskän selästä: Käännyin satulassa ympäri niin kuin olen välillä loppukäyntejä mentäessä tehnyt. Näin pystyin juttelemaan Tarun ja äitini kanssa paljon paremmin. Tyhmäähän se oli tiedän kyllä. Läiskä päätti, että  nyt mennään kotiin. Alussa nosti ravin ja vaikka koitin ohjista pysäytellä nosti herra laukan ja  minun nojautuessa eteenpäin alkoi pukittelu. Tasapaino horjui mukavasti ja entäpä sitä naurun määrää. Poika kyllä pysähtyi, jonka jälkeen kaikki kolme naurettiin yhteen ääneen. Hohhoh ompahan nyt tullut tuokin koitettua!:DDD

Huomenna olisi vuorossa kenttäilyä ja siitä pitäisi tulla materiaaliakin!;)

Lumisateessa hyppäilyjä [kuvapostaus]

 Maailman hienoin poika. Sellainen se kyllä eilen oli. Itse en niinkään loistanut, mutta Läiskä minunkin edestä.  Emmi oli eilen kuvaamassa kun hyppäsin Läiskän kanssa. Suuret kiitokset hänelle!♥

 Täydellinen sää ratsastukseen oli ensimmäinen ajatus kun aamulla katsoin ulos ikkunasta. Toisimpa kävi kun hevonen oli satula selässä ja muut valjaat päällä. Taivaalta satoi sankasti räntää. Hevonen oli hetkessä märkä ja oma  fiilis tuntui laskevan sadasta nollaan.

Kentälle kuitenkin mentiin kun kaikki oli jo kerran valmista ja alettiin Läiskää lämppäämään ihan normaalisti. Hevonen mennä puksutti korvat hörössä eteenpäin ja oli paljon innokaampi kuin yleensä kentällä.

 Mentiin alussa pientä ristikkoa ravissa ja kentän pitkällä päädyllä olevaa maapuomia. Ravissa poika ei kuitenkaan hypännyt ollenkaan vaan juoksi esteen yli. Silti oma istuntani oli  ihan hakusessa.

 Esteestä tehtiin hiukan korkeampi ristikko, jota tulin laukasta ja poika alkoi edes hiukan hyppäämään. Ei ne mitään isoja hyppyjä olleet, mutta minulle ja Läiskälle hyviä. Korkeamman ristikon myötä huomasin myös kuinka pehmeästi Läiskä hyppää. Sen hyppyissä on helppo istua, koska ne eivät ole mitään teräviä.  Jopa tälläiselle esteillä kokemattomalle ei tullut kertaakaan fiilistä, että sieltä olisin saattanut tippua.

 Kun ristikkoa koronnettiin vielä saapui veljeni kentälle pelottavien  suksien ja sauvojensa kanssa. Läiskä jännittyi heti ja alkoi kieltää. Itse asiassa poika ei kertaakaan varsinaisesti kieltänyt. Se vain tiputti vauhtinsa käyntiin ja astui esteen yli tai hölkytti hitaassa  ravissa yli. Estettä pienennettiin, mutta Läiskä oli päättänyt ettei ainakaan veljeni nähden hyppää.

  Patistettiin veljeni kotiin ja jatkettiin hyppäämistä. Herra kuitenkin hidasti kokoajan vauhtia ennen estettä. Muutaman kunnollisen hypyn jälkeen otettiin pojalta suojat ja satula pois, siltä varalta, että satula tai suojat saattaisi painaa. Läiskällä ei siis ollut päällään tänään oma satula vaan ihan oikea estesatula.  En uskonut, että syy olisi satulassa, mutta pakkohan se oli koittaa.

 Ensimmäistä kertaa jouduin siis vielä Läiskällä laukkaamaankin  ilman satulaa. Enkä edes tiedä mistä keräsin niin paljon rohkeutta, että uskalsin pojalla laukata ja ylittää puomin. Eihän se laukkaaminen  ilman satulaa ole edes sinäänsä vaativa juttu kun Läiskällä vieläpä on niin hyvät askeleet istua, mutta kun on niin epäluuloinen jää minulta moni juttu kokeilematta.

Ilman satulaa tämä kaikki sama jatkui hetken, mutta silloin kun tiesin, että ei tämä mistään satulasta johdu vaan pojalla on kaikki korvan välissä  laitoin sen menemään puomin yli. Lopussa se menikin tosi kivasti, eikä ongelmia ollut ollenkaan. Mahtava poika. Tästä  lähtien minä ja Läiskä mennään paljon useammin ilman satulaa!

 Tiedän myös kuinka huono oma esteistuntani on. Kaikki ovat siinä suurinpiirtein vialla, mutta harjoittelematta ei voi tulla mestariksi. Ja jos joku ihmettelee, että enkö ratsastanut toiseen suuntaan niin kyllä ratsastin, siitä ei ole vain niin paljoa kuvia.:)

Voiko raskasrakenteinen hevonen edes päästä noin kovaa?

 Maanantaina käytiin maastoilemassa Tarun kanssa. Minä menin vaihteeksi Vickyllä ja pakko sanoa, että tamma on kyllä saanut paljon lisää virtaa kun kaviot ovat paremmassa kunnossa. Puksutti kyllä semmoista vauhtia eteenpäin, että joutui välillä ihan ohjia käyttämään.

 Ravin sijaankin tamma yritti kokoajan joko laukata tai mennä kiitoravia. Virtaa oli siis vaikka muille jakaa. Hevonen oli kuitenkin tosi mukava ratsastaa kaiken  enrgiansa kera, sillä kilttihän se on.

 Takaisinpäin tultaessa Annoin Vickylle  luvan laukata rauhallista laukkaa. Avut saatuaan se kuitenkin ampaisi kiitolaukkaan, eikä ollut valmis pysähtymään. Kun yritin tammaa pysäyttää se vain tuntui kiihdyttävän vauhtia ja näyttävän kieltä, että lälläslää kerran halusit laukata niin nyt muuten laukataan. Tilannetta ei  yhtään parantanut, että irti oleva Läiskä tuli meidän rinnalle kisaamaan. Siinä sitä olikin tehtävä pysäyttää kaksi intoapuhkuvaa hevosta. Sain Vickyn pysähtymään itse nimittämällä ristiohja pysäytyksellä (en tiedä mikä se oikeasti on :D). Tai ei se pysähtynyt vaan hiljenti raviin josta sainkin hevosen vauhdin käyntiin.

 Tämän spurttailun jälkeen hikimärkä Vicky oli vieläkin laukkaamaan lähdössä nyt pein sen kuitenkin ravissa, sillä ei tee välttämättä jaloille kauhean hyvää toinen samanlainen sprutti.

 Maastoilun jälkeen ainakin Mellillä ja Läiskällä oli paljon energiaa purettavana, jotan annettiin hevosten vähän juoksennella kentällä. Vickyä ei yhtään patistettu juoksemaan vaan annettiin tulla mukaan kun halusi. Muutaman kerran se aina jostain reunasta mukaan pyrähti, vaikka olikin jo ihan nuutuneen näköinen. Hyvää vain teki senkin kunnolle välillä edes hiota kunnolla!

joo-o..

  Eilen sitten oli tarkoitus hypätä Läiskällä, mutta hyppääminen siirrettiinkin pimeän yllätettyä tällepäivälle. Eilen nimittäin olin Emmiä  ja Pojua kuvaamassa kun tämä parivaljakko hyppäsivät esteitä. Poju on kylllä muuttunut tosi paljon parempaan suuntaan viime näkemästä ja pääsinkin vielä kävelemään loppukäynnit herran selästä.

 Illalla vielä Emmin kanssa juoksutettiin pimeällä Läiskää. Ei pojalla edes hiki kerennyt tulla, mutta saipahan edes hiukan liikuntaa.

Täydellinen päivä [kuvapostaus]

 Auringonpaisteessa suunnattiin aamulla tallille ja valmistauduttiin valmennukseen. Läiskä oli taas todella symppis tuulella ja sitä oli erittäin mukava hoitaa. 

 Alkulämmittelyt käytiin  ratsastamassa aitauksen viereen auratulla suoralla. Läiskä oli tosi kiva, pehmyt kädelle, innokas, mutta kuitenkin kuunteli ratsastajaa. Näillä fiiliksillä oli hyvä aloittaa valmennus.

 Tämä tunne vain parani valmennuksen myötä. Läiskä oli kertakaikkiaan parempi ratsastaa kuin koskaan. Se ei painanut ollenkaan kädelle, kuunteli ohjaa, sekä pohkeita. Poika oli yksin kertaisesti aivan mahtava ratsastaa. Olin kuulemma koko valmennuksen ollut sen näköinen, ettei sokeakaan olisi voinut olla huomaamatta hyvää mieltäni.

 Alussa teimme ravi-käynti siirtymisiä. Läiskä porhalti eteenpäin korvat hörössä innosta tuhisten ja pärskien. Käynti ja ravi molemmat olivat mukavan reipasta. Enkä ole varma olenko koskaan nähnyt sen hevosen puhkuvan niin paljon energiaa ja iloa. Se tuntui tänään nauttivan ihan jokaisesta tehtävästä.

 Kun ravi- ja käyntitehtävät onnistuivat oli vuorossa laukannostoja. Läiskä suorastaan oikein ampaisi laukkaan luvan saadessaan. Laukka ei ollut kuitenkaan mitään kaahotusta. Nättiä ja mitä parasta istuttavaa. 

 Viimeisenä vielä haroiteltiin etuosakäännöksiä. Luulin, että hyvä oloni menisi pilalle sillä viimeksihän etuosakäännökset olivat menneet ihan prinkkalaan. Nyt kuitenkin Läiskä näytti kuinka hienosti  hänkin osaa ne tehdä ja  kappas pieni pohkeen painallus riitti. Poika teki käännökkset vaivatta.  Toiseen suuntaan oli hiukan vaikeuksia, mutta yritystä Läiskällä pelissä oli ja se riitti minulle. Ei hevonenkaan voi kaikkea osata yritys on vain se tärkein. 

Saatiin Läiskän  kanssa varmaan enemmän kehuja kuin kaikilta kerroilta yhteensä, mutta kyllä pakko sanoa, että poika oli ne kehut kyllä ansainnutkin. Hieno se oli ja on ei siitä mihinkään pääse. 

Käytiin äidin kanssa myös liikuttamassa Vicky. Tammakin oli mitä ihanimmalla päällä, sekin hevonen on kyllä muuttunut paljon parempaan entisestä tai sitten olen vain itse alkanut Vickyä arvostamaan:

♥

Läiskän irrottelut tarhassa

Vicky: "joo rapsuta.  Just,just siitä" 

 Ilallalla  vielä Emmi tuli meille ja oleiltiin hevosten kanssa. Läiskä oli silloinkin  kunnon symppis ja istuskelinkin pitkät ajat vain pojan selässä, sitä silitellen. Huippu poika ei voi muuta sanoa!♥

Toivottavasti teitä ei haitannut, että tässä postauskessa oli näin paljon kuvia. Minkäs sille voi kun on vain liikaa kuvia, joita tänne teille haluaa laittaa. Nyt on kyllä pakko toivottaa jokaiselle erittäin hyvää alkavaa viikkoa. Toivottavasti ensi viikkokin lähtisi samoilla fiiliksillä käyntiin!:)