Mietteitä Läiskän liikunnasta

 Postaus kirjoitettu 9.1

 Huomasin joululomalla kuinka erilainen hevonen minulla on kun se saa enemmän liikuntaa. Läiskä muuttui kerta heitolla; Ratsastaessa se oli rauhallisempi, sekä se malttoi keskittyä kentällä paremmin ja maastossa turhilta laukkaryöstöiltä vältyttiin

 Ääpyllä ei ole kuitenkaan mikään välttämätön liikunnan tarve joka päivä, eikä joka toinenkaan päivä, sillä se liikkuttaaa tarhakavereidensa kanssa itsensä. Eikä pojalle muutaman päivän lepo tauosta patoudu lähes ollenkaan energiaa. Päin vastoin huilipäivät ovat vain Ääpylle hyvästä.

 Asia olisi toinen jos Läskän tarha olisi postimerkin kokoinen neliö, sille patoutuisi helposti ylimääräistä energiaa tai se ei liikkuisi tarhassa.

 Koskaan en ole jättänyt Läiskän liikutusta välistä, koska en halunnut poikaa nyt vain liikuttaa. Ei, ei, ei se ei ole lähelläkään oikeaa syytä. Ensimmäinen ongelma on koulu, sekä läksyt, eikä ne läksytkään ole isoin este vaan yksin kertainen väsymys. yleensä kun saavun koulusta kotiin olen aivan nuutunut, vaikka takana saattaa olla reilun yhdeksän tunnin yö unet. Eikä tämä pimeyskään oikein auta väsymykseen. Sillä ei oikein huvita lähteä ulos puoli unessa, kun pimeässä alkaa nukuttamaan ainakin kaksi kertaa enemmän!

 Nyt kuitenkin olen päättänyt, että yritän liikuttan Läiskää myös silloin kun ehdin  arkena. En usko että iltaisin kovinkaan usein kerkeän poikaa ratsastaa, mutta liinassa juoksuttaminen, irtojuoksuttaminen, sekä vaikka talutusmaasto ovat pojalle tietynlaista liikuntaa ja saamme ainakin sitä "kahdestaan oloa".

 Minkäänlaisia tavoitteita tai aikatauluja en ala itselleni väsäämään, tallilla käynnin pitää olla kivaa, eikä mitään "no nyt on pakko mennä". Jos olen aivan poikki niin silloin en Läiskää liikuta tai jos on jotain muita esteitä (kova pakkanen  tai jotain muuta menoa..) niin silloin poika saa vapaa päivän.

Eikä se liikuttaminenkaan ole se pääasia. Läiskälle tärkeintä on läheisyys, se tarvitsee paljon sellaista kahden keskistä aikaa, jolloin ei ole muita kuin me. Se rakastaa kahden keskisiä laukkoja pellolla ja pitkiä kävely lenkkejä, jolloin olemme vain kahden.

 Viikonloppuisin yleensä minulla on paljon enemmän aikaa, jolloin kerkeän ratsastaa Läiskän, sekä joka perjantai Läiskä saa liikuntaa.

En kuitenkaan halua asettaa itsellini mitään pakotetta. Tämä on enemmänkin toive jonka haluaisin toteuttaa. Sillä samanaikaisesti hevosharrastuksen kanssa haluan myös panostaa kouluun ja pitää kaverisuhteet kunnossa, katsoo miten onnistun!

 

♥:llä Jenna

Reipas ja laiska samassa paketissa

Eilen oli taas luvassa maastopäivä. Nautin itse maastoilusta varmaankin entien. Maasto kun vain on paikka jossa voi antaa hevosen talsia löysin ohjin pitkin  tai sitten voi antaa sen vain laukata niin kovaa kuin jaloista lähtee!♥

 Hoidettiin hepat, jonka jälkeen suunnattiin maastoon. Läiskä oli tosi kiltti ja reipas. En ymmärrä mistä se oli saanut sellaisen kasan energiaa, vaikka kolmena päivänä peräkkäin olikin saanut liikuntaa. Ei poika kuitenkaan mitenkään ilkeä tai yli repas ollut, juuri sellainen sopiva joka halusi talsia omalla moottorilla eteenpäin.

 Maastossa mentiin alussa  pitkät alkukäynnit ja hiukan ravia, jonka jälkeen tultiin laukalla kotia päin. Läiskä oli tosi ihana laukatessa. Nyt  vaikka se kisasi kavereidensa kanssa sain Ääpyn pysäytettyä aivan milloin vain, vaikka aina en saa hevoseen edes minkäänlaista kontrollia.

Maastoilun jälkeen päätettiin vähän vielä kenttäillä. Minun tunnelmani hipoi silloin lähellä täydellisyyttä. Läiskä kun oli ollut koko maastolenkin yhtä unelmaa. Siihen hyvään pitäisi kuitenkin aina muistaa lopettaa..

  Kentällä äiti meni Läiskällä. Minä olin kameran takana kuvailemassa ja samalla taluttelin Vickyä. Äiti kehui kuinka ihana Läiskä on ja kuinka paljon se on taas viime ratsastus kerrasta muuttunut.Äitini saatua  tarpeeksi ratsastaa ehdottti hän, että hänen ystävänsä kokeilisi Läiskää ja kyllähän se minulle kävi. Hyvää harjoitusta vain, että muutkin Läiskää ratsastaa kuin minä ja äiti.

 

 Pakko kyllä kehua kuinka hieno poika olikaan. Ensimmäistä kertaa oli tämä "Päivi" Läiskän selässä ja hevonen oli täysin rento. Yleensä Ääpy on joko tikittävä aikapommi tai niin laiska, ettei sitä saa edes ravaamaan. Olihan se nyttenkin laiska, muttei todellakaan mitenkään jännittynyt!

 Kun Päivi tuli alas oli minun vuoroni ratsastaa pikku hetki  ja minullehan poika soi taas parhaat puolensa. Minun noustessa selkään poika "jämähti", eikä liikkunut mihinkään. Ensimmäiset minuutit seistiin vain siinä paikoillaan, kunnes Läiskä alkoi liikumaan. Käynti oli tosi laiskaa ja vaikken tykkää/osaa ratsastaa pohkeilla oli minun nyt se pakko tehdä. Jouduin melkein kokoajan kopauttamaan Läiskää jaloilla kylkiin, että sain pidettyä sen edes käynnissä. Ravissa sama juttu, mutta poika sentään liikkui vähän reippaammin. Jalkoja sain käyttää melkein kokoajan ravissakin ja arvatkaapa vain miten vastenmieliselle se minusta tuntui. Muistin ainakin taas kuinka vihaan ratsastaa niin kovasti jalkoja käyttäen.



Videosta: Pari klippiä jäi turhan pitkiksi, mutta koittakaa kestää! Jos joku ihmettelee miksi itse kevennän alussa niin korkealle, johtuu ihan liian lyhyistä jalustimista. Ensi kerraks pakko pidentää jalustimia niin jos sitten tuntuisi keventäminenkin helpommalta!
Otin myös maastosa videota ja äitini ratsastuksesta, mutta ne on otettu pokkarilla ja ne videoklipit eivät suostuneet tulemaan koko näytölle, joten en jaksanut sitten laittaa niitä ollenkaan!

♥:llä Jenna

Maastoilua, maastoilua ja vielä vähän maastoilua

 Valitan taas tämmösestä kunnon romaanista!

 Eilen lähdettiin Tarun kanssa pitkästä aikaa kahdestaan maastoon, kaikki kolme hevosta oli kuitenkin mukana. Läiskä irti, minä menin Vickyllä ja Taru Mellillä. Alussa hiukan arvelutti lähteä Vikellä maastoon, sillä se on niiin erillainen ratsastaa kuin Läiskä ja muutenkin niin herkkä. Päätin kuitenkin ottaa sen riskin,että kaikki menisi aivan päin mäntyä.

 Vikke oli tosi unelmallinen hoitaa, korvat hörössä se oli miltein kokoajan paitsi satulaa kiristäessä, kavion nosti valmiiksi niitä puhdistaessa, harjatessa pisti silmät kiinni ja kuolaimet ihan loksahti suuhun.

 Kun olin päässyt Vickyn selkään heti muisti, että tamma on aika lailla isompi kokoinen kuin Läiskä. Mentiiin alussa pitkät alkukäynnit ja minä koitin keskittyä vain istumaan oikein. Käsien tuli joustaa juuri oikein tai tamma repäisi minulta ohjat käsistä. Huuoh oli kyllä vaikeaa, mutta hyvää harjoitusta minulle. 

 Kun päästiin ravailemaan tuntui kaikki paljon helpommalta. En tiedä istuinko automaattisesti silloin oikein vai eikö hevonen välittänyt minun ratsastus virheistäni silloin niin paljoa, mutta Vicky meni tosi kiltisti ja olo tuntui jopa aika kotoisalle siellä selässä. Laukassakaan ei ollut minkäännäköistä ongelmaa päinvastoin, kaikki onnistui tosi hyvin. Hevonen antoi kiinni heti kun pyysin ja kuunteli minua ongelmitta. Tamman laukka tuntui jotenkin tosi hyvälle ja tasaiselle istua. Vaikka mentiin ilmeisesti ihan kunnon vauhtia tuntui se kuitenkin hitaalta tamman selkään.

 Ei reissu sujunut kuitenkaan mitenkään ongelmitta: Mentiin tietä suoraan ja kun tuli kääntyä Vicky päättikin lähteä jonnekkin aivan muualle. Jollekkin aivan minulle tuntemattomalle polulle se puski itseään. Ohjissa ei minulla ollut yhtään minkäänlaista hevosta, tuntui kuin ohjat olisivat leijjuneet ilmassa. Ota anna-tyylillä on tamma opetettu pysähtymään, mutta ei nyt se ei totellut. Hevonen vain jatkoi reippain askelin pitkin polkua. Yritin Vickyä kääntää, mutta vastaukseksi se vain hyppäsi takajaloilleen. En tiennyt yhtään millainen polun pohja oli, mutta muistelin, että olin kuulluut sen olevan louhikkoinen, joten minun oli pakko hypätä alas. En voinut kuvitella ratsastavani hevosta louhikkoon.

 Kun oltiin polku jätetty taakse yritin nousta Vickyn selkään, kuitenkin huonoin tuloksin. Tämmöinen tappi kun olen niiin turha toivo minun oli edes yrittää kiivetä korkean hevosen selkään, eikä  kunnon lumiukko varustuskaan oikein asiaa helpottanu! Piti siis vain jatkaa lumihangessa tarpomista, onneksi kuitenkin lumeen oli tamppautunut pienehkö ura jota pitkin voi kävellä. Matkalla vain päätin, että joo en minä tässä  voi koko matkaa kävellä. Pysäytin Vickyn ja taivutin jalkaa niin paljon kuin se vain taipui ja ponnistin selkään. Selässä kiristin pitentämäni jalustimet normaaleiksi ja matkattiin kotiin. Olin kyllä tyytyväinen hevoseen ja tietyllä tapaa myös itseeni, sillä kaikki kolme hevosta oli liikutettu ja olin ratsastanut haasteikkaalla hevosella onnistuneen maastolenkin (ellei lopun pikku töppäystä lasketa)!

Käytiin vielä tämän jälkeen maastoilemassa Mellin kanssa vanhaan tapaan: Ensin toinen kävelee puolet matkasta ja sitten vaihdetaan ratsastajia. Ennen Läiskää kun tosiaan tehtiin aina niin. Maasto meni tosi hyvin ja Melli selvästikkin nautti kun sai ihan itsekseen paahtaa sen minkä jaksoi.

 Tuli kyllä koettu ensimmäinen tämän vuoden kunnon laukkatykittely Mellin kanssa:  Taru lähti kävelemään kotia päin ja minä kävin laukkaamasa lyhyen ylämäen ylös, jonka jälkeen lupasin tulla perässä. Laukkailut onnistui tosi hyvin, mutta Mellin mielestä alamäkikin ois pitänyt mennä kovaa kyytiä. Koko alamäen jouduin Melliä pidättämään, ettei se lähtisi laukalle. Mäen jälkeen annoin sitten luvan laukata ja tamma lähti kuin tykki. Alussa se meni kunnon kiitoravia, jonka jälkeen nosti laukan ja huhhuh, mentiin kovasti. Vaikkakin Taru oli ehtinyt jo ihan reippaan matkan päähän, hujahdettiin sen ohi melkein heti. Tai no en edes siinä vauhdissa kerennyt kunnolla erottaa oliko se todellakin Taru vai joku muu, kuitenkin näin jonkun "sutun" kävelevän tiellä, joten oletin sen olevan Taru. Vähän arvelutti, että mitenkähän tamma pysähtyy, mutta hyvin se pysähtyi,vaikkakin mielenosoitukseksi mentiin raviväistöjä, sekä peruutuksia.

Hämärässä käytiin vielä juoksuttamassa kentällä hetki Läiskää!

--

Tänään käytiin taas maastoilemassa Äiti, minä ja Taru. Oli tosi kivaa ja Läiskä selässä tuntui tosi kotoisalle olla ja muisti, että kuka se oikeasti on se minun oma hömelö!♥.. mutta enempää en selitä, sillä muuten tulee aivan liian pitkä postaus!

Haittaako teitä muuten tälläiset pitkät postausket, vai voinko aina välillä kirjoitella asioista tällein tarkemmin?

♥:llä Jenna

Sateen jälkeen paistaa aurinko

  Anteeksi postauksen huonolaatuiset kuvat ja video!

 Tänään minusta tuntui, että omistin aivan eri hevosen kuin eilein. Läiskä oli tosi kiltti ja hyvän tuulinen. Kentälle mentäessä poika ihan puhkui intoa, vaikka yleensä se ei ole sinnekkään valmis menemään. Nyt kuitenkin jouduin, jopa hidastamaan herran tahtia.

 Alussa Teimme Ääpyn kanssa erinlaisia temppuja ja tottelevaisuusuusharjoituksia, joista poika ilmiselvästi tykkäsi ja kun sai lopussa vielä leipääkin niin oli  sitten niin tyytyväisen näköinen.

 Alku touhuilujen jälkeen otin juoksutusraipan. Pyysin poikaa ravaamaan hitaasti ja alkulämmittelyjen jälkeen pyysin koventamaan vauhtia nopeimpaan askellajiin asti. Läiskä näytti hetkittäin ihan lentävän, sen askeleet näyttivät niin kauniilta, että välillä piti vain jäädä katsomaan paikalleen, mutta kivointa hevosta katsoessa oli huomata kuinka se nautti.

Ensimmäistä kertaa poika irtojuoksi yksin kentällä, eikä pelosta ollut tietoakaan. Alussa pelkäsin, että jos Ääpy juoksee aidoista kavereidensa luokse, mutta mielummin se näytti juoksevan kuin karkaavaan, hieno ruuna!

HD


♥:llä Jenna

Voiko yksi pieni maastolenkki mennä huonommin?

"Aina ei onnistu, mutta vain virheiden kautta voi kehittyä.."

 Tänään oli pakko kiirehtiä koulusta kotiin, jotta kerkeisin maastoilla Läiskällä ennen kuin pimeä yllättäisi. Suunnitelmissa oli mennä lyhyt ja tuttu maastolenkki, jonka kiertämisessä menisi n.15 minuuttia.

Olin puoli neljä tallilla ja laitoin Läiskän nopeasti, mutta huolellisesti kuntoon. Aurinko laski nopeaa vauhtia, joten ei ollut aikaa vitkastella. Herran  kanssa kuitenkin täytyy olla rauhallinen, joten en voinut pitää mitään kauheaa kiirettä.

 Kun sitten myöhemmin olin kivunnut selkään ja menossa maastoreittejä kohti. Poika yritti kääntyä kotiin, mutta kun ohjasin sen takaisin se jatkoi matkaansa. Ääpy otti kuitenkin vain muutaman askeleen eteenpäin, mutta sitten se alkoi peruutella ja  hypähdellä takajaloilleen. Ei se varsinaisesti takajaloilleen hypännyt, mutta kyllä sen etuset kävivät ihan jonkun verran irti maasta. Tämä ei ollut ilkeyttä, vaan pelkoa, sitä jännitti selvästikkin lähteä pitkästä kahdestaan maastoon.

 Puhuin Ällylle rauhassa, pysäytin sen paikoilleen ja rauhoittelin sitä, mutta aina kun pyysin sitä liikkeelle herra pukitti, yritti kammeta kotiin, peruutti tai hypähti takajaloilleen. " Tappelimme" siinä varmaan jotain 15 minuuttia  ja ei, poika ei liikkunut eteenpäin, joten minun oli pakko tulla alas ja siirtyä taluttamaan. Silittelin Läiskän kaulaa ja puhuin sille rauhallisesti, sekä  selitin,ettei ollut mitään hätää ja se alkoi rentoutua.

 Kun herra oli rento yritin  kiivetä lumikinoksen päältä sen selkään. Puhuin Läiskälle niin rauhoittavasti kun osasin, mutta se vain hypähteli edessäni takajaloilleen ja katsoi minua epäluuloisesti. Totetesin, että vielä en selkään pääse joten jatkoin taluttamista, soitin samalla  äidilleni ja kerroin, että nyt ei ihan onnistu. Kysyin tietäisikö äiti mitä minun täytyisi Läiskän kanssa tehdä ja tämä neuvoi vain olla rauhallinen ja niin olin ollutkin tähän asti kunnes minua alkoi ärsyttämään, minua suututti. Selkään koski käveleminen ja kättäkin särki pojan vetäessä, mutta huutamaan tai raivoamaan en voinut alentua, ei se kuitenkaan mitään auttaisi.

 Eniten minua otti varmaankin päähän kun, olin poikaa taluttanut Olin saanut käteni jotenkin kummaliseen asentoon Läiskän turvan päälle ja kun poika nyhtäisi nopeasti päänsä ylös, heitin ilmassa jonkin moisen lennon ja lensin sellälleni jäiselle tielle. Pakko sanoa, että selkään sattui mukavasti, mutta nousin vain ylös ja sanoin itselleni, että minähän en luovuta.

 Siinä sitä oltiin kävelemässä lyhyttä lenkkiä maastakäsin. Karkotin  ärsyyntymyksen kokonaan itsestäni ja aloin taas rauhoitella Läiskää. Sainkin pojan niin rauhalliseksi, että pääsin selkään. Älly käveli reippasta tahtia eteenpäin, vaikka välillä saikin lieviä peruutuskohtauksia. 

 Koko lenkin kruunasi vielä Ääpyn ryöstö ja tämä ei ollut mikään pikku ryöstö vain pahin missä olin ikinä ollut. Poika ihan hyppäsi laukkaan, jolloin jalustimet lensivät jalastani. Kiidimme pitkin uppohankista tietä niin kovaa, että en edes  kerennyt erottaa maisemia, kaikki tapahtui nopeasti ja mutkissa olimme melkein kyljellämme. 

 Ei minua pelottanut vauhti, enkä edes ajatellut, että jos tipun, vaan minua pelotti, että jos kävisi jotain vielä pahempaa. Entä jos kaatuisimme ja jäisimme molemmat vain siihen, emmekä liikkuisi enää koskaan?

 Lähestyimme hurjaa vauhtia kohti pientä polkua, jossa olisi jyrkkä alamäki, mutta poika ei kuunnellut, se ei  reagoinut apuihini, eikä minun puheeseen. Yritin puhua sille rauhallisesti, mutta pelko paistoi varmasti äänestäni läpi. Enkä ymmärrä mitä sitten tapahutui, mutta Ääpy hidasti raviin ennen alamäkeä ja sain hidastettua sen käyntiin. Lähestyimme nyt alamäkeä reippaassa käynnissä.

  Alamäen alussa Läiskän jalkaan osui jokin pahuksen puunoksa ja se lähti. Minä, en ollut edes kerennyt laittaa jalustimiani jalkaan, kun taas mentiin. Kapea polku, joka oli vieläpä alamäki ja me mentiin sitä kiitolaukalla. Puut iskivät naamaani ja jalat jäivät litistyksiin ohi menevien puiden väliin, mutta ei minuun koskenut, vaikka kuulin kuinka jalkani raksuivat. Päällimäisenä mielessäni oli Läiskä ja sen pysäytys. Pelkäsin pojan kaatuvan polvilleen, mikä olikin välillä tosi lähellä. Yritin pysäyttää Ääpyä kaikin keinoin, kokeilin kaikki minulle opetetut jarrutustyylit, mutta ei poika vain paahtoi matkaansa. 

 Kun oltiin selvitty ryteiköstä ja oltiin niin sanotulla välijillä vesillä, en edes muista enää miten, mutta jotenkin sain Läiskän pysähtymään. Nyt käveltiin hidasta käyntiä tutulla pellolla, jossa yleensä halusin laukata kovaa, mutta nyt käynti tuntui juuri sopivalta. Käveltiin tallille  jossa laitoin Läiskän pois ja herra esitteli mitä suloisempia ilmeitään ja oli kuin enkeli sitä riisuessa. Tarhaankin kun poikaa talutin sain poskelle monta, monta pusua.

 Tälläinen tosi "rauhallinen" ratsastusreissu tänään, joka myös kasvatti minua. Pitää nyt katsoa, en varmaan Läiskän kanssa kahdestaan maastoile vähään aikaan ainakaan pimeällä, poika kun pimeällä on tosi arka kaikelle. Jos Läiskän kanssa seuraavalla kerralla onnistuisi paremmin?:)

Anteeks tästä tuli kunnon romaani ja teksti on mitä sekavinta!

♥:llä  Jenna

Rakennekuvat

 Tulin sitten kipeeks, joten nyt on aikaa toteuttaa se rakennekuva postaus. 

Verratkaapa 2012 ja 2013 talvella otettuja kuvia, onko sinusta Läiskässä tapahtunut minkään näköistä muuutosta?  (klikatkaa isoks)

Minusta muutos on kyllä tapahtunut ja itse asiassa aika paljonkin. Nykyään omistan hevosen joka ei ole pelkkää luuta ja nahkaa vaan sillä on myös massaa ja lihaksia!

  Poika on kyllä levinnyt joka suunnasta, myös tuo maha on tupannut kasvamaan, mutta ei minusta Läiskä mitenkään lihava ole(?), pitäähän sillä olla edes vähän tuollaista "mammanpullapoika" mahaa ja ei Läiskä ole ainoastaan mahasta kasvanut. Jalat ovat paksuuntuneet, pää on kasvanut ja näin suomeksi sanottuna perse ei ole enää mikään liuska vaan se alkaa muistuttaa enemmän pyöreää!

  Tuo jalkojen vahvistuminen on kyllä aika iso plussa, sillä ennen katsoin ihan kauhulla kun Läiskän jalat taipuivat mitä hirvittävimpiin asentoihin ja välillä jopa pelkäsin jalkojen katkeavan! Se oli hirveä tunne ja silloin vieroksuinkin Läiskän hypyttämistä, etteivät jalat kärsisi liikaa.

 Läiskän kuntokin on parantunut ihan huimasti, ennen sen kanssa ei voinut ottaa kuin pikku pätkän laukkaa ja se oli aivan hiestä märkä ja nuutunut. Kentälläkään ei voinut tehdä miltein mitään, ettei heppa olisi ollut hikinen.  Nykyisin en enää saa herraa melkein mitenkään hikoamaan tai puuskuttamaan.

 

Verratkaapa vielä noita  kahta alla olevaa kuvaa toisiinsa, kyllä minun mielestäni tuo yllä oleva on paljon komeampi!;)

©Heidi     Talvi 2012

♥:llä Jenna

Mä en vaihtais pois hetkeekään, vaikka aina ei onnistu

 Pahoittelen jo tähän alkuun, että ratsastus kuvia ei ole paljoa, sillä pikkuveljeni kuvasi meitä ja vain harva niistä kuvista oli käyttökelpoisia!

 Tänään valmennus alkoi perus käynnissä ratsastamisella. Tuli tehdä terävät kulmat, hevosen tuli mennä aivan suoraan ja käynnin täytyi olla reipasta. Läiskä tuntui tosi mukavalle selkään, vaikka olihan se vähän turhan hidas.Kuitenkin hyvin menevä valmennus muuttui yhtäkkiä aivan päinvastaiseksi. Minua alkoi koskemaan jostain syystä selkään, joka vaikeutti ratsastusta. Kuitenkaan en alas ollut valmis tulemaan joten olin aivan hiljaa ja tein tehtävät parhaani mukaan.Mutta kun keskittymistä ei ollut  tarpeeksi pelissä Läiskä kiemurteli uralla ja suorastaan mateli käynnissä.

 Ravissa Ääpy tuntui kuitenkin jo paremmalle, se kuunteli ja oli reippaampi, kunnes vauhti lopahti, se oli taas sitä samaa matelua ja tuntui kuin jullaisimme paikoillamme.

 Tänään oli  niitä harvoja kertoja kun minua alkoi ärsyttämään. Selkää vihloi, hevonen ei liikkunut saatikka sitten kuunnellut ja muutenkin kaikki tuntui sillä hetkellä menevän huonosti. Tiesin, että en saisi antaa ärsyyntymiselle valtaa, eikä se voittanutkaan minua kokonaan. Pienistä onnistumisen hetkistä sain taas voimaa jatkaa ja yrittää parhaani. Vaikka suurimman osan ajasta kaikki tuntui  toivottomalta oli silti pieniä hetkiä kun asiat onnistuivat lähes täydellisesti.

 Vielä lopuksi menimme lyhyeltä sivulta lyhyelle sivulle suoraan kentän keskeltä ja jossain välissä täytyi tehdä suuri ympyrä. Tämä tuntui varmaankin helpoimmalta kaikista tehtävistä, sillä sain Läiskää kuulollle ja se jaksoi ravata. Valmennuksen jälkeen ärsyyntyminen kuitenkin hävisi nopeasti, sillä Läiskä oli taas niin ihana hoitaa. Enkä muutenkaan olltu vihainen herralle, senkin tyhmä selkäkipu, kaikkihan oli sen syytä.

 On Läiskä kyllä ihana, mutta aina ei voi onnistua, ei todellakaan ja jos sitä aina onnistuisi, ei osaisi iloita niistä hienoista hetkistä. Eihän tämäkään valmennus mikään katastrofi ollut, se ei vain ihan mennyt nappiin, jos ensi valmennus menisi paremmin? 

 Olen sitä mieltä, että Läiskäkin jaksaisi keskittyä kentällä paremmin jos se saisi maastoilla enemmän, mutta tämä ihana pimeys ja aika rajoittavat paljon maastoilua. Odotan kyllä enemmän kuin innolla hiihtolomaa, silloin olisi tarkoitus pitää Läiskälle oikea liikunta/maastokuuri, mitään en kuitenkaan vielä lyö lukkoon!

♥

Otettiin myös Läiskästä rakenne kuvia, mutta niistä tulee myöhemmin ihan oma postaus.

♥:llä Jenna

Maastoilua +uusi ulkoasu

 Pakko nyt ihan alkuun kiittää miljoonasti  Jullea, joka minulle teki tuon Bannerin ↑.  Banneriin olen enemmän kuin tyytyväinen ja ulkoasu kokonaisuudessaankin on ihan miellyttävä. Toivottavasti tämä blogi nyt kestäisi tälläisenä vähän pidemmän aikaa kuin viikon ilman, että alan taustaa taas vaihtamaan.

 Kuitenkin kommenttia ulkoasusta saa antaa ja niille "ujoimmille" kommentoijille on tuossa sivussa tuo kysely.

--

 Tänään oli luvassa maasto päivä, piti lähteä jo melkein heti iltapäivästä tallille, mutta se venähtikin sinne neljän maihin.

 Ulkona pyrytti paljon lunta ja tarhassa  olevien hevosten selässä oli monen sentin paksuinen lumikerros. Hepat oli kyllä kaikkialta, paksun lumikerroksen alla ja hyvä, että edes kaksi mustaa silmää paistoi lumen alta.

 Läiskä oli tänään tosi mukava hoitaa, se nosti jalan valmiiksi kavioita puhdistaessa ja satulan laittokin  onnistui tosi hyvin, eikä kertaakaan vilahtaneet pojan hampaat. Ääpy oli muutenkin koko olemukseltaan tosi rento ja  se jopa tuntui olevan tietynlaisessa  horteessa minun sitä hoitaessa. Mutta kun lähdin poikaa taluttamaan selkäännousu paikkaa kohti se virkosi hetkessä. Korvat hörössä ja pää korkealla Läiskä talsi reippain askelin perässäni. 

 Mentiin rauhassa alkukäynnit, sekä ravit. Kun saavuttiin uppohanki tielle, jossa ei varmasti autoja liikkuisi annettiin hevosten laukata. Äiti meni Vickyllä edessä ja minä tulin takana, lumipyry pieksi kasvoja ja minun tuli väistellä Vickyn jaloista lenteleviä kokkareita. Kyyti oli kyllä kovaa ja tiesin kuinka Läiskä nautti, se päästeli jaloistaan sellaista vauhtia minkä vain pystyi. Tietyn väliajoin minun tuli vain pistää silmät kiinni, koska lumipyry laittoi silmät vuotamaan. Vicky, Läiskä ja Melli onneksi osasivat reitin joten ei ollut hätää, että hevoset kulkisivat harhaan.

 Kun oli sitten aika pysäyttää hevoset, eivät ne olisi millään halunnetkaan hidastaa vauhtiaan, selvästi olisi ollut kiva jatkaa matkaa kovalla kyydillä, mutta alamäkeen ei voi lauakata, joten hevosten oli pakko vaihtaa askellaji käyntiin. Väenvänkää ne kuitenkin yrittivät koventaa askellija ja Läiskän kanssa ravattiin hetkittäin paikallaan kun hevonen yritti koventaa vauhtiaan, mutta Vicky oli edessä.

 Käytiin sitten hölkkäilemässä eräällä tiellä vähän, jotta hevoset rauhoittuisivat. Ei meidän kauaa tarvinnutkaan ravata kun kaikki olivat rauhoittuneet ja hevoset malttoivat keskittyä. Päätettiin sitten vielä käydä purkamassa hevosilta ylimääräisiä enrgioita sellaisella uppohanki metsäautotiellä.

 Käveltiin tie päähän ja annettiin hevosille lupa laukkaan .Vicky edellä, minä ja Läiskä sekä viimeisenä irti laukkaava Melli kiidettiin pitkin uppohankista tietä kaikki tyytyväisinä onnistuneesta reissusta!♥

 Ratsastuksen jälkeen loimitettiin hevoset, siirrettiin trailerista paaleja latoon ja käytiin hepoille vettä. Äsken vielä käytiin iltatallilla ja pakko kyllä sanoa, että nyt väsyttää! Huomenna olis aamulla vuorossa valmennus, johon Taru ei nyt pääse kun oli tullut kipeeksi, mutta sairastumiselle ei voi mitään.  Huomenna on sitten äiti tyttö valmennus, sitä odottaen!;)

♥:llä Jenna

Haaste!

Haasteen säännöt
-Kerro 11 faktaa itsestäsi
-Vastaa haastajan 10 kysymykseen
- Keksi 10 uutta kysymystä
- Haasta 5 bloggaajaa
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

Sain haasteen Emmiltä, kiitos siitä!

Faktat:

1. Olen tuskin koskaan tyytyväinen blogini ulkoasuun. Aina kyllästyn siihen hetkessä, jolloin pitää se muuttaa..

2. Olen joissakin pienissä asioissa kunnon "perfektionisti", se ärsyttää usein ystäviäni..

3..mutta olen kuitenkin melkein kaikissa asioissa huolimaton, hyvä esimerkki tästä on huoneeni.. :D

4. Minulla on tosi huono pokka ja nauran usein väärissä tilanteissa, kun vain nauru pääsee ulos suustani.. upsista.

5.Tykkään tehdä ruokaa ja yleensäkkin leipoa, usein yllätänkin vanhemmat leipomalla jotain herkkuja tai laittamalla ruokaa.

6. Tykkään tehdä bannereita, mutta en ole koskaan omiin tekeleisiini tyytyväinen.

7.  Oon tosi kova puhumaan ja välillä minulle joutuu ihan älähtämään, että nyt hiljaa.

8. Kun olen yli väsynyt oon ihan älyttömän pirtee, puhelen ihan omiani ja nauran kaikelle tyhmälle.

9. Minua väsyttää usein vaikka olisin nukkunut yli 11 tunnin unet.. (ärsyttävää :c)

10. Oon huono keksimään faktoja!

Kysymykset:

1. Blogit joita seuraat? Miksi?
- Blogeja joita seuraan pääsee katsomaan täältä ja noitahan seuraan ihan sen takia, koska ne kiinnostavat minua.


2. Mitä arvostat bloggaajassa?
-  Päivittää blogiaan tarpeeksi usein ja osaa pitää puolensa!

3. Millaisia ihmisiä et voi sietää?
- Kaksi naamaisia, valehtelijoita ja muutenkaan sellaisia inhottavia..hrrh

4. Miksi hevoset?
- Suoraan sanottuna en edes osaa vastata tähän kysymykseen. Hevoset ovat vain sellaisia ihania otuksia, joiden kanssa vierähtää nopeasti aika ja jotka tähdittävät jokaista päivääni. Semmoisia ihania symppiksiähän ne on!♥


5. Kuinka paljon aikaa päivässä käytät tietokoneella oloon? Ja paljonko tuosta ajasta menee bloggaamiseen?
- Koneella menee keskimäärin n.1-3h, tietenkin riippuu päivästä ja bloggeri on koneella ollessa miltein kokoajan auki.

6. Pystytkö hevosten ohella pitämään huolta hyvin ystävyyssuhteistasi?
- Kyllä pystyn, vaikkakin välillä joutuu vähän miettimään, että missä välissä tapaa kavereita ja liikuttaa hevosia.

7. Ovatko hevoset sinulle vain "harrastusvälineitä", vai ystäviä?
- Ystäviä! Tai no riippuu varmaankin vähän hevosesta, mutta nämä omat hevoset ovat niitä mitä parhaimpia ystäviä. En voisi edes kuvitella, että käyttäisin niitä vain harrastusvälineenä, eli vain ratsastaisin. Tärkeintä minulle, on vain aika jonka saa viettää hevosten kanssa, ei niinkään se itse ratsastus.


8. Paljonko keskimäärin aikaa menee hevosiin viikossa?
- riippuu täysin viikosta mutta n.14  ½ tuntia.

9. Jos saisit nyt valita, valitsisitko hevoselämän, vai niin sanotun normaalin elämän?
- Hevoselämän, en osaisi kuvitella elämääni ilman hevosia. Istuisin varmaan koulun jälkeen kotona koneella, olisin kavereitten kanssa jossain kylillä tai vain löhöilisin koti sohvalla. Oikeastaan ilman hevosia, elämäni olisi aika yksitoikkoista, mutta onneksi ainakin tällä hetkellä hepat kuuluvat joka päiväiseen rutiiniin, joten ei pitäisi päästä tylsyys yllättämään!

10. Panostatko ratsastusvarusteisiisi?
- En pahemmin, housut, kypärä, kengät ja muut ratsastukseen olleelliset varusteet löytyy itselleni, mutta  eivät ne todellakaan mitään merkki vaatteita ole. Pääasia tavaroissa on, että ne ovat päällä hyvät, näin talvella on lämmin ja ne ovat turvalliset ratsastukseen, ei tallilla tarvitsekkaan näyttää niin kauniilta!:D

Haastan:

Tarun, Lauran, Elinan, Jullen ja Ellan


Kysymykset:
1. Oletko löytänyt elämäsi hevosen, jos olet kenet?
2. Parasta hevosharrastuksessa?
3. Oletko tällä hetkellä tyytyväinen blogisi ulkoasuun?
4. Liittyykö hevoset unelmiesi ammattiin? 
5. Bloggeri vai face?
6. Oletko koskaan pelännyt hevosia?
7. Mitä harrastat?
8. Kerkeätkö panostaa kouluun harrastuksien ohella?
9. Paras ratsastus kerta, millainen se oli?
10. Onko sinusta näitä kysymyksiä vaikee keksiä? :D

♥:llä Jenna

Niin piti käydä vain saduissa, mutta sinun kanssa kaikki on näköjään mahdollista

 Silllon kun kerkeän kerrankin arkena poikaa liikuttaa, seisoo tarhassa läikikäs herra, joka katsoo minua loukkaantuneesti. Tiedän, että Läiskä ei ole saanut tarpeeksi liikuntaa, mutta on tähän kaikkeen  on kyllä syykin, mutta silti minua riipaisee katsoa toista, josta aivan paistaa läpi "suuttumus", joka on osoitettu minulle.

 Vaikka, joka päivä käynkin ainakin kerran tallilla, Läiskä suuttuu jos en anna sille tarpeeksi huomiota ja sellaista "kahden keskeistä aikaa", eikä siihen suuttumukseen auta mikään muu kuin huomio.

 Kun olin hakenut tämän "äkäisen" herran tarhasta, aloin selvittää sen sotkuista harjaa joka oli aivan vanuttunut ja täynnä kuusen oksia( varmaan taas rymynnyt tuolla metikössä viime yönä..). Läiskä oli myös koristellut koko turkkinsa  kaikenmaailman oksilla ja muilla kasveilla.

 Harjaus toimenpiteiden jälkeen lähdettiin kentälle, mutta poika veti stopit heti nähtyään lähellä nököttävän trailerin. Silittelin Läiskän kaulaa ja puhelin sille rauhallisesti, jolloin poika rentoutui ja voimme jatkaa matkaa. Kentällä myös poika veteli omaa showtaan, mutta kun itse vain pysyit rauhallisena, etkä antanut pojan karata kotiin se rauhoittui miltein heti.

13.1

 Ajattelin tänään juoksuttaa Läiskää liinassa, sillä olin nähnyt kuinka se nautti liinassa juoksemisesta, eikä minun osaaamattomuudestanikaan pitänyt olla haittaa sillä Läiskä osaa juosta kuin vettä vaan. Kaikki ei kuitenkaan sujunut kuin olisin toivonut. Sain Läiskän menemään aina pari pympyrä putkeen, muutta aina sen jälkeen se käveli luokseni ja vaikka kuinka yritin häätää poikaa pois se vain törrötti edessäni katsoen minua hassusti, en saanut poikaa myöskään ravaamaan ilman raippaa (oishan sen raipankin voinut jostain etsiä :D).

 Ei,ei vika ei ollut hevosen, vika oli minussa, tein aivan varmasti jotain väärin jonka takia poika tuli luokseni. Pienen pähkäilyn jälkeen otin liinan kireämmälle ja aloin kävellä pojan kanssa kenttää ympäri, pähkäillen mitä tein väärin. Marmatin pojalle kuinka onneton olin taas kerran, en osannut edes yhtä liinassa juoksutusta hoitaa, poika kuunteli minua tarkasti ja tönäisi minua välillä leikkisästi päällään, kun aloin liikaa valittamaan itsestäni.

 Olin päättänyt kenttää kiertäessä, että poika juoksisi/kävelisi hetken liinassa ilman   ongelmia ja sen jälkeen lopettaisin ja niin, se poika yllätti minut. Se alkoi automaattisesti ravata lentävin askelin ympyrää, ympärilläni. Se katsoi minua ja pärski mennessään, ilmeeni oli siinä vaiheessa ollut  aika huima.

 Annoin Läiskän ravailla toiseen suuntaan ihan omaa tahtiaan kunnes pysäytin sen, poika pysähtyi heti käskystä ja muutti suuntaan itse. Se käveli ympyrää tulematta luokseni ja kun annoin ravi käskyn poika alkoi ravata. Oikeasti tuo jos mikä yllätti minut, olin suu ammollani, oikeasti näinhän piti käydä vain saduissa..

♥:llä Jenna

Tyhjä olo

Onnistunut vai epäonnistunut, huono vai hyvä, pettynyt vai tyytyväinen...

 Tänään tuli kyllä niin sekava olo ratsastuksesta, että huhhuh. Toisaalta kaikki meni hyvin ja toisaalta mikään ei onnistunut. Heppa meni hetkittäin tosi hvin ja ne toiset hetket se oli ihan kauhea, mutta toisaalta taas  ei se ollut edes kauhea .. öhläölöfägjljäfälöjfg

  Mulla oli ihan maasto fiilis, mutta kun ilman Vickyä ei voi maastoon lähteä ja jos tamman ottaa mukaan, ei mikään onnistu vaan kaikesta tulee kauheeta säätöä. Joten ainut vaihtoehto oli kenttä. Alkukäynnit mentiin Tarun kanssa ihan rennosti löysillä ohjilla ja annattiin heppojen löntystää ympäri kenttää.Myöhemmin sitten kerättiin ohjat ja  alettiin hiukan työstää heppoja.

 Kun nostin ravin tunsin kuinka Läiskä oli täynnä virtaa, se oli kuin raketti joka voisi singota minne vaan hetkellä millä hyvänsä, silti se kuunteli hienosti ja teki kaiken kuin pyysin. Vähän ajan päästä poika kuitenkin pysähtyi ravista ja kun annoin pohkeita alkoi pojan pukittelu..

6.1

 Sen jälkeen et saanut Läiskää komentaa ilman että sait vastaukseksi pukin. Läiskä aina jaksoi hetken keskittyä työskentelemään, mutta ne hetket eivät olleet pitkiä. Poika myös yritti kokoajan ängätä Mellin luo ja tultiinkin paristi "laukkaväistöllä" Mellin luo kentän toisesta päädystä. Seuraavana hetkenä poika kuitenkin saattoi olla taas täysi enkeli joka ravaili hilpein askelin ympäri kenttää ja vaikutti aivan syyttömältä.

 Tehtiin sitten  käynti-pysähdys ja ravi-käynti siirtymisiä, mutta aina Mellin paahtaessa ohi Läiskä ryösti/yritti ryöstää Mellin perään ja jos ei herra saanut tahtoaan lävitse se koitti väen vänkää tehdä kaiken maailman temppuja saadakseen tahtonsa läpi, kuitenkaan minä en enää Ääpyn  temppuja pelkää joten Älly joutui tyytymään kohtaloonsa.

 Viimeinentikki minulle oli pojan holtiton ryöstö: käveltiin kentän toisessa päädyssä ja Melli käveli toisessa, Läiskä sitten päätti kuin salaman iskusta lähteä tamman luo, se laukkasi kohti Melliä kauhealla kyydillä. Ei minua pelottanut vauhti, eikä se, että poika ei ollut täysillä hallinnassani, vaan se kuinka se lähestyi kunnon vauhdilla Mellin mahaa kohti, en edes ymmärrä kuinka kerkesin niin pienessä ajassa muodostaa mieleeni mielikuvan, kun Läiskä tömähtäisi Meemiin.. Huusin vain Tarulle, että varo, jonka jälkeen käänsin pojan kaikin voimin Mellin ohi, tämän jälkeen poika vain jatkoi laukkaansa. Keräsin ohjat käteeni ja pysäytin Läiskän.  seuraavaksi muutin asenteeni ja aloin oikeasti ratsastaa, en antanut pojan  tehdä yhtään kepposta minulle, vaan sen piti tehdä juuri kuin minä käskin, eikä mikään muu auttanut kuin menny kiltisti

 Loppu ravit olivat sitten aivan ihanat, allani oli maailman kiltein ruuna, joka teki kaiken minkä voi, se oli niin kevyt kädelle ja muutenkin sen liikkeet tuntuivat harminaisen ilmaville. Silloin en voinut kuin todeta  kuinka hieno herra se loppujen lopuksi onkin.

6.1

♥:llä Jenna

Onnellisuuden huipentuma

 Aurattu kenttä, ihana arurinkoinen talvipäivä, loistava hevonen, mikä olisi voinut mennä pieleen? 

 Laitettiin hepat kuntoon auringon paisteessa. Ilma oli tosi kaunis ja leuto, ei kuitenkaan toppavaatetus ollut yhtään pahaksi.

 Valmentaja saapui reilusti etuajassa meille, joten tuli vähän kiire mennä kentälle ja hoitaa alkulämmitelyt. Eihän me kylläkään niitä alkulämmittelyjä keretty hoitaa, kun hepat eivät suostuneet menemään tuolin viereen joka oli lumikinosten saartamana.
 Kun äitini oli puntannut meidät hevosten selkään päästiin tekemään alkulämmitelyjä. Käynnissä meidän tuli ratsastaa suoraan, tehdä selvät kulmat ja pitää tempo reippaana. Sain kuitenkin kuulla kesken harjoituksen, etten jousta käsilläni tarpeeksi, tämä uutinen tuli kyllä aivan nurkan takaa, sillä kyllä olen tähän asti  joustanut käsilläni tarpeeksi (ainakin omasta mielestäni :D). Kun aloin sitten keskittyä käsiini, ne alkoivat joustamaan ihan normaaliin tapaan ja oli käsiongelma ratkaistu.

 Ravissa meidän tuli tehdä täysin samaa kuin ravissa, mutta nyt oli vaan askellaji muuttunut reippaampaan. Läiskä ravasi tosi reippaasti, eikä tapansa mukaan "löntystänyt" eteenpäin. Poika tuntui kyllä ravissakin selkään tosi hyvälle, se kuunteli ja totteli kaikkia apuja miltein täydellisesti.
 Kun oltiin ravattu, oli vuorossa takaosakäännökset. Eihän niitäkään ole koskaan Läiskän kanssa harjoteltu ja hyvä, että edes itse tiedän mitä ne on. Nyt kuitenkin ne tulivat meille molemmille tutuiksi. Alussa harjoiteteltiin valmentajan kanssa käännkösiä, jonka jälkeen tein aivan yksin Läiskän kanssa yhden onnistuneen käännöksen ja sain olla enemmän kuin ylpeä!

  Lopuksi vielä Laukan nostoja, jotka menivät toiseen suuntaan ihan päin mäntyä. Meidän meno koostui yhdestä sanasta; kaahotus. Hevonen vain latoi laukassa ympäri kenttää,sekä  nosti kokoajan aivan vääriä laukkoja ja minä sitten riipuin mukana. Toinen suunta oli kuitenkin aivan eri maata, laukannostot onnistuivat ja poika nosti melkein kokoajan oikean laukan.

Mellillä ja Tarullakin meni hyvin, lisää siitä voitte lukea täältä

Valmennuksen jälkeen olin pelkkää hymyä, valmentajakin oli kehunut, meitä varmaan enemmän kuin koskaan ja Läiskä oli  ollut niin hienosti kuin vain pystyi. Arvatkaa vaan kenelle tuli kauhea ratsastus hinku!:DD♥

Mielipiteitä uudesta ulkoasusta?

♥:llä Jenna

Vauhtia ja intoa [kuvapostaus]

 Kiitos ihanan liikkatunnin ja minun  kipeiden hartioiden, jouduttiin eilen sivuuttamaan ratsastus ja tyydyttiin juoksuttamaan hepat. Näin sai Vickykin liikuntaa ja pakko sanoa että taisi tamma siitä nauttiakkin!

 Heti kentälle mennessä oli Läiskä jo maassa piehtaroimassa pärskimisen kera, se selvästikkin oli aivan onnessaan. Niin olivat myös tammatkin, pieni sana "liikettä" sai kaikki ravaamaan ja pieni raipan hipaisu maahan sai kaikki jo laukkaamaan. Mellikin teki intopukkeja mikä on todella harvinaista.

 Auttakaaan armias kun esteet tulivat mukaan kuvioihin, saatiin nähdä mitä ihmeellisempiä hyppyjä Mellin ja Läiskän osuudelta(tulihan niitä hyviäkin!).

Antaa kuvien ja videoiden kertoa kuitenkin loppu (huomatkaa ilmavara):

---

Tänään sitten  maastoiltiin, Melli oli irti ja minä menin Läiskällä, sekä äiti Vickyllä alkumatkan. Mentiin rauhallisesti ja vähän laukkailtiin ja ravailtiin. Puolessa välissä tehtiin Vaihto ja Vicky tuntui ihan tosi leveällä ja reippaalle. Käytiin laukkailemassa yhdellä suoralla ja Vickyn laukka oli tosi helppoa istuttavaa ja just sellasta unelmallista, kun taas äitillä oli ollut Läiskän kanssa pieniä ongelmia.. Poika oli kuulemma vetänyt kunnon rodeosarjoja, mutta muuten oli ollut ihan kiltisti!:)

♥:llä Jenna