Niin piti käydä vain saduissa, mutta sinun kanssa kaikki on näköjään mahdollista

 Silllon kun kerkeän kerrankin arkena poikaa liikuttaa, seisoo tarhassa läikikäs herra, joka katsoo minua loukkaantuneesti. Tiedän, että Läiskä ei ole saanut tarpeeksi liikuntaa, mutta on tähän kaikkeen  on kyllä syykin, mutta silti minua riipaisee katsoa toista, josta aivan paistaa läpi "suuttumus", joka on osoitettu minulle.

 Vaikka, joka päivä käynkin ainakin kerran tallilla, Läiskä suuttuu jos en anna sille tarpeeksi huomiota ja sellaista "kahden keskeistä aikaa", eikä siihen suuttumukseen auta mikään muu kuin huomio.

 Kun olin hakenut tämän "äkäisen" herran tarhasta, aloin selvittää sen sotkuista harjaa joka oli aivan vanuttunut ja täynnä kuusen oksia( varmaan taas rymynnyt tuolla metikössä viime yönä..). Läiskä oli myös koristellut koko turkkinsa  kaikenmaailman oksilla ja muilla kasveilla.

 Harjaus toimenpiteiden jälkeen lähdettiin kentälle, mutta poika veti stopit heti nähtyään lähellä nököttävän trailerin. Silittelin Läiskän kaulaa ja puhelin sille rauhallisesti, jolloin poika rentoutui ja voimme jatkaa matkaa. Kentällä myös poika veteli omaa showtaan, mutta kun itse vain pysyit rauhallisena, etkä antanut pojan karata kotiin se rauhoittui miltein heti.

13.1

 Ajattelin tänään juoksuttaa Läiskää liinassa, sillä olin nähnyt kuinka se nautti liinassa juoksemisesta, eikä minun osaaamattomuudestanikaan pitänyt olla haittaa sillä Läiskä osaa juosta kuin vettä vaan. Kaikki ei kuitenkaan sujunut kuin olisin toivonut. Sain Läiskän menemään aina pari pympyrä putkeen, muutta aina sen jälkeen se käveli luokseni ja vaikka kuinka yritin häätää poikaa pois se vain törrötti edessäni katsoen minua hassusti, en saanut poikaa myöskään ravaamaan ilman raippaa (oishan sen raipankin voinut jostain etsiä :D).

 Ei,ei vika ei ollut hevosen, vika oli minussa, tein aivan varmasti jotain väärin jonka takia poika tuli luokseni. Pienen pähkäilyn jälkeen otin liinan kireämmälle ja aloin kävellä pojan kanssa kenttää ympäri, pähkäillen mitä tein väärin. Marmatin pojalle kuinka onneton olin taas kerran, en osannut edes yhtä liinassa juoksutusta hoitaa, poika kuunteli minua tarkasti ja tönäisi minua välillä leikkisästi päällään, kun aloin liikaa valittamaan itsestäni.

 Olin päättänyt kenttää kiertäessä, että poika juoksisi/kävelisi hetken liinassa ilman   ongelmia ja sen jälkeen lopettaisin ja niin, se poika yllätti minut. Se alkoi automaattisesti ravata lentävin askelin ympyrää, ympärilläni. Se katsoi minua ja pärski mennessään, ilmeeni oli siinä vaiheessa ollut  aika huima.

 Annoin Läiskän ravailla toiseen suuntaan ihan omaa tahtiaan kunnes pysäytin sen, poika pysähtyi heti käskystä ja muutti suuntaan itse. Se käveli ympyrää tulematta luokseni ja kun annoin ravi käskyn poika alkoi ravata. Oikeasti tuo jos mikä yllätti minut, olin suu ammollani, oikeasti näinhän piti käydä vain saduissa..

♥:llä Jenna