Tyhjä olo

Onnistunut vai epäonnistunut, huono vai hyvä, pettynyt vai tyytyväinen...

 Tänään tuli kyllä niin sekava olo ratsastuksesta, että huhhuh. Toisaalta kaikki meni hyvin ja toisaalta mikään ei onnistunut. Heppa meni hetkittäin tosi hvin ja ne toiset hetket se oli ihan kauhea, mutta toisaalta taas  ei se ollut edes kauhea .. öhläölöfägjljäfälöjfg

  Mulla oli ihan maasto fiilis, mutta kun ilman Vickyä ei voi maastoon lähteä ja jos tamman ottaa mukaan, ei mikään onnistu vaan kaikesta tulee kauheeta säätöä. Joten ainut vaihtoehto oli kenttä. Alkukäynnit mentiin Tarun kanssa ihan rennosti löysillä ohjilla ja annattiin heppojen löntystää ympäri kenttää.Myöhemmin sitten kerättiin ohjat ja  alettiin hiukan työstää heppoja.

 Kun nostin ravin tunsin kuinka Läiskä oli täynnä virtaa, se oli kuin raketti joka voisi singota minne vaan hetkellä millä hyvänsä, silti se kuunteli hienosti ja teki kaiken kuin pyysin. Vähän ajan päästä poika kuitenkin pysähtyi ravista ja kun annoin pohkeita alkoi pojan pukittelu..

6.1

 Sen jälkeen et saanut Läiskää komentaa ilman että sait vastaukseksi pukin. Läiskä aina jaksoi hetken keskittyä työskentelemään, mutta ne hetket eivät olleet pitkiä. Poika myös yritti kokoajan ängätä Mellin luo ja tultiinkin paristi "laukkaväistöllä" Mellin luo kentän toisesta päädystä. Seuraavana hetkenä poika kuitenkin saattoi olla taas täysi enkeli joka ravaili hilpein askelin ympäri kenttää ja vaikutti aivan syyttömältä.

 Tehtiin sitten  käynti-pysähdys ja ravi-käynti siirtymisiä, mutta aina Mellin paahtaessa ohi Läiskä ryösti/yritti ryöstää Mellin perään ja jos ei herra saanut tahtoaan lävitse se koitti väen vänkää tehdä kaiken maailman temppuja saadakseen tahtonsa läpi, kuitenkaan minä en enää Ääpyn  temppuja pelkää joten Älly joutui tyytymään kohtaloonsa.

 Viimeinentikki minulle oli pojan holtiton ryöstö: käveltiin kentän toisessa päädyssä ja Melli käveli toisessa, Läiskä sitten päätti kuin salaman iskusta lähteä tamman luo, se laukkasi kohti Melliä kauhealla kyydillä. Ei minua pelottanut vauhti, eikä se, että poika ei ollut täysillä hallinnassani, vaan se kuinka se lähestyi kunnon vauhdilla Mellin mahaa kohti, en edes ymmärrä kuinka kerkesin niin pienessä ajassa muodostaa mieleeni mielikuvan, kun Läiskä tömähtäisi Meemiin.. Huusin vain Tarulle, että varo, jonka jälkeen käänsin pojan kaikin voimin Mellin ohi, tämän jälkeen poika vain jatkoi laukkaansa. Keräsin ohjat käteeni ja pysäytin Läiskän.  seuraavaksi muutin asenteeni ja aloin oikeasti ratsastaa, en antanut pojan  tehdä yhtään kepposta minulle, vaan sen piti tehdä juuri kuin minä käskin, eikä mikään muu auttanut kuin menny kiltisti

 Loppu ravit olivat sitten aivan ihanat, allani oli maailman kiltein ruuna, joka teki kaiken minkä voi, se oli niin kevyt kädelle ja muutenkin sen liikkeet tuntuivat harminaisen ilmaville. Silloin en voinut kuin todeta  kuinka hieno herra se loppujen lopuksi onkin.

6.1

♥:llä Jenna