Vesisankkokin voi syödä

Pakko se oli päästä vielä sunnuntaina pomppaamaan parit hypyt, ennen kuin pidetään Läiskän kanssa esteistä hetki taukoa ja pidetään maastoilu, sekä pellolla/tarhassa ratsastelu kuuri. Kentälläkään ei ole nyt tarkoitus kokoaikaa olla pörräämässä, mutta tietenkin siellä käydään välillä koulukiemuroita muistelemassa. Kunnon koulutreenaukset aloitetaan sitten vähän ennen kuin valmentaja alkaa Läiskää ratsuttamaan. 

Sunnuntaina tallilla apunani oli tuttumme tyttö, joka innokkaasti auttoi minua raahaamaan esteen peltosuoralle. Olihan se yhtä puhkimista raahata kuumuudessa estekalusteita pellolle, mutta kun työ oli tehty pystyi hymyilemään ja lähdettiin hyvin mielin hakemaan hevosta. Juuri kun viime postauksessa kehuin kuinka  kiltti  Läiskä on yleensä varustaessa niin nyt herra päätti sitten hyöriä ja pyöriä. Kauhea kiire olisi ollut aitaukseen kavereiden luokse, sekä valkoinen vesisankko meinasi syödä Läiskän, tai niin ruuna ainakin luuli. Onneksi kun selitettiin sille, ettei ämpäriä tarvitse pelätä teki Läiskä sovinnon sen kanssa ja joi vetensä.

Alkukäyntien ja taivuttelujen jälkeen tultiin ravipuomeja, joita ei montaakaan kertaa ylitetty kun puomeista pystytettiin jo miniristikoksi. Läiskän mielestä ristikko, ei ollut este eikä mitään, vaan herra laukkasi siitä yli paljoakaan jalkojaan nostelematta. Lopulta este korotettiin n. 60cm korkuiseksi, jonka Läiskä hyppäsi aivan kepoisasti, vaikka luulin joskus, ettei poika pääsisi edes 50cm esteen yli. Okei, jos viime kesänä olisin sanonut, että tulen hyppäämään seuraavana kesänä tuon ruunan kanssa 60cm puhtaasti todennäkösisesti monikaan ei olisi uskonut. Oltiinhan me kieltämättä aikamoinen näky kun pompittii minä edellä ja herra riimussa perässä aivan omallla hyppytyylillä. Siitä lisää kuitenkin tulevassa erikoispostauksessa.

 Ensimmäinen este oli kunnon sukellus, jolloin olinkin varma putoamisesta, mutta kampesin jotenkin itseni takaisin selkään. Toinen kerta hypättiin paikoiltaan ja kolme viimeistä onnistuivatkin sitten hyvin. Olin kyllä super tyytyväinen hevoseen ja näin onnistuneen kerran jälkeen onkin hyvä pitää pientä taukoa. Lopuksi Läiskä sai toimia vielä lapsiratsuna kun käytiin kiertämässä läheinen maastolenkki tyttö Läiskällä ratsastaen. Ääpy kulki oikein nätisti, aivan kuin olisi ymmärtänyt, että nyt ei sopinut possuilla.

Tänään ratsastelin Läiskällä kevyesti reilun 20 minuutin ajan vanhalla laitumella, eikä voi  sanoa, että ruunasta olisi vauhtia puuttunut. Vaikka Läiskä olisikin mieluusti vain rallitellut ympäri peltoa, silti se malttoi keskittyä hetkeksi työntekoon ja poika olikin aivan superkiva ratsastaa! 

Ruuna taipui hyvin oli herkkä niin suusta kuin kyljistäkin ja mikä parasta ratsastus ei koostunut hevosen tökkimisestä eteenpäin. Palkkioksi hienosti menneestä kerrasta spurttailtiin vielä  hetki laitumella, jonka jälkeen lähdetti kotiin. Niin paljon herra kuitenkin töitä teki, että oli jo hikinen  alle puolen tunnin jälkeen. Siinä se minun hevonen, jonka luulin olevan hikoamatta mistään!:D

 

Ei se kylläkään mikään laiska ole.

Minusta jotenkin tuntuu, että saatte odottaa lupaamaani valmennus postausta maailman ääriin, joten voin nyt kertoa ihan alkuun siitä parilla sanalla: Läiskä oli koko valmennuksen ajan reipas ja taipui erittäin hyvin. Laukan kanssa meillä oli pientä takkuamista, mutta muuten valmennus onnistui erittäin hyvin!:)

Eilen en itse  ratsastanut Läiskällä kun vain kaikki askellajit läpi. Läiskä oli kerrankin oikeasti reipas. Ei tarvinut kokoajan naputella kantapäillä kylkiin tai tökkiä raipalla, vaan pystyi keskittymään kaikkeen muuhunkin. Omaan istuntaani kiinnitin huomiota ja varsinkin jalkoihin. Kyllähän ne varpaat  välillä vahingossa osoittelivat maahan, mutta kestivät kuitenkin aika hyvin.

Kun olin itse ratsastanut oli Tarun vuoro kiivetä Läiskän selkään. Heti Tarun selkään kivuttua alkoi Läiskä possuilemaan ja esitti, että en minä voi mennä reipasta käyntiä kun en minä osaa. Nappasin sitten juoksutusraipan kentänlaidalta ja menin keskelle kenttää seisomaan raippa kädessä. Kummastihan se herra sitten reipastuikin, kun tiesi ettei nyt sovi pelleillä. Tarun blogista kopsattu: Voi, että on poika muuttunut viime kerrasta kun selässä kävin. Hiukan oli avuton olo aluksi, kun olen niin tottunut tuttuun ja turvalliseen Melliin, mutta ihan hyvin meillä meni, vaikka laukassa en osannut istua lainkaan. 

Myöhemmin käytiin vaihtamassa Läiskä Melliin ja tultiin kentälle takaisin tarkoituksena hypätä. Taru ei ollut koskaan hypännyt, joten minä sain toimia opettajana. Minusta tuntuu kuitenkin, että loppu pelissä Melli opetti Tarulle kaiken tarpeellisen ja minun neuvoista ei ollut paljoakaan apua. Ihan sama kuitenkin kuka hänelle ne opetti, sillä Taru tajusi yllättävän nopeasti homman jujun ja hyppäsi ensikertalaiseksi oikein hyvin! Itsekkin hyppäsin Mellin kanssa muutamat hypyt ja on se rouva vaan niin hieno!♥

 

Tänäänkin oli vuorossa hyppäämistä, eikä mitään kentällä pomppimista, vaan "maastoesteitä".Mellin mielestä maastoesteet eivät ole hänen juttu ja tamman osalta ei päästy ravipuomeja pidemmälle. Melli nimittäin itsepäisenä tyttönä onnistui jotenkin temppuillessaan saamaan itsensä kiinni avonaiseen porttiin. Enkä edes ymmärrä miten se onnistui siinä, sillä se oli laitettu niin, että ei missään nimessä siihen pitänyt kenenkään sotkeutua.

 Jos portti olisi ollut lankaa sehän olisi napsahtanut poikki, mutta se olikin alumiinia. Ei onneksi mitään täyttäalumiinia, vaan ontto putki. Tamma kuitenkin  rimpuillessaan onnistui  kaatumaan pyllylleen jolloin Taru hyppäsi pois selästä. Siinä vaiheessa katsoin kauempaa ja olin varma, että se hevonen on siinä, eikä enää nouse, mutta neiti kuitenkin nopeasti pomppasi jaloilleen ja jäi seisomaan paikoilleen.  Tarkasteltiin monen ihmisen voimin Melli, mutta pinta naarmuja pahempia ei näkynyt onneksi. Hyppäämään ei enää ruvettu vaan  Taru ratsasti hetken käynnissä, sekä ravissa ja katsottiin ontuuko hevonen, mutta onneksi tamma oli puhdas pientä hidastusta laskematta.

Sitten olikin Läiskän vuoro ja pakko sanoa, että katsoin aika pitkään portteja meidän siitä ohi kävelessämme.  Läiskää eivät kuitenkaan portit pelottaneet, mutta oma varjo oli kylläkin aika hurja. Sitä ruuna tuntui säikkyvän moneen otteeseen. Kun omaan mörkövarjoon oli totuttu alettiin tulemaan ravipuomeja alkulämmittelyksi. Ei niitä montaakaan kertaa menty kun jo pyysin Tarua laittamaan esteen 50cm pikku ristikoksi. Heti kun este nostettiin tuntui kuin Läiskä olisi ollut härkä ja olisi nähnyt punaista. Ei voitu kuvitellakkaan, että ristikko oltaisiin tultu ravilla. 

Läiskä laukkasi reipasta laukkaa esteen yli ja hyppäsi paremmin kuin koskaan. Tuo ruunan reippaus säilyikin koko hyppykerran läpi. Läiskä oli niin täynnä intoa, että kerrankin en ollut varma saisinko sitä edes pysäytettyä. Jouduinkin aina ennen estettä hidastamaan vauhtia, vaikka yleensä saan tökkiä kantapäillä vauhtia. Mielummin kuitenkin näin päin!

Alussa oma istuntani aivan hakusessa, vaikka viimeksi viikko sitten olinkin Läiskän kanssa hypännyt. Tuntui vain etten osannut yhtään mukautua hevosen hyppyyn vaan yritin parhaani mukaan kestää kyydissä. Onneksi minua tultiin neuvomaan ja muistin taas kuinka siellä tulikaan istua. Hyppääminen alkoi tuntua oikeasti jo mukavalta. Minun pikku liitokavioni ponkaisi esteiden yli hienosti ja tuntuikin kuin oisin hypännyt oikealla estehevosella. Tänään ei ollut tietoakaan kaninloikista.

 

Kokonaisuudessaan tänään oli varmaankin minun, sekä Läiskän paras hyppykerta, vaikka ei mitään isoa estettä hypättykään. Montaa kertaakaan ei esteen yli loikattu, sillä Läiskä oli niin hienosti ja en viitsinyt kiduttaa Tarua enempää auringon paahteessa. Suunnitelmissa on, että jos huomenna on vielä hyppäysintoa niin voisin aivan hyvin pompata Läiskän kanssa pari estettä.

Pahoittelen jos postaus on jotenkin sekava, mutta tämä onkin väsyneen käsialaa!:D

 

Onko hevoseni muka Laiska?

Minun piti palata kirjoittelemaan seuraavan kerran siitä valmennuksesta, mutta tässä sitä ollaan aivan eri aiheesta postaamassa.. Oho.  Minulla on kuitenkin teille kasapäin kuvia  eiliseltä sekä tältä päivältä. Enkä voi pitää kaikkia kuvia tuolla kansiossa enää yhtään pidempää vaan haluan päästä laittelemaan niitä tänne bloginkin puolelle. Nyt kuitenkin saavat mämä alkujaarittelut riittää!

Maanantai iltana Julle kysyi yllättäin voisiko hän tullu kuvaamaan minua , sekä Ääpyä  tiistaina ja tietenkin se minulle sopi. Niimpä tiistaina neljän maissa Julle ilmestyi meille ja lähdettiin laittamaan hevosta valmiiksi. Myöhemmin myös Emmi saapui meidän seuraksi tallille.

Läiskä oli omaan tapaansa varustaessa kiltisti harjasin sen aika nopeasti. Satulan alusen kuitenkin kiillotin  huolella, sillä haluan olla varma etteivät hiekanjyvät hankaa ruunaa. Kaviot nousivat hyvin ja nykyisin ruuna jopa nostaa jalkansa valmiiksi ylös. Satulan laitto oli ainoa, jossa täytyi vähän pyöriä, mutta kun Julle nappasi päitsistä kiinni rauhoittui Läiskä ja tyytyi pysymään paikoillaan.

Kentällä taivuttelin Läiskää käynnissä rennosti kävellen ja tehden pieniä ympyröitä. Läiskä oli muuten mukava ratsastaa, mutta se herran reippaus oli jossain ihan muualla. Joutui niillä pohkeilla tökkimään aika useasti. Raviin  siirryttäessä poika oli alkuun erittäin laiska, mutta laukan jälkeen se  edes vähän piristyi ja Läiskää alkoi olla oikein mukava ratsastaa. Se eteenpäinpyrkimys vain jäi puuttumaan, mutta kyllä se herran oma moottori sieltä vielä jokin päivä kaivautuu esiin. Ollaanhan me jo nyt menty tuossa asiassa eteenpäin!

Itse en ratsastanut varmaan 20 minuuttia pidempään kun annoin jo Emmin ja Jullen kokeilla Läiskää. Emmi nousi ensimmäisenä herran selkään ja kerrankin joku sanoi pikkuista Ääpyä leveäksi. Minusta kun se tuntuu Vickyn rinnalla niin kapoisalta, mutta jos sitä siroon hevoseen vertaa niin onhan se tosiaankin leveä. Emmi meni Läiskällä kaikki askellajit läpi ja herra oli yllättävän rento, eikä mikään jäykkä rautakanki niin kuin Emmin viimeksi ratsastaessa. Emmin sanoin: On kyllä poika muuttunut parempaan suuntaan paljon! Tuhottoman laiska se kyllä on, mutta muuten ihan kiva

Jullekin kävi ratsastamassa Läiskää ja herra rentoutuikin jo hänen kanssa tosi hyvin, eikä hevosta ollenkaan jännittänyt, vaikka ratsastaja olikin tuntematon. Tuosta asiasta olin kyllä enemmän kuin ylpeä. Ennen se vain stoppasi ja pysyi siinä niin kauan kuin vieras ratsastaja hyppäisi pois selästä. Jullekin ratsasti kaikki askellajit läpi. Jullen mielipide Läiskällä ratsastamisesta: On siinä hevonen. Meinasin ihan oikeasti kuolla sinne selkään, pelkkä normaali ratsastaminen oli niin rankkaa, kun sekin oli lähinnä istumista ja hevosen saamista liikkeelle. 

Tuntuu hassulle, että toiset sanovat Läiskällä ratsastamisen olevan rankkaa kun omasta mielestäni se on vain rentouttavaa ja nautinto. Ehkä se on siinä, että olen tottunut ratsastamaan tuolla hömpällä(?)

Kaikki paitsi yllä oleva kuva ovat Jullen ottamia!

Tänään ystäväni Rosa tuli meille koulun jälkeen ja me ajauduttiin ratsastamaan. Otettiin Melli tarhasta ja laitettiin se kuntoon, sekä suunnattiin kentälle. Rosa sai ratsastaa ensin ja minä olin kuvaajan roolissa. Myöhemmin kiipesin itse selkään ja heti toisella kierroksella Melli jo veti pukkihypyt. Pieni komennuksen jälkeen Melli lopetti aatteensa siitä, että hän olisi rodea hevonen. On kai sitä vanhan hevosenkin välillä haaveiltava rodeohevosen urasta!:D

Viime viikon ohjelmaa [kuvapläjäys]

Ei tässä voi taaskaan sanoa muuta kuin anteeksi. Nyt jos noudattaisin yleistä kaavaa tulisi kirjoittaa pitkät selitelyt teille miksi ei ole postauksia kuulunut, mutta nyt saatte tyytyä vain yhteen lauseeseen: Kuka sitä sisällä viihtyy kun ulkona on täydellinen sää.

Kesä on täällä ja voi  mitenkä Läiskä näyttääkin komealta. Se paksu pörröinen talvikarva on hevosen ympäriltä hävinnyt ja tilalla komeilee lyhyt kiiltävä karvapeite. Tuo  viime kesäinen ruipelohan näyttää komealta ja massiiviselta ruunalta, eikä enää tarvita paksua turkkia  peittelemään Läiskää.

Läiskä viime kesänä. Sitä aikaa kun rajauksella ei ollut mitään väliä.. :D

Perjantaina Taru ei päässytkään tulemaan, joten päätin lähteä Mellin kanssa maastoon. Ensin  köpöteltiin metsäpoluilla rauhallisesti ja sitten alku ravien jälkeen laukkailtiin suorilla. Melli mielestä parasta varmaankin oli kun kerrankaan kukaan ei ollut harjalla viuhtomassa naaamaan ja tamma sai matkata omalla vauhdillaan. Vanhaa rouvaa alkaa välillä ärsyttämään kun nuori ja hömelö poika, Läiskä pörrää edessä, eikä anna auringon valon ruskettaa hänen naamaansa.

Maastoilun jälkeen kävin vielä taivuttelemassa Melliä, jotta se olisi valmennuksessa mukavan vetreä.Tamma taipuikin tosi hyvin ja meni varmastikkin paremmin kuin koskaan. Laukatkin nousi heti ensimmäisistä pohkeista, eikä se mennyt mitenkään sähläämiseksi niin kuin välillä tahtoo käydä. Kokonaisuudessa oli kyllä mahtava reissu ja vieläpä kun sääkin oli täydellinen!

Lauantaina olikin valmennus, jonka asioista en ala tähän postaukseen survomaan vaan siitä on tulossa lähipäivinä ihan oma postaus. Älkää kuitenkaan odottako sitä ihan heti, sillä tuo ulkoilma vetää minua aivan liikaa puoleensa..

Lauantai iltana serkkuni Iina neuvoi minua Vickyn kanssa esteillä puomeilla ja sainkin monen monta hyvää neuvoa joihin tulen kiinnitttämään jatkossakin huomiota. Ensin Iina kertoi minulle mitä virheitä oli nähnyt minun tekevän videoilla ja mihinkä meidän tulisi nyt kiinnittää huomiota. Käytiin niitä läpi samalla kun alkulämmittelin Vickyä. Serkkuni myös kertoi miten hevonen  tulisi verrytellä ennen hyppäämistä ja oltiin me hevoset joten kuten oikein osattukin verrytellä, mutta eihän se venyttely ole miellä juuri prikuulleen kun ei me mitään korkeita hypätä.

Puomeja tultiin ensin ravissa tempoa muutellen. Minä kiinitin huomiota katseeseen ja painotin hyviin teihin, sekä reippauteen. Vicky meni tosi hyvin, vaikkakin silmiin, nenään ja korviin tunkevat polttiaiset meitä kumpaakin hermostuttivat. Laukkaan siirryttäessä ei onneksi polttiaisia enää huomannutkaan ja keskittymiseni parani kerralla. Tultiin puomeja laukasta ja menipäs Vicky reippaasti, Läiskä kun muistuttaa tamman rinnalla vähän matosta. Laukkaan onneksi tottui kuitenkin aika nopeasti, mutta se pahuksen satula  alkoi keikkua ja luuliin pari  kertaa kiepahtavan satulan kanssa ympäri!

Laukkapuomien jälkeen tultiin paristi ihan mini ristikkoa ja lopeteltiin tältä päivältä, sillä meillä oli vielä illaksi ohjelmaa. Paljon sain niin lyhyestä ajasta irti, mutta pakko myöntää, että illalla oli vähän päästään sekaisin kaikesta siitä tiedon määrästä.

Eilen, eli sunnuntaina oli vuorossa Läiskän kanssa puomityöskentelyä. Iina pääsi silloinkin minua avustamaan ja sain  neuvoja mitä minun kanattaa tehdä pojan kanssa, jotta sen tekniikka esteillä paranisi. Sain myös paljon istunta vinkkejä,  mitenkä minun tulisi  istua esteillä eri tilanteissa. 

Tehtävät olivat meillä samat kuiin Vickynkin kanssa, eli mistään vaikeasta ei ollut kyse vai oliko sittenkin? Alussa kyllä luulin, että ei tästä tule mitään kun tultiin ravipuomit hyppien. Läiskä ei ole koskaan osannut mennä puomeja oikein vaan herra  hyppii niiden yli kuin jokainen olisi este. Loikkimisesta huolimatta Iina neuvoi vain antamaan pohkeit, että herra menisi nopeampaa ja kappas parin loikkimis kierroksen jälkeen mentiin  ravipuomit aivan oikein. 

Kohta alkoivat puomit onnistua ravissa kuin vettä vaan, joten askellajia muutettiin laukkaan. Ensin tultiin puomit loikilla, mutta nopeasti herra tajusi, että miten niiden yli kuuluu mennä. Olin kyllä enemmän kuin ylpeä ruunastani.

Lopuksi hypättiin vielä samaa mini ristikkoa kuin Vickynkin kanssa. Läiskä hyppäsi tosi hyvin, mutta minä en ollut aina laskussa mukana. Pahuksen jalat, kun eivät kestä kantapäät alhaalla niin voin sanoa, että on pirun vaikea kestää kyydissä! Nyt sainkin urakaksi harjoitella sitä kantapään asentoa, etten sitten korkeimmille esteille siirryttäessä lennä heti kyydistä.

Estetunnista jäi kyllä tosi hyvä fiilis, sillä herra oli aivan super ja yritti kyllä parhaansa. Itsellenikin teki tosi hyvää ja nyt jatkossa tiedän mihin kiinnittää entistä tarkemmin huomiota. Iina myös lupautui neuvomaan minua jatkossakin.:)

Illalla kävin vielä ratsastamassa äitini kanssa Mellin. Melli meni tosi kivasta ja tuntui toosi herkälle Läiskän jälkeen. Enempää en kuitenkaan turhia jaarittele vaan annan parin kuvan kertoa loput.

Hatun nosto sille joka jaksoi koko postauksen lukea ja vieläpä kuvatkin katsoa. Minulla on myös pientä ikävää asiaa koskien kameraani. Se on jostain imaissut pölyä tuonne syövereihinsä ja videoita ottaessa videokuva on täynnä pölyhöytyviä. Kuvatessa pöly ei onneksi haittaa, mutta koska tykkään videokuvata on tämä aika iso ongelma. Kamera liikkeessäkin kamera tänään käytettiin, mutta totesivat, että pitäisi lähettää Helsinkiin. Katsotaan nyt miten tuon kameran kanssa käy. Pidetään peukut kuitenkin pystyssä, että kaikki järjestyy pahainpäin!:)

Maastoesteitä kera reippaan hevosen

Eile kun oltiin tallille lähdössä alkoi ukkonen jyrisemään. Kuulosteltiin hetki ja kyllähän sieltä kunnon ukonilma tänne saapuikin. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja voitte vain kuvitella kuinka kävi meidän  jo valmiiksi märän kentän. Siitä tuli aivan käyttö kelvoton, eikä päästy kentälle sitten treenaamaan. Toivottavasti tämän päiväinen paahde kuivattaisi sen taas kuntoon!

Kun ukkonen, sekä sade väistyivät lähdettiin äitini kanssa maalaamaan puomia ja siitäpä sitten lähti idea, että miksi en voisi tänään hypätä Läiskällä muutamaa  "maastoestettä". Torstaina kun hyppäsin ruunalla vain pari pientä estettä ei toinen hyppääminen haittaisi mitään. Pystytettiin  sitten äidin kanssa aitojen viereen este jonka etu- ja takapuolella olivat maapuomit.

Alkulämmitelynä kävelin aidan viertä ja humputeltiin maapuomien yli. Läiskä korvat hörössä ravaili oikein reippain askelin puomien yli ja näyti juuri sille, että perskule kohta muuten pääsen hyppäämään. Niinhän se piakkoin pääsikin ponkaisemaan esteen yli.

 Ensimmäinen nosto oli tosi terävä ja niin olivat kyllä kaikki muutkin. Hyvästä lähdöstä huolimatta oudon näköisen esteen yli ei voinut Läiskän mielestä hypätä vaan se juoksi ohi. Toisella kerralla olin topakampi ja saatiin hyppy juoksu yli. Tänään kuitenkin tuli harminaisen vähän kaninloikkia edellisiin kertoihin nähden. Johtuneenko siitä, että este oli nyt aiempia kertoja korkeampi ja hevonen joutui jo vähän enemmän niitä koipiaan nostelemaan.

Hei riittääkö jos nostan tällein jalkaa?:D

Vaikka hyppäsimmekin vain kymmenen kertaa estettä niin silti   huomasi selkeän ero  ensimmäisten ja viimeisten hyppyjen välillä. Viimeinen  hyppy olikin ehdottomasti paras sillä Läiskä vaivautui nyt nostamaan jalkojaan eikä vain raahaamaan niitä mukana.

Ratsastajasta ei sitten puhuta. Kun hevonen hyppää kerrankin kunnolla niin tietenkin minä istun täydellisessä esteistunnassa ja esteen jälkeen en vain satu menettämään tasapainoan (huomatkaa sarkasmi). Videota on kuitenkin hypystä ja nyt uskaltauduin sen teille tänne laittamaan, joten älkää haukkuko minua alimpaan maan rakoon. Kiinnittäkää enemmän huomiota hevosen, se oli tänään aivan mahtava!♥

Pienistä asioista se suurin ilo

Voi pahuksen sade! Ei sitä tullut oikein muuta mietittyä torstaina kun murjotin sisällä kouluhommia tehden ja dataillen. Sinne satoi sateena maahan ne minun ratsastus suunnitelmat. Onneksi  tänään ei kuitenkaan sitä pahuksen sadetta näkynyt ja päästiin Tarun kanssa talleilemaan niin kuin oltiin suunniteltukin. Nyt siitä hieman lisää:

Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului hevosten irtojuoksutus/hypytys kentällä, mutta kun käytiin kävelemässä kentällä todettiin se käyttökelvottomaksi. Siinä sitten käveltiin vain katselemaan hevosia ja mietittiin samalla mitä tehtäisiin tänään. Maasto ei innostanut, sillä tietkin olivat vesilätäköitä täynnä. Pellot ovat käyttökiellossa heinätalkoisiin asti, joten ideat alkoi loppumaan kesken. Minä siihen sitten totesin, että ratsastan Läiskällä tarhassa päitsillä. Enkä ole edes varma sanoinko sen tosissani vai läpällä, mutta hyvä idea se silti oli.

Läiskälle laitettiin selkään paksumpi satulahuopa ja sen ympärille kiepautettiin loimivyö. Sen lisäksi vain  riimut päähän ja tarhaan ratsastamaan. Alussa tarkkailin mitenkä irti olevat Melli ja Vicky käyttäytyvät, mutta ei niitä näyttänyt yhtään kiinnostavan mitä minä ja Läiskä tehtiin. Läiskää olisi kylläkin ainakin alussa kiinnostanu selvästikkin enemmän syöminen, mutta kilttinä poikana se teki kuitenkin työnsä.

Käveltiin ensin löysin ohjin tarhaa ympäri, jonka jälkeen kirensin ohjia ja annoin hevosen köpötellä omaa  hidasta raviaan. Ja voi, että olisin voinut vain laittaa silmät kiinni ja nukahtaa sinne selkään. Tuntui vain niin hienolta istua oman, pienen, ruuna poikani selässä kun se humputteli tasaista tahtia ympäri laidunta. Kun olin antanut herran hetken venytellä itseään reipastin tahtia. Kerrankin herra reipastui heti, eikä tarvinnut montaa kertaa pohkeilla tökkiä kylkiin. Muutenkin Läiskä toimi tosi hyvin noilla päitsillä, joten täytyy nyt kokeilla ratsastaa sillä kuolaimettomilla.

Ratsastuksen jälkeen silittelin poikaa selästä käsin ja kuvia katsoessa ei voi kyllä erehtyä olikin  sillä tytöllä siellä ruunan selässä hyvä mieli. Läiskäkin nautti saamastaan huomiosta ja nökötti kiltisti paikoillaan, eikä yrittänyt livahtaa kavereidensa luokse syömään.

Lopuksi yritettiin ottaa epätoivoisesti ryhmäkuvaa itselaukausimen avulla, mutta ei oikein onnistuttu siinä ollenkaan. Läiskä tuntui nukahtavan, Melli joko näytti nukkuvan tai mutusti ruohoa ja minusta nyt ei tarvitse sanoa mitään muuta kuin, että minulle ei sovi hammashymy!:D

Oisko teillä muuten kiinnostusta lukea postausta siitä miten Läiskän rakenne on muuttunut viime keväästä/kesästä?

Kanit liikenteessä

Tämän päivän hyppelyt päätettiin siirtää eiliselle. Eikä kyllä yhtään kaduta tuo päätös, kun katsoo ulkona olevaa kaatosadetta.

Ensimmäisenä hyppäsin Läiskällä. Poika oli vaihteeksi taas kunnon lahna. Niin laiska, että ei edes reipas käynti tuntunut onnistuvan. Hyppäys intoni oli kuitenkin niin suuri, että olin valmis vaikka vääntämään rautalangasta sille hevoselle, että nyt mennään reippaasti. Yrityksistä huolimatta hevonen ei liikkunut ja tultiin mitä ihmeellisimmillä loikilla esteiden yli. 

Äiti kävi hakemassa kentänlaidalla nojanneen juoksutusraipan, eikä hänen tarvinnut kuin hiukan hipaista sillä  maata niin poika alkoi olemaan samaa mieltä siitä reippaudesta. Hevonen laukkasi tosi hyvin. Muutama ihan superhyppy saatiin, mutta osa oli semmoisia kaninloikkia. Parhaansa poika kyllä yritti alku temppuilujen jälkeen.

 Tänään ei tosiaankaan hypätty korkeutta vaan tärkeää oli saada Läiskä reippaaksi ja saatiinkin erittäin hyviä reippaita pätkiä jolloin hevonen vielä kaiken lisäksi hyppäsikin kunnolla. Korkein este, joka tänään ylitettiin oli  n.45cm. Ei mikään päätä huimaava, mutta sillä oli hyvä harjoitella. Kauaakaan ei tänään hypätty, sillä huomasi jo 20 minuutin jälkeen, että hevonen väsähtää kohta. Harmillista se vain on ,että kun alkaa parhaiten onnistumaan on jo aika lopettaa.

Olen kyllä niin ylpeä tuosta kamelistani. Kolmatta kertaa hypätään esteitä ja se on jo noin mukava ratsastaa esteilläkin!  Vielä kun hevoselle saisi oman moottorin esteillä olisi se täydellinen, mutta täytyy antaa aikaa kyllä se oma moottorikin sieltä löytyy!:)

Ja ei älkää tuijottako minun istuntaani missään näissä estekuvissa. Huomioikaa, että tämä on kolmas kerta moneen vuoteen kun hyppään kunnolla. Enkä todellakaan ole käynyt millään tunneilla koskaan. Paljon on minulla istunnassa kehittymistä, mutta nyt olisikin tarkoitus ottaa estetunteja kesän mittaan niin. Kaiken lisäksi Läiskän kyydissä on yllättävän vaikea pysyä, koska et koskaan voi tietää millainen hyppy on tulossa.

Ainut 40cm saatu onnistunut kuva ja ei edes tarkentanut...♥

Läiskällä hyppäilyn jälkeen olin jo lopettamassa, mutta äitini ehdottikin, että valjastettaisiin Vicky.  Tietenkinhän se minulle sopi ja olihan mukavaa vaihtelua Mellin ja Läiskän jälkeen kokeilla hevosta, joka todellakin osaa hypätä.

Selkään kun menin Vicky tuntui heti kotoisalta, eikä tullut enää ollenkaan sellaista apua ompas tämä outo -fiilistä niin kuin ekoilla kerroilla. Heti alkuun menin muutaman käyntikierroksen, jonka jälkeen aloitin ravailun ja melkein heti ponkaistiinkin ravissa 45cm pysty, joilloin vain puomit ja kanisterit lentelivät. Seuraavana uskalsin koittaa laukasta ja tulikin jo hyppy, eikä mikään juoksu yli.

Kameranasetukset

Kun olin aikani hyppäillyt sitä pystyä, Vicky innostui niin paljon, että minun piti ottaa väliin muutama  raviympyrä, jonka jälkeen hevonen taas jaksoi keskittyä. Äiti laittoi meille kahden esteen sarjan, jota tultiin muutaman kerran. Tamma oli kyllä aivan huippu ja todennäköiseti saatan kesällä mennä sen kanssa estevalmennukseenkin. Tämän ihanuuden kanssa on ainakin pakko päästä vielä hyppäämään!

Kokonaisuudessaan: Aivan huippu päivä, upeiden hevosten kanssa. Tämmöinen toinen yhtä onnistunut päivä minulle kiitos!♥