Onko hevoseni muka Laiska?

Minun piti palata kirjoittelemaan seuraavan kerran siitä valmennuksesta, mutta tässä sitä ollaan aivan eri aiheesta postaamassa.. Oho.  Minulla on kuitenkin teille kasapäin kuvia  eiliseltä sekä tältä päivältä. Enkä voi pitää kaikkia kuvia tuolla kansiossa enää yhtään pidempää vaan haluan päästä laittelemaan niitä tänne bloginkin puolelle. Nyt kuitenkin saavat mämä alkujaarittelut riittää!

Maanantai iltana Julle kysyi yllättäin voisiko hän tullu kuvaamaan minua , sekä Ääpyä  tiistaina ja tietenkin se minulle sopi. Niimpä tiistaina neljän maissa Julle ilmestyi meille ja lähdettiin laittamaan hevosta valmiiksi. Myöhemmin myös Emmi saapui meidän seuraksi tallille.

Läiskä oli omaan tapaansa varustaessa kiltisti harjasin sen aika nopeasti. Satulan alusen kuitenkin kiillotin  huolella, sillä haluan olla varma etteivät hiekanjyvät hankaa ruunaa. Kaviot nousivat hyvin ja nykyisin ruuna jopa nostaa jalkansa valmiiksi ylös. Satulan laitto oli ainoa, jossa täytyi vähän pyöriä, mutta kun Julle nappasi päitsistä kiinni rauhoittui Läiskä ja tyytyi pysymään paikoillaan.

Kentällä taivuttelin Läiskää käynnissä rennosti kävellen ja tehden pieniä ympyröitä. Läiskä oli muuten mukava ratsastaa, mutta se herran reippaus oli jossain ihan muualla. Joutui niillä pohkeilla tökkimään aika useasti. Raviin  siirryttäessä poika oli alkuun erittäin laiska, mutta laukan jälkeen se  edes vähän piristyi ja Läiskää alkoi olla oikein mukava ratsastaa. Se eteenpäinpyrkimys vain jäi puuttumaan, mutta kyllä se herran oma moottori sieltä vielä jokin päivä kaivautuu esiin. Ollaanhan me jo nyt menty tuossa asiassa eteenpäin!

Itse en ratsastanut varmaan 20 minuuttia pidempään kun annoin jo Emmin ja Jullen kokeilla Läiskää. Emmi nousi ensimmäisenä herran selkään ja kerrankin joku sanoi pikkuista Ääpyä leveäksi. Minusta kun se tuntuu Vickyn rinnalla niin kapoisalta, mutta jos sitä siroon hevoseen vertaa niin onhan se tosiaankin leveä. Emmi meni Läiskällä kaikki askellajit läpi ja herra oli yllättävän rento, eikä mikään jäykkä rautakanki niin kuin Emmin viimeksi ratsastaessa. Emmin sanoin: On kyllä poika muuttunut parempaan suuntaan paljon! Tuhottoman laiska se kyllä on, mutta muuten ihan kiva

Jullekin kävi ratsastamassa Läiskää ja herra rentoutuikin jo hänen kanssa tosi hyvin, eikä hevosta ollenkaan jännittänyt, vaikka ratsastaja olikin tuntematon. Tuosta asiasta olin kyllä enemmän kuin ylpeä. Ennen se vain stoppasi ja pysyi siinä niin kauan kuin vieras ratsastaja hyppäisi pois selästä. Jullekin ratsasti kaikki askellajit läpi. Jullen mielipide Läiskällä ratsastamisesta: On siinä hevonen. Meinasin ihan oikeasti kuolla sinne selkään, pelkkä normaali ratsastaminen oli niin rankkaa, kun sekin oli lähinnä istumista ja hevosen saamista liikkeelle. 

Tuntuu hassulle, että toiset sanovat Läiskällä ratsastamisen olevan rankkaa kun omasta mielestäni se on vain rentouttavaa ja nautinto. Ehkä se on siinä, että olen tottunut ratsastamaan tuolla hömpällä(?)

Kaikki paitsi yllä oleva kuva ovat Jullen ottamia!

Tänään ystäväni Rosa tuli meille koulun jälkeen ja me ajauduttiin ratsastamaan. Otettiin Melli tarhasta ja laitettiin se kuntoon, sekä suunnattiin kentälle. Rosa sai ratsastaa ensin ja minä olin kuvaajan roolissa. Myöhemmin kiipesin itse selkään ja heti toisella kierroksella Melli jo veti pukkihypyt. Pieni komennuksen jälkeen Melli lopetti aatteensa siitä, että hän olisi rodea hevonen. On kai sitä vanhan hevosenkin välillä haaveiltava rodeohevosen urasta!:D