Viime viikon ohjelmaa [kuvapläjäys]

Ei tässä voi taaskaan sanoa muuta kuin anteeksi. Nyt jos noudattaisin yleistä kaavaa tulisi kirjoittaa pitkät selitelyt teille miksi ei ole postauksia kuulunut, mutta nyt saatte tyytyä vain yhteen lauseeseen: Kuka sitä sisällä viihtyy kun ulkona on täydellinen sää.

Kesä on täällä ja voi  mitenkä Läiskä näyttääkin komealta. Se paksu pörröinen talvikarva on hevosen ympäriltä hävinnyt ja tilalla komeilee lyhyt kiiltävä karvapeite. Tuo  viime kesäinen ruipelohan näyttää komealta ja massiiviselta ruunalta, eikä enää tarvita paksua turkkia  peittelemään Läiskää.

Läiskä viime kesänä. Sitä aikaa kun rajauksella ei ollut mitään väliä.. :D

Perjantaina Taru ei päässytkään tulemaan, joten päätin lähteä Mellin kanssa maastoon. Ensin  köpöteltiin metsäpoluilla rauhallisesti ja sitten alku ravien jälkeen laukkailtiin suorilla. Melli mielestä parasta varmaankin oli kun kerrankaan kukaan ei ollut harjalla viuhtomassa naaamaan ja tamma sai matkata omalla vauhdillaan. Vanhaa rouvaa alkaa välillä ärsyttämään kun nuori ja hömelö poika, Läiskä pörrää edessä, eikä anna auringon valon ruskettaa hänen naamaansa.

Maastoilun jälkeen kävin vielä taivuttelemassa Melliä, jotta se olisi valmennuksessa mukavan vetreä.Tamma taipuikin tosi hyvin ja meni varmastikkin paremmin kuin koskaan. Laukatkin nousi heti ensimmäisistä pohkeista, eikä se mennyt mitenkään sähläämiseksi niin kuin välillä tahtoo käydä. Kokonaisuudessa oli kyllä mahtava reissu ja vieläpä kun sääkin oli täydellinen!

Lauantaina olikin valmennus, jonka asioista en ala tähän postaukseen survomaan vaan siitä on tulossa lähipäivinä ihan oma postaus. Älkää kuitenkaan odottako sitä ihan heti, sillä tuo ulkoilma vetää minua aivan liikaa puoleensa..

Lauantai iltana serkkuni Iina neuvoi minua Vickyn kanssa esteillä puomeilla ja sainkin monen monta hyvää neuvoa joihin tulen kiinnitttämään jatkossakin huomiota. Ensin Iina kertoi minulle mitä virheitä oli nähnyt minun tekevän videoilla ja mihinkä meidän tulisi nyt kiinnittää huomiota. Käytiin niitä läpi samalla kun alkulämmittelin Vickyä. Serkkuni myös kertoi miten hevonen  tulisi verrytellä ennen hyppäämistä ja oltiin me hevoset joten kuten oikein osattukin verrytellä, mutta eihän se venyttely ole miellä juuri prikuulleen kun ei me mitään korkeita hypätä.

Puomeja tultiin ensin ravissa tempoa muutellen. Minä kiinitin huomiota katseeseen ja painotin hyviin teihin, sekä reippauteen. Vicky meni tosi hyvin, vaikkakin silmiin, nenään ja korviin tunkevat polttiaiset meitä kumpaakin hermostuttivat. Laukkaan siirryttäessä ei onneksi polttiaisia enää huomannutkaan ja keskittymiseni parani kerralla. Tultiin puomeja laukasta ja menipäs Vicky reippaasti, Läiskä kun muistuttaa tamman rinnalla vähän matosta. Laukkaan onneksi tottui kuitenkin aika nopeasti, mutta se pahuksen satula  alkoi keikkua ja luuliin pari  kertaa kiepahtavan satulan kanssa ympäri!

Laukkapuomien jälkeen tultiin paristi ihan mini ristikkoa ja lopeteltiin tältä päivältä, sillä meillä oli vielä illaksi ohjelmaa. Paljon sain niin lyhyestä ajasta irti, mutta pakko myöntää, että illalla oli vähän päästään sekaisin kaikesta siitä tiedon määrästä.

Eilen, eli sunnuntaina oli vuorossa Läiskän kanssa puomityöskentelyä. Iina pääsi silloinkin minua avustamaan ja sain  neuvoja mitä minun kanattaa tehdä pojan kanssa, jotta sen tekniikka esteillä paranisi. Sain myös paljon istunta vinkkejä,  mitenkä minun tulisi  istua esteillä eri tilanteissa. 

Tehtävät olivat meillä samat kuiin Vickynkin kanssa, eli mistään vaikeasta ei ollut kyse vai oliko sittenkin? Alussa kyllä luulin, että ei tästä tule mitään kun tultiin ravipuomit hyppien. Läiskä ei ole koskaan osannut mennä puomeja oikein vaan herra  hyppii niiden yli kuin jokainen olisi este. Loikkimisesta huolimatta Iina neuvoi vain antamaan pohkeit, että herra menisi nopeampaa ja kappas parin loikkimis kierroksen jälkeen mentiin  ravipuomit aivan oikein. 

Kohta alkoivat puomit onnistua ravissa kuin vettä vaan, joten askellajia muutettiin laukkaan. Ensin tultiin puomit loikilla, mutta nopeasti herra tajusi, että miten niiden yli kuuluu mennä. Olin kyllä enemmän kuin ylpeä ruunastani.

Lopuksi hypättiin vielä samaa mini ristikkoa kuin Vickynkin kanssa. Läiskä hyppäsi tosi hyvin, mutta minä en ollut aina laskussa mukana. Pahuksen jalat, kun eivät kestä kantapäät alhaalla niin voin sanoa, että on pirun vaikea kestää kyydissä! Nyt sainkin urakaksi harjoitella sitä kantapään asentoa, etten sitten korkeimmille esteille siirryttäessä lennä heti kyydistä.

Estetunnista jäi kyllä tosi hyvä fiilis, sillä herra oli aivan super ja yritti kyllä parhaansa. Itsellenikin teki tosi hyvää ja nyt jatkossa tiedän mihin kiinnittää entistä tarkemmin huomiota. Iina myös lupautui neuvomaan minua jatkossakin.:)

Illalla kävin vielä ratsastamassa äitini kanssa Mellin. Melli meni tosi kivasta ja tuntui toosi herkälle Läiskän jälkeen. Enempää en kuitenkaan turhia jaarittele vaan annan parin kuvan kertoa loput.

Hatun nosto sille joka jaksoi koko postauksen lukea ja vieläpä kuvatkin katsoa. Minulla on myös pientä ikävää asiaa koskien kameraani. Se on jostain imaissut pölyä tuonne syövereihinsä ja videoita ottaessa videokuva on täynnä pölyhöytyviä. Kuvatessa pöly ei onneksi haittaa, mutta koska tykkään videokuvata on tämä aika iso ongelma. Kamera liikkeessäkin kamera tänään käytettiin, mutta totesivat, että pitäisi lähettää Helsinkiin. Katsotaan nyt miten tuon kameran kanssa käy. Pidetään peukut kuitenkin pystyssä, että kaikki järjestyy pahainpäin!:)