Kenttäratsuko?

Koko viikko on mennyt maastoillessa ja kenttäillessä, mutta kerron nyt vain tarkemmin kahdesta päivästä, joista on tullut napsittua edes jokunen kuva.

 

Perjantaina ratsastusohjelmaan kuului ensin puolen tunnin maasto ja sen jälkeen kentälle. Äitini ratsasti Läiskää semmoiset 15 minuuttia ja sitten oli minun vuoroni. Itse kun kipusin selkään pidin Läiskän tahdin kokoajan reippaana ja alkoi herrasta löytymään liitävää, ylöspäin suuntautuvaa liikettä. Tuntui hetkittäin niin hienolle se hevonen, että huhhuh. Harmittaa suunnattomasti kun kuvien kautta ei voi sitä fiilistä välittää, mutta tätä tämä elämä on.

Tänään mukaamme lähti Pimpu. Hän oli viimeksi nähnyt Läiskän vähän vajaa vuosi sitten, eli silloin kun Läiskä oli se pää pystyssä kulkeva arkajalka. Pimpu myös silloin ihan alkuaikoina ratsasti Läiskällä yhden maastolenkin. Saatiin nyt ulkopuolisenkin arvio nykyisestä Läiskästä ja eihän sieltä oikeastaan mitään muuta tullut kuin kehua.  Tuo hevonen näyttää kyllä ihan erinlaiselta kuin ennen. Jalat ovat vahvoneet, lihasta tullut lisää ja nyt hän se näyttää jo hevoselle. Kyllähän sen on itsekkin tiennyt, että muutosta on tapahtunut, mutta silti se tuntuu niin hyvältä kun joku muukin asiasta mainitsee.

 

Maastoon siirryttiin ja Pimpu kehui Läiskän rauhallisuutta ja tottahan se on ei Läiskä turhia sähellä. Silloin kun mennään niin hevonen menee, mutta muuten se osaa yleensä rauhoittua.

 

Vauhdikkaan maastolenkin jälkeen siirryttiin kentälle. Hevosten lihaksisto oli jo valmiiksi lämmin joten pääsi tekemään töitä tai töitä ja töitä. Keskityin enimmäkseen omaan istuntaani, sillä se on nyt kärsinyt aika paljon. Istuntaan en kylläkään voinut kauaa keskittyä kun täytyi Läiskää hoputtaa kokoajan eteenpäin.

 

 Kysyin haluaisiko Pimpu käydä Läiskän selässä ja hän vastasi myönteisesti. Läiskä oli niin laiska, että ajattelin ettei hän nousisi toista kertaa pojan selkään. Pimpu kuitenkin kehui Läiskää. Kuinka sillä onkaan niin hyvät askeleet. Ehdotin, että Pimpu voisi minun puolesta ratsastaa vielä loppu maastotkin Läiskällä. Se kävi hänelle, joten minä sain ratsastaa Mellillä.

 

Maastossa vaan Läiskän kehuminen jatkui: Tumtuu hetkittäin kun ratsastaisin pumpulin päällä. Mitkä askeleet!,  Jenna kun tämän laukka  vähän tästä vielä paranee niin tällä aletaan hyppäämään esteitä. Tällä on ihan estehevosen askeleet! ja Sun pitää alkaa kisaamaan tällä kenttää kun tää tästä vielä hiukan paranee. Pieniä lauseita, jotka merkkaavat mulle näääääin paljon. Kun joku oikeasti hevosista tietävä sanoo jotain tuollaista on sitä vähintäänkin hymykorvissa.

 

Ratsastettiin kotia, sekä laitettiin hevoset tarhaan. Vielä sain kuulla kehuja  siitä kuinka hyvää työtä tuon hevosen kanssa olen tehnyt. ei kuulemma voi kun vain hattua nostaa, kuinka se luottaakaan minuun ja taas kerran minua muistutettiin, että Läiskä on hevonen joka tarvitsee aikaa. Sitä minä sille olen antanut ja tulen jatkossakin antamaan.

 

Oliko tässä postauksessa kuviin tehdyt varjostukset pahat? Voisiko tuollaiset laittaa toistekkin?