Vesisankkokin voi syödä

Pakko se oli päästä vielä sunnuntaina pomppaamaan parit hypyt, ennen kuin pidetään Läiskän kanssa esteistä hetki taukoa ja pidetään maastoilu, sekä pellolla/tarhassa ratsastelu kuuri. Kentälläkään ei ole nyt tarkoitus kokoaikaa olla pörräämässä, mutta tietenkin siellä käydään välillä koulukiemuroita muistelemassa. Kunnon koulutreenaukset aloitetaan sitten vähän ennen kuin valmentaja alkaa Läiskää ratsuttamaan. 

Sunnuntaina tallilla apunani oli tuttumme tyttö, joka innokkaasti auttoi minua raahaamaan esteen peltosuoralle. Olihan se yhtä puhkimista raahata kuumuudessa estekalusteita pellolle, mutta kun työ oli tehty pystyi hymyilemään ja lähdettiin hyvin mielin hakemaan hevosta. Juuri kun viime postauksessa kehuin kuinka  kiltti  Läiskä on yleensä varustaessa niin nyt herra päätti sitten hyöriä ja pyöriä. Kauhea kiire olisi ollut aitaukseen kavereiden luokse, sekä valkoinen vesisankko meinasi syödä Läiskän, tai niin ruuna ainakin luuli. Onneksi kun selitettiin sille, ettei ämpäriä tarvitse pelätä teki Läiskä sovinnon sen kanssa ja joi vetensä.

Alkukäyntien ja taivuttelujen jälkeen tultiin ravipuomeja, joita ei montaakaan kertaa ylitetty kun puomeista pystytettiin jo miniristikoksi. Läiskän mielestä ristikko, ei ollut este eikä mitään, vaan herra laukkasi siitä yli paljoakaan jalkojaan nostelematta. Lopulta este korotettiin n. 60cm korkuiseksi, jonka Läiskä hyppäsi aivan kepoisasti, vaikka luulin joskus, ettei poika pääsisi edes 50cm esteen yli. Okei, jos viime kesänä olisin sanonut, että tulen hyppäämään seuraavana kesänä tuon ruunan kanssa 60cm puhtaasti todennäkösisesti monikaan ei olisi uskonut. Oltiinhan me kieltämättä aikamoinen näky kun pompittii minä edellä ja herra riimussa perässä aivan omallla hyppytyylillä. Siitä lisää kuitenkin tulevassa erikoispostauksessa.

 Ensimmäinen este oli kunnon sukellus, jolloin olinkin varma putoamisesta, mutta kampesin jotenkin itseni takaisin selkään. Toinen kerta hypättiin paikoiltaan ja kolme viimeistä onnistuivatkin sitten hyvin. Olin kyllä super tyytyväinen hevoseen ja näin onnistuneen kerran jälkeen onkin hyvä pitää pientä taukoa. Lopuksi Läiskä sai toimia vielä lapsiratsuna kun käytiin kiertämässä läheinen maastolenkki tyttö Läiskällä ratsastaen. Ääpy kulki oikein nätisti, aivan kuin olisi ymmärtänyt, että nyt ei sopinut possuilla.

Tänään ratsastelin Läiskällä kevyesti reilun 20 minuutin ajan vanhalla laitumella, eikä voi  sanoa, että ruunasta olisi vauhtia puuttunut. Vaikka Läiskä olisikin mieluusti vain rallitellut ympäri peltoa, silti se malttoi keskittyä hetkeksi työntekoon ja poika olikin aivan superkiva ratsastaa! 

Ruuna taipui hyvin oli herkkä niin suusta kuin kyljistäkin ja mikä parasta ratsastus ei koostunut hevosen tökkimisestä eteenpäin. Palkkioksi hienosti menneestä kerrasta spurttailtiin vielä  hetki laitumella, jonka jälkeen lähdetti kotiin. Niin paljon herra kuitenkin töitä teki, että oli jo hikinen  alle puolen tunnin jälkeen. Siinä se minun hevonen, jonka luulin olevan hikoamatta mistään!:D