Saamaton bloggaaja ilmoittautuu

Niinhän mä lupasin, että  blogi heräis taas eloon, mutta tässä sitä ollaan  yhtä saamattona kuin aiemminkin. Kyllä mulla on ollut kokoajan tarkotus kirjotella, mutta jotenkin motivaatio blogia kohtaan on ollut ihan nollissa, tai oikeastaan kirjoitusta kohtaan. Ja mitä pitemmälle sitten mentiin niin kynnys kirjoittamiseen vaan kasvoi, kun yllättäen asiaa olikin kertynyt jo ihan hurjasti. Mutta sitä mä vaan tässä, että yritetään nyt herätellä tätä blogia paremmalla menestyksellä!

Tässä välissä on kerennyt tapahtua vaikka mitä. Ollaan koettu Läiskän kanssa ihan huippu hetkiä ja niitä ei niin hyviä hetkiä.  Ruunan ratsutuksetkin on taas startattu käyntiin ja taas huomaa miten paljon tuo heppa onkaan mennyt viime kesästäkin eteenpäin, huippua! Nyt lisäilen tähän vain viime aikaisia otoksia ja seuraavan kerran, kun saan materiaalia lupaan tulla kirjoittelemaan teille kunnollisen treenipostauksen!

 

 

 

Pitkästä aikaa estepostausta

Blogin kautta voisi alkaa jo luulemaan, että minusta on alkanut tulemaan estetyttö, sillä etusivu on täynnä estepostauksia toistensa perään. Tuossa eilen Tarun kanssa mietittiinkin, että toivottavasti kukaan ei luule minun vaihtaneen päälajia, sillä näin ei todellakaan ole. Minä en tunne millään tavalla olevani vahvoilla, kun on hyppäämisestä kyse. Nyt on vain sattunut olemaan pomppimisista materiaalia ja vielä tämän postauksen verran saatte nähdä meidät ja esteet samassa kuvassa.

 

Alkverkat olivat taas samallaiset kuin aina, siirtymisiä. Että saatin taas jonkunlaista käsitystyä esteistä, otettiin muutamat verryttely pomput pikku ristikolle. Tämän jälkeen siirryttiin hyppäämään pienen pientä okseria, joka oli Läiskän elämän ensimmäisiä oksereita. Tilanteeseen nähden ukko selviytyi esteestä ihan loistavasti! Toki  kummallisen näköinen viritelmä tuotti hämmästystä ja kauhistusta, mutta, joka kerta me yli päästiin ja lopussa jo ihan rohkeastikkin.
 

 

Viimeiseksi tultiin vielä pienimuotoista tehtävää, jota en edes osaa selittää tarkasti, joten yksinkertaisesti: pitkällä suoralla pysty-> lävistäjällä pienempi pysty. Alkuun en meinannut muistaa ohjata tarpeeksi vaan jäin haahuilemaan ja tiet meni ihan järkyttäviksi, mutta loppua kohden vain parani ja viimeinen kierros sujuikin tosi hyvin! Viimeisellä kierroksella koko paketti kasassa: Tiet onnistuivat, hevosen tahti pysyi tasaisena ja kuski pääsi hyvin hyppyihin mukaan. Siihen oli hyvä lopettaa.

Taas ansaitsi hevonen monta pusua, halausta ja herkkua! Kyllä tää tästä ahkeralla harjoittelulla alkaa jo jotenkin luonnistumaan, mutta vielä on pitkä taival edessä, että meidään menoa voisi sanoa siistiksi ja harmooniseksi. Eniten tässä on itsellä hommaa, mutta treeniä, treeniä!

 

Katsaus viime viikkoihin kuvin

16 päivää sitten on kirjoitettu edellinen postaus. Ei näin. Säälittävintä tässä on se ettei minulla ole edes mitään järkevää syytä. Väsymys, ei mitään muuta. Mutta nyt tästä päivästä lähtien, lupaan yrittää parhaani mukaan pitää blogia elossa. Tästä se lähtee!

 

Kuvia monen viikon takaa

Tässä nämä olisi lupaamani kuvat Vickyn kanssa pomppimisista. Enempää en kerkeä selitellä sillä koulukirjat kutsuvat. Pursuaa kyllä koko koulu korvista, mutta enää yksi koe ja sitten onkin helpompaa. Seuraavassa postauksessa sitten enemmän viimeaikaisia kuulumisia!

 

Pomppu heppa!

Reilun viikon takaisesta valmennuksesta ei ole mitään sanottavaa. Heppa meni hienosti, mutta oli jotenkin kyllästyneen oloinen. Sitä ei tuntunut ollenkaan innostavan hiekka neliöllä pyöriminen, mutta kyllä se yritti, siitä kehut Läiskälle! Tulinkin siihen tulokseen, että taas olisi kouluilu taukopaikoillaan ja niinhän sitä viime viikko ralliteltiinkin maaston puolella. Sunnuntaina maastoilukuuriin tuli kuitenkin poikkeus, kun suunnattiin hiekka alustalle pomppimaan.

Kentällä verkkasin Läiskän rennosti, ilman mitään ihmeellisyyksiä. Käyntiä, ravia ja parit laukannostot ja heppa oli kevyesti verkattu. Pyysin puomipirkkojani (Emmiä ja Tarua) laittamaan ristikon pitkälle sivulle, jota alettiin sitten loikkimaan..

...Tosiaankin loikkimaan. Melkoisia hyppyjähän sieltä tulikin. Pompittiin, vaikka millä eri tyylillä, eikä kenenkään naama pysynyt vakavana. Kun oltiin näitä pellehyppyjä tarpeeksi hypitty, saatiin muutamat ihan hyvät ylitykset ja kovan tsemppauksen ansiosta uskaltauduin hyppäämään tynnyriä ihan pystynä. 

Ensimmäisestä ylityksestä lähtien Läiskä vakuutti minut siitä, että kaveri osaa oikeasti hypätä. Ei hevosella ollut mikään muu esteenä kuin kuski korkeintaan. Se hyppäsi tosi siististi ja kepeästi. Parasta kaikista oli kuitenkin se energia ja ilo. Läiskää joutui hidastamaan  välillä tosi topakastikkin ettei se rynninyt esteelle!

Vasempaan kierrokseen lisättiin korkeamman esteen kaveriksi noin 40cm pysty, jotta muistin ratsastaa myös esteen jälkeen. Tuommoinen pienikin lisäys antoi jo paljon lisää mietittävää. Ei sillä, etteikö pelkkä istunta olisi riittänyt keskittymisen kohteeksi.. Eiköhän sekin siitä parane harjoittelulla ja rutiinilla. Ollaanhan tässä jo viime keväästä kehitytty hurjasti (kuva viime keväältä)!

Mä olen niin suunnattoman ylpeä ja iloinen. Onnistuneet estetreenit takana ja voin vain todeta, että omistan maailman hienoimman hevosen! Kiitos Emmille ja Tarulle kuvaamisesta, puomipirkkona olemisesta ja tietenkin seurasta!

Myöhemmin tulossa myös postausta, kun hyppäsin Vickyllä, mutta nyt lähden tästä lukemaan historian kokeeseen..

Pitkästä aikaa Vickyn kuulumisia!

Lauantaina hain vaihteeksi tuollaisen tumman hörökorvan tarhasta. Vicky oli niin otetun, onnellisen ja ylpeän näköinen, kun  sujautinkin päitset sen päähän Läiskän sijaan. Laittelin Vickyn kaikessa rauhassa auringonpaisteessa. Harjailin tuppuina irtoilevaa talvikarvaa, puhdistin kaviot erityisen huolellisesti ja puin kamat sävy sävyyn. Siitä Vicky nautti, niin kuin aina se nauttii saamastaan huomiosta.

Kentälle köpöteltiin tarkoituksena pompata parit pikku hypyt. Heti, kun Taru alkoi kantamaan estekalustoa kentälle tuo hevonen syttyi. Ei ole vaikea arvata, kuinka paljon Vicky pitääkään hyppäämisestä.

Alkulämmittelyjen jälkeen alettiin pomppimaan pientä ristikkoa, jota tamma ei tosin edes hypännyt. Korotettiinkin se aika nopeasti n.65cm pystyksi, jota sitten hypittiin loppuaika. Vicky ylitti senkin tosi siististi ja kevyesti. Kuskista ei voi sanoa samaa, mutta saavutushan sekin oli hypätä kyseistä estettä viiden vuoden tauon jälkeen. Harjoittelua harjoittelua. Onhan tässä jo tapahtunut vuoden sisään huima muutos omassakin esteistunnassa, mutta niin paljon on vielä oppimista.

Tamma oli joka tapauksessa ihan mieletön. Kyllähän Vicky kuumui esteistä ihan hurjasti ja välilllä tuntui ettei sillä ollut muuta vaihdetta kuin kaasu, mutta malttoi aina lopulta kuunnella. Nautin yli kaiken tuosta hevosen räjähtävästä voimasta ja siitä energiasta  millä se halusi tehdä töitä. Hyppääminenkin on Vickylle niin kepeää ja helppoa. Toivottavasti taas kesän mittaan päästäisiin hyppäämään ja kouluilemaan enemmän yhdessä!

Hyppyjen jälkeen mentiin kevyet loppuverkat ja tamma toimi tosi kivasti! Sen jälkeen tallille, varusteet pois ja leipien saattelemana tarhaan.

Valmentajan kopottien kyydissä

Viime viikon lauantaina olikin jännät paikat, kun auton nokka suuntasi Pieksämäelle. Minulle ja äidilleni oli nimittäin varattu istuntatunti valmentajamme hevosilla. Arvatkaa vain jännittikö!

Perillä katsottiin meille  sopivimmat hevoset ja laitettiin ne kuntoon. Minun ratsunani toimi oikein näppärän kokoinen, 170cm, puoliveri tamma, Rosie. Kokonsa puolestaanhan se oli oikein sopiva. Ei ainakaan liian pieni tämmöiselle 158cm hujopille. Olo oli kuin jollain kirpulla, kun yritin harjailla sen selänpäällä olevia hiekanmuruja. Heh.

Itse valmennus oli erittäin yksinkertainen, mutta hyvä niin, sillä olihan tämä vasta elämäni toinen valmennus vieraalla hevosella. Tutustuttiin enimmäkseen hevoseen, mutta siinä sivussa hiottiin kyllä omaa istuntaakin. Isoin virhe minussa oli vasemmalle kaatuminen, jota yritettiin sitkeästi korjata.

Tehtäviin kuului pysähdyksiä, ravia uralla, pääty-ympyröitä, pientä kasia ja laukannostoja. Niin perusasiaankin, kuin pysähdykseen sain paljon lisää vinkkejä. Laukassa istumisenkin tajusin nyt paremmin, kuin aiemmin. Jes!

Hevosenani toimiva Rosie
 oli tosi suloinen tapaus. Itselle oli tosin vaikeaa oppia ratsastamaan tammaa, kun se oli aivan Läiskän vastakohta. Kaikki perusjutuista lähtien tapahtuivat aivan eri avuilla, kuin mihin olen tottunut! Hevonen oli muutenkin tosi jäykkä, mikä toi vielä lisää kankeutta meidän menoon. Laukkojen jälkeen tilanne kuitenkin muuttui, kun hevonen reipastui, vetristyi ja alettiin päästä yhteisymmärrykseen. Harmi vain, että tämä tapahtui vasta lopussa, sillä meno alkoi tuntumaan jo oikeasti kivalta. Oli tosi mahtavaa päästä kokeilemaan vähän erillaisempaa heppaa!
 

Kiitokset kuvista Tarulle!

Enempää ei tästä valmennuksesta juttua ole, joten minä painun tästä nukkumaan. Aamulla onkin aikainen herätys ja valmennus tiedossa. Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

Onnistuneet hyppelyt!

Niin huikee päivä takana, että ei tunnu olevan edes sanoja kuvailemaan tätä fiilistä. Paras seura, mahtava sää ja hienot hepat! Ei sitä voi mitään muuta edes toivoa.

Eilinen aamu alkoi yhdeltätoista tallilla. Vaikka en yleensä olekkaan mikään aamuvirkku, olin jo heti aamusta loistavalla fiiliksellä. Taru sen sijaan tuntui olevan vielä uninen, joten mä päätin iloita hänenkin puolesta. Hymyilin kokoajan (paitsi silloin, kun hevonen riuhtoi minua kavioiden putsauksessa, heh). Puunasin Läiskän Tarun kanssa oikein kiiltäväksi, jonka jälkeen heitettiin varusteet selkään. Tällä kertaa myös suojat päätyivät jalkoihin.

Kentällä se sitten viimeistään varmistui. Tänään me hypättäisiin talven tauon jälkeen. Alkuverkoiksi otin pysähtymisiä, ravi-käynti siirtymisiä ja laukkaa. Läiskä toimi tosi kivasti ja laukka nousi taas kuin ajatus. Tuntui mahdottomalta ajatella, että vielä kuukausikin takaperin laukka oli  meille suuri ongelma, ellei jopa suurin.

Kun Läiskä oli vetreä ja virkeä, tultiin pari kertaa ihan vaan suoralla uralla puomia, joka korotettiin vähän myöhemmin n.20cm miniesteeksi. Tulin sitä paristi ihan kokeiluksi ja hevosen, sekä itseni herättämiseksi. Hyvinhän se sujui (ainakin ruunan kohdalta), joten pyysin Tarua korottamaan esteen hurjaksi 40cm pystyksi.

Montaakaan hyppyä ei tuolle hurjalle pystylle keretty ottaa, kun jo pyysin Tarun uudestaan muuttamaan estettä. Tällä kertaa otettiin 60cm tynnyrit, joista koottiin ristikko. Eihän se vieläkään edes näyttänyt korkealta, mutta alettiin kuitenkin saamaan loikkia, joita alkoi pystyä kutsumaan hypyiksi.

Esteen muutoksen jälkeen Läiskän laukassa tapahtui selvä parannus. Aivan kuin ruuna olisi tajunnut, että, jes vihdoin se mamma antaa mun edes vähän hypätä. Laukka sai hurjasti lisää ponnekkuutta ja energisyyttä. Hypyt paranivat ja kuskikin alkoi saamaan kiinni siitä kuinka siellä selässä tulikaan keikkua.

Otettiin hetken aikaa hyppyjä ensin pelkälle ristikolle, mutta myöhemmin lisättiin kuvioon myös pieni 20cm pysty. Tehtävä oli tosi yksinkertainen, mutta olipahan edes vähän jotain mietittävää. Se meni siis näin:  Ensin laukassa lyhyellä sivulla olevan miniesteen yli ja sen jälkeen pitkällä sivulla olevan ristikon yli. Ei tuota nyt voi oikein tehtäväksi kutsua, mutta edes jotain sinne päin!

Hienoin ukko! <3

Kun hypyt oli hypätty  ja hevonen seisoi tyytyväisenä tarhassa oli fiilis edelleenkin aivan mahtava, tai oikeaastaan ihan super mahtava. Ensimmäistä kertaa hyppääminen oli tuntunut sulavalta ja se alkoi olla nautintoa. Laukkakin oli pyörinyt ja toiminut aivan huikean hyvin. Ei tässä voi olla muuta kuin super ylpeä ja kiitollinen siitä, että mulla on noin hieno hevonen! <3

Eilen hyppäsin muutamat hypyt myös Vickyllä ja siitä on tulossa lyhyt video pätkä (joka on tosin ihan sumea) selitysten kera. Tämän päiväisestä istunta valmennuksestakin on myös tulossa postausta. Tällä kertaa ei osallistuttukaan valmennukseen omilla hevosilla..