Valmentajan kopottien kyydissä

Viime viikon lauantaina olikin jännät paikat, kun auton nokka suuntasi Pieksämäelle. Minulle ja äidilleni oli nimittäin varattu istuntatunti valmentajamme hevosilla. Arvatkaa vain jännittikö!

Perillä katsottiin meille  sopivimmat hevoset ja laitettiin ne kuntoon. Minun ratsunani toimi oikein näppärän kokoinen, 170cm, puoliveri tamma, Rosie. Kokonsa puolestaanhan se oli oikein sopiva. Ei ainakaan liian pieni tämmöiselle 158cm hujopille. Olo oli kuin jollain kirpulla, kun yritin harjailla sen selänpäällä olevia hiekanmuruja. Heh.

Itse valmennus oli erittäin yksinkertainen, mutta hyvä niin, sillä olihan tämä vasta elämäni toinen valmennus vieraalla hevosella. Tutustuttiin enimmäkseen hevoseen, mutta siinä sivussa hiottiin kyllä omaa istuntaakin. Isoin virhe minussa oli vasemmalle kaatuminen, jota yritettiin sitkeästi korjata.

Tehtäviin kuului pysähdyksiä, ravia uralla, pääty-ympyröitä, pientä kasia ja laukannostoja. Niin perusasiaankin, kuin pysähdykseen sain paljon lisää vinkkejä. Laukassa istumisenkin tajusin nyt paremmin, kuin aiemmin. Jes!

Hevosenani toimiva Rosie
 oli tosi suloinen tapaus. Itselle oli tosin vaikeaa oppia ratsastamaan tammaa, kun se oli aivan Läiskän vastakohta. Kaikki perusjutuista lähtien tapahtuivat aivan eri avuilla, kuin mihin olen tottunut! Hevonen oli muutenkin tosi jäykkä, mikä toi vielä lisää kankeutta meidän menoon. Laukkojen jälkeen tilanne kuitenkin muuttui, kun hevonen reipastui, vetristyi ja alettiin päästä yhteisymmärrykseen. Harmi vain, että tämä tapahtui vasta lopussa, sillä meno alkoi tuntumaan jo oikeasti kivalta. Oli tosi mahtavaa päästä kokeilemaan vähän erillaisempaa heppaa!
 

Kiitokset kuvista Tarulle!

Enempää ei tästä valmennuksesta juttua ole, joten minä painun tästä nukkumaan. Aamulla onkin aikainen herätys ja valmennus tiedossa. Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!