Kuvapula + kysymys

Ennen kuin alan kertomaan mitään Tiistain ratsasteluista pahoittelen, että taas nyt on minulle iskenyt kuvapula. Ulkona on niin pimeää, ettei illalla kuvaamisesta tule yhtikäs mitään ja muutenkaan harvemmin saan ketään minua kuvaamaan.
 Toinen tärkeä asia on, että minun pitää tehdä se erikoispostaus "päivä jolloin koeratsastin Läiskän", mutta haluatteko te sen videopostaus tyyppisenä vai  kirjoitanko siitä ihan erillisen postauksen?

Tiistaina eräs toinen Emmi tuli ratsastamaan Mellillä. Minä lähdin kentälle mukaan Läiskän kanssa ja pojan kanssa kertailtiin muutamia valkkajuttuja. Väistöjä en edes viitsinyt kokeilla kun Ääpy oli niin säpäkällä tuulella, että tuskin olisi malttanut rauhoittua edes tarpeeksi. Ravailtiin ympyrällä ja tehtiin laukan nostoja. Nostot, eivät kuitenkaan onnistuneet, vaan poika tarjosi kokoajan vastalaukkaa. Käynnissä sitten taivuttelin poikaa ja tein temmon vaihteluja.

Tämmöinen pikapika päivitys, sillä olen aivan rättipoikki, mutta halusin tänään teille kirjoittaa edes jotain päivittelyä. Huomenna Tarun kanssa ratsastamaan.

♥:llä Jenna

Valmennusta vaihteeksi!

 Tänään se "taas" oli, odottamani valmennus. Kolmen viikon tauon jälkeen joutui taas tekemään töitä, ammattilaisen silmän alla.

 Valmennus alkoi perus uran ratsastamisella, täytyi tehdä terävät kulmat ja muuten hevosen tuli kulkea aivan suoraan. Heti alkukäynneissä sain yllättyä, kuinka reipas ja innokas poika oli. Ei minun tarvinnut  paukuttaa jaloilla vauhtia, vaan pieni hipaisu riitti tuomaan tempoa lisää. Samat terävät kulmat ja suorat linjat tuli tehdä myös ravissa.

6.10.2012

  Kun ravitehtävä onnistui hyvin, tuli aika harjoitella väistöjä. Läiskähän ei osaa väistättää ollenkaan, tai no  ei osannut. Harjoiteltiin väistöjä kentän toisessa päässä ja meidän tuli aina väistättää keskeltä kentän toiselle sivulle. alussa Läiskä oli pihalla kuin lumiukko, mutta kun harjoiteltiin moneen, moneen kertaan niin alkoi  poika tajuta väistöjen jujun.

 Viimeisenä tehtävänä oli laukannostot. Koko kenttää ravattiin ympäri ja nostettiin laukka-> laukkaa hetki-> pysähdys-> uusi nosto. Laukannostothan eivät ole Läiskällä vaikeita, mutta oikeaan kierrokseen poika nostaa melkein kokoajan vastalaukan. Niinhän se laukkaili jo vastalaukkaa perjantainakin, mutta luulin sen vain olevan jotain viikon liikutustaukoon liittyvää.

Tähän loppuu vielä lisään nopeasti tehdyn koostevideon perjantailta;

♥:llä Jenna

Kun aina kaikki onnistuisikin näin hyvin..

Onnistumisen iloa taas vaihteeksi luvassa. Läiskä oli nimittäin taas kunnon enkeli poika.

 Tuntuu tyhmältä, että jotkut hevoset sekoavat täysin yhdestä vapaa päivästä, kun tuo minun Läiskä vaan paranee viikon ratsastustauosta. Tauko ei kuitenkaan ollut suunniteltu, mutta minkäs sille voi kun ei ole aikaa ratsastaa. Oli, kuitenkin mukava huomata, kuinka Läiskä oli miellyttävä ratsastaa, sillä luulin sen painelevan pukkikiitolaukkaa ympäri kenttää.

 Ratsastin Läiskällä kaiken maailman kiekuroita, odottaen, että kohta olisi vuorossa pukkisarja. Olin kuitenkin väärässä, sillä muutamaa pientä pukkia ja paria pientä ryöstöä laskematta poika oli aivan loistava ratsastaa, se oli herkkä ja kerrankin sen laukka tuntui pyörivältä ja hyvältä istua. Ravi oli mukavan lennokasta ja eteenpäinpyrkivää, eikä sellaista "jullaan nyt paikallani".Pysähtymisetkin onnistuivat yllättävän hyvin, vaikkakaan ne eivät ole Läiskän vahvuus. Sain kyllä olla enemmän kuin ylpeä Lällystä.

 Kun olin itse ratsastanut, otin varusteet pois ja Taru alkoi ratsastaa. Melli selvästikkin halusi kokeilla Tarua  ja jo varusteiden laitossa tamma näytti hampaita ja yritti tilsata Tarun varpaat.  Kentällä Taru kiipesi tamma selkään ja ratsasteli vaikka mitä ihme kuvioita ja minä sain toimia kameratyttönä. Melli testaili Tarua, kampeilemalla vaikka minne suuntaan niin, että Taru sai kokoajan ratsastaa silmät auki.  Kun Taru lopuksi oli Mellille oikein topakka ja määrätietoinen,  tamma tyytyi kohtaloonsa ja meni nätisti. Ratsastin itse vielä kentällä hetken.

Ltaan kooste videon ratsastuksesta varmaan huomenna tai maanantaina.

Tänään mentiin maastoon ilman satulaa  maastoon, niin, että Vicky oli irit, Taru meni Mellillä ja minä menin Lällyllä. Maastolenkki oli perus rauhallinen sellainen köpöttely lenkki, paria ravipärtkää lukuun ottamatta.
 Rauhallisen maastolenkin jälkeen oli vuorossa hevosten irothypyttämistä ja katottiin Tarun kanssa silmät suurina kuinka Läiskänkin hyppytyyli on parantunut!:)

Huomenna valmennus pitkästä aikaa, en malta odotttaa!

♥:llä Jenna

Onnistumisia & epäonnistumisia

Perjantaina Emmi, tuli pitkästä aikaa meille ratsastamaan Mellillä, sillä tarvitsin ratsastuskaveria, kun Tarukaan ei päässyt mutkien takia ratsastamaan.

 Tallille mentiin koulun jälkeen ja laitettiin hepat kuntoon. Suunniteltiin, että mennään ensin pellolla ja jos pimeä yllättää niin ratsastetaan lopuksi kentällä. Niin hän me teimmekin; Pellolle ensin ja ratsasteltiin siinä alkukäynnit ja kun meidän piti taas nostaa se kuuluisa ravi, niin arvatkaapa vain onnistuiko se? Onnistumisesta sai vain haaveilla, sillä taas kiidettiin laukassa pellon toista päätä kohti. 

 Läiskä tuntui tosi tosi hyvälle ratsastaa, sillä pojan pukitkin olivat rauhoittuneet paljon edellisestä kerrasta.  Pimeä yllätti meidät nopeasti ja jouduttiin siirtymään kentälle, jossa Emmi taivutteli ja ratsasteli Mellillä. Minä kun vain annoin Läiskän kävellä pitkin ohjin ja kokeilin yhtä peruutustyyliä, jonka avulla sainkin otettua Läiskän kanssa jopa yhden peruutus askeleen!

kuva kesäkuulta 2012

 Emmikin sai kokeilla Läiskää ensimmäistä kertaa, ei hän kyllä Läiskästä saanut melkein mitään irti, kun poika arasti Emmiä ja tahmi liikkeissään. Emmikin totesi, ettei edes osaisi ratsastaa hevosellaan jos se olisi yhtä tahmea kuin Ääpy. Läiskä kuitenkin näytti komealle, kaikesta tahmimisesta huolimatta. Loppulaukat Emmi vielä laukkasi Lällyllä pellolla ja minä menin Mellillä, jonka jälkeen loppukäynnit ja hevosille pukemaan loimia.

-------

  Lauantaina sitten Julle ja Emmi ratsastivat, Iitulla ja Pojulla tänne.

Ensimmäistä kertaa Pojukin pääsi tarkastelemaan meidän tallin ympäristöä ja yllättävän tyynesti poika kuintenkin alkoi alku hörpötyksien jälkeen rauhoittumaan, ratsastushan siis onnistui oikein täydellisesti molemmilta kopukoilta.. Kyllä minä tykkään enemmän siitä minun omasta pikkuisesta laiskasta Läiskästä!;) (huomatkaa sarkasmi!)

 
  Joo, kuvista saattaa saada vähän väärän kuvan kuinka ratsastaminen oikeasti sujui. Hepat olivat siis alussa aivan täynnä intoa ja energiaa, joten taisi perse heittää aika keveästi yläilmoja kohti. Onneksi kopukat rauhoittuivat vähän ja meni ratsastus hetkittäin erittäin hyvinkin tai no se meni lopusta lähes kokoajan hyvin. Eivät hepat kuitenkaan näyttäneet parastaan, vaan piti selvästikkin vähän edes esittää vieraille. Hypyt ainakin onnistuivat tosi hyvin ja pakko kyllä vielä kerran kehua molempien tyttöjen tasapainoja, jos itsekkin sellaisen omistaisi olisi kaikki paljon helpompaa!

♥:llä Jenna

Erikoispostaus: Elämäni paras hevoskesä

Tästä kesästä riittäisi juttua, pilvin pimeiän, mutta kirjoitan vain pari mieleeni eniten painuvinta asiaa, jos joskus jaksan saatan kirjoittaa tähän toisenkin osan.

On tapahtunut paljon kaikkea, niin hyvää kuin huonoakin.

On tullut; itkettyä, naurettua, huudettua, karjuttua, raivottua, iloittua, hypittyä, riemuittua ja ne kaikki yhdessä tekevät tästä kesästä maailman parhaan hevoskesän.

 Kesän ensimmäisiä kohokohtia, oli varmastikkin tutustua Emmiin. Melkein heti meidän nähtyä alkoi Emmi vuokratakkin Melliä ja nähtiin melkein 3 kertaa viikossa kesälomalla. Oikeasti, olen niin kiitollinen, että tutustuin Emmiin, sillä olen itse ollut aina ujo ja arka ratsastaessa, sekä mietin joka tilanteessa "että jos vaikka jalka murtuu tai entä jos tipun", kun taas Emmi on minun vastakohta. Hän on ennemminkin uhkarohkea, jonka takia opin häneltä erittäin paljon.  Sain rohkeutta, joka on helpottanut minua kaikessa hevosiin liittyvässsä.

 Ilman Emmiä tuskin myöskään uskaltaisin nyt maastoilla Läiskän kanssa kahdestaan, sillä pelkäisin, etttä jos poika vaikka pukittaa ja minä satun tippumaan. Kaikki nuo harhaluulot olivat niin turhia ja kuinka monesta riemusta jäin paitsi, mutta enpä enää!

Toinen, tyttö jonka kanssa kesällä tuli tehtyä vaikka, mitä taivaan ja maan väliltä on Taru. Kesän alussa Taru ei uskaltanut ottaa laukka askeltakaan, mutta kesän aikana laukkaaminen tuli tutuksi, kun kiidettiin pitkin hiekka teitä ja naurettiin itsemme puolikuoliaaksi. Hytkyttiin hevosen selässä ja kiljuttiin pukkilaukassa.

 Mutta parasta kesässä teki tietenkin hepat, ja varsinkin Läiskä. Voin sanoa, vaikka tyhmältä tämä kuulostaakin, ennen Läiskää en ollut niinkään innostunut ratsastuksesta. Vesisateessa en voinut kuvitella, laittavani käteänikään ulos ja yleensäkkin kun joku minua tallille pyysi, en lähtenyt sinne vapaaehtoisesti, vain pakottamalla itseni. Läiskä on ollut kuitenkin jotenkin niin erinlainen, sen kansas on ilo toimia  aina yleensä ja muutenkin, kun se tuntuu vain jotenkin omalle. En osaa selittää sitä tunnetta, ehkä joku teistä tietää, mitä haentakaa..
 Läiskän kanssa on kyllä tultu tapeltua, vaikka mistä asiasta ja olen huutanut sille kurkku suorana, kun se on vetänyt minua perässää, pitkin maita ja mantuja, mutta ollaan kyllä kiidetty pellolla, tuhatta ja sataa ja annettu ajatuksiemme lentää ilmassa ja kaikki surut on jätetty taaksemme..♥

Onnistumisia, ei unohdeta koskaan.

 Emmin lopettaessa Mellin vuokrauksen pelkäsin ratsastus harrastukseni taas lopahtavan, mutta nyt se oikea  into harrastusta kohtaan oli tullut ja se jää.

Kiitos kaikille kesässä mukana olleille, opin enemmän kuin yksi tyttö voi oppiakkaan!

♥:llä Jenna

Istuntavalmennus

 Eilen oli ensimmäinen, kunnon istuntavalmennus, jota piti ihan oikea istun taa kouluttautunut valmentaja.

  Aamulla vähän yli kymmenen suunta kohti tallia ja hevosia laittamaan. Ripeät harjaukset ja satulat, sekä muut varusteet päälle ja ratsaille. Kiireellisissä kuvioissa siis eilen laitettiin hevoset. Pellolla verkattiin alku käynnit, jonka jälkeen valmentajan auto jo kurvasikin kentän viereen.

 Valmennus alkoi sillä, että valmentaja käänsi meidät oikeaa asentoon, asento tuntui aivan luonnottamalle ja kyselinkin melkein kokoaja, että istunhan nyt vamasti oikein, valmentaja kuitenkin vain nyökytteli vastaukseksi.

 Alku tottumisen jälkeen alkoi kaikki luonnistua jo paljon paremmin ja päästiin ravitehtäviin. Ravitehtävät olivat pelkää suoraan menemistä ja volttejen tekoa, mutta ette osaakkaan kuvitella kuinka vaikeaa se oli. Kun piti keskittyä, selkään, jalkoihin, ohjaamiseen ja keventämiseen yhtäaikaa.

 Lopuksi mentiin harjoitusravia, keski ympyrällä ja sain yllätyksekseni huomata, että Läiskä jaksoi kantaa kaulaansakkin jopa 2kierrosta kun istuin oikein. Pojan askeleetkin olivat paljon, lennokkaammat kuin yleensä ja se reagoi istuntaani paljon paremmin. Nyt vain pitää muistaa istua oikein niin katsotaan, alkaako minulla ja Läiskällä menemään hitusen paremmin!

 

4.11.2012

 

Pahoittelen lyhyttä ja tylsää postausta, mutta kun on isänpäivä, niin en kerkeä paljon pitempää postausta raapustamaan. Tämäkin on aivan kiireessä hutaistu, kun halusin teille tämän  tänään kirjoittaa!

Huomatkaa kysely!

♥:llä Jenna

Hankirallia

 Tänään oli taas niitä päiviä, kun muistin mitenkä paljon rakastankaan sitä omaa harrastustani ja ennen kaikkea hevostani..

Koulusta, kotiin ja suoraan tallille, niin teemme Tarun kanssa melkein joka perjantai, eikä tämäkään päivä ollut poikkeus. Talllilla haimme hevoset ripeasti Tarhassa ja laitettiin ne rauhassa kuntoon. Harjaamisessa, ei kylläkään mennyt kauaa sillä hevoset olivat liattomia, muutamaa hiekanmurua laskematta.

 Itseäni jännitti alussa mitenkä Läiskä suhtaantuisi n10sentin lumikerrokseen pellon päällä, sillä poikahan viime talvena suorastaan kammoksui lunta. Se oli kuitenkin  kuin vanhatekijä tarpoesaan pellolla, nostelihan se alussa jalkoja aika korkealle ja mietiskeli hetkisen, että uskaltaisiko kävellä. Uteliaisuus hankea kohtaan kuitenkin taisi voittaa tämän kisan.

 Alku kävelyjen jälkeen nostettiin pellon päässä ravi ja *vum* hevoset olivatkin jo kiitolaukassa, aivan matalana jaloillaan vauhtia kiskovat hevoset saavuttivat  parissakymmenessä sekunnissa pellonpään. Todettiin sitten Tarun kanssa, että ne alkuravit taisivat jäädä välistä, sillä hevoset olivat suorastaan ampaisivat laukkaan ennen kuin olimme edes kerkeneet ajatella.

 Seuraava laukka kerralla mentiin vieläkin kovempaa. Tuuli vain humisi korvissa ja kuului hevosten pärskiminen. Laukaaminen olisi muuten ollut täydellistä, ellei Läiskä olisi vetänyt intopukkeja. No ei nekään kyllä pahemmin menoa haitanneet, olivat ainakin pientä haastetta pysyä selässä!

 Emme kerenneet kuitenkaan montaakaan kertaa laukata kun jo Vicky tuli rymisten aidoista läpi. Siinä sitten laukkailtiin ja ravailtiin pellolla Vicky mukanamme ja lopuksi kävimme vielä ratsastamassa lyhyen maastolenkin. Oli kyllä ihana, tällläisiä onnistuneita kertoja vain lisää!;)♥

 

 

Tuossa myö ralliteltiin :D

 

♥:llä Jenna

Haaste!

Jokaisen haastetun täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen, jotka haasteenantaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa.

Valitse sitten 11 0 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi

Keksi 11 0 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata.

Älä haasta henkilöä jolta sait tämän.

1. Mitä mieltä olet ex-ravuri ratsuista?

- Ex-ravruit ovat hevosia niin kuin muutkin. Tykkään todella paljon ex-ravureista ja on mielenkiintoisaa seurata kun ihmiset kouluttavat vanhoista tai vähemmän vanhoista juoksijoista, kilpakentän ratsuja tai vaikka se jäisi sille puskatasolle.

  Kuitenkin nykyään minua on alkanut nyrpimään, että kokemattomat ihmiset ostavat/vuokraavat itselleen ex-ravurin ,mutteivat pärjää sille ja sitten ollaan ongelmahevoskursseilla ja -koulutuksissa, sekä ihmetellään, että miksi hevonen ei toimi kuin unelma. Ihmisien pitäisi puntaroida taitonsa ennen kuin ottavat, hevosen koulutettavakseen, sillä se on iso, iso projekti. En kuitenkaan viittaa tuolla tekstillä keneenkään tutemaani (enkä halua yleistää),  tiedän kyllä henkilöitä jotka osaavat kouluttaa ex-ravurinsa ja pärjäävät varmasti pitkälle! (jos hiukan poikkesi aiheesta :D)

2. Oletko koskaan pelännyt hevostasi/vuokristasi/hoitsuasi jossain tilanteessa? Jos olet, niin missä?

- Läiskää en ole kylläkään pelännyt koskaan, se kun on sellainen nalle. Onhan pojalla luonnetta, mutta sen temput ovat kuitenkin aina vain pientä protestointia, tai intoa. Kun taas entistä poniani olen monesti juossut karkuun, kauhun vallassa. Poni nimittäin ei tykännyt lapsista (todennäköisesti oli tullut joku huonompi kokemus lasten kanssa), joten juostiin monesti kaveireiden kanssa Sessaa karkuun kun tämä yritti meitä potkia.

3. Aiemmat hevosesi/hoitsusi/vuokriksesi?

- Minulla ainuita omia hevosia on ollut: Sessa ja nyt Läiskä

4. Kuinka kauan ratsastat yleensä yhdellä kerralla?

- Kauanko ratsastan kerralla riippuu aivan hevosesta, päivästä ja paikasta. Kentällä menen yleensä n.25min-1h ja maastossa taas n.1½h, ellen sitten päätä lähteä pitemmälle retkelle.

5. Seitsemän lukemaasi blogia järjestyksessä parhaasta alkaen?

- Tämä tehtävä on minulle, lähes mahdoton, sillä en osaa pistää melkein mitään asioita järjestykseen. Luettelenkin vain 7 lukemaani blogia, ilman mitään järjestystä:

- Emmin blogi

- Tarun blogi

- Jullen blogi

- Tiiten blogi

- Ellan blogi

- Toisen Ellan blogi

- Pauliinan blogi

6. Elämässäsi tähän asti merkittävin hevonen?

- Tähän asti merkittävin on varmastikkin Sessa, sen kanssa on tullut opittua niin paljon ja vielä vähän enemmänkin, mutta ei sitä tiedä koskaan mihinkä Läiskän kanssa päästään. Silti Sepu on kyllä ikuisesti se ykkös poni, joka on opettanut mulle ratsastuksesta enemmän kuin hevonen voi oikeasti edes opettaa!♥

7. Tiputko usein? Missä tilanteissa tiput helpoiten?

- En nyt hirveän usein.. tai no sitä ei ainakaan myönnetä ;) ja kun tipun yleensä tulen alas, joko nauru määrän takia tai sitten vain yksin kertaisesti menetän tasapainoni.

8. Lv vai suokki?

- Varmaankin lämppäri, koska suokeista minulla ei niinkään ole kokemusta.

9. Ruuna vai tamma?

- RUUNA! ne on kuitenkin aina yleensä rauhallisempia ja sellaisia nalleja, tammat on kyllä myös ihania, että ei sillä kyllä niinkään väliä ole.

10. Lyhyt mieipiteesi raviurheilusta? Tiedätkö aiheesta ylipäänsä mitään?

- En tiedä raviurheilusta paljoakaan mitään, enkä tiedä myöskään millä kannalla tämän asian suhteen olen. Ne hän ovat hevosia jotka nauttivat juoksemisesta, mutta silti taas.. en oikeastaan tiedä. :D

11. Shettikset ratsuina vai raviponeina?

- Sinäänsä sama, mutta ratsuina ainakin opettavat paljon ratsastuksesta ja hevosen käsittelystä.. :D

 En jaksa haastaa ketään, kaikki halukkaat saavat vastata näihin samoihin kysymyksiin halutessaan!

♥:llä Jenna

Heidi vierailulla!

Mistä sitä aloittaisi, juttua olisi romaaniksi asti.. :D

  Läiskän entinen omistaja (Heidi)  siis kävi meillä ja toi minulle mukanaan muistitikun. Tuota tikkua olikin odotettu pitkään, sillä siellä oli kuvia Läiskästä sen entisellä omistajalta ja siitä kun heidi on poikaa "kuntouttanut". Hevonen on ollut laiha ja lihaksiton. Ei tietenkään mikään laihin tapaus, mutta laiha kumminkin ja missä ova pojan lihakset? Eihän niitä edes ole.

 Nyt sitä tajuaa kuinka iso työ on Läiskän kanssa tehty. Sitä työtä ei ainoastaan minä ja äitini olla tehty  vaan myös Heidi.  Ennen se oli vain heiveröinen varsa ja nyt se edes vähän muistuttaa ratsua. Nämä kuvat oli tietynläinen pysäkki ja tajusi työn tuottaneen oikeasti tulosta. Tästä nyt vain jatketaan kohti uusia haasteita!

Läiskä ennen kuin Heidi sen "pelasti", tässä tilanteessa se oli saanut edes vähän ruokaa.

muutamia päiviä ennen kuin tuli meille

nyt!

 Tänään sitten ratsasti Läiskän ja Heidi oli katsomassa, alussa jännitti hiukan, sillä olihan tämä kuitenkin epätoden tuntuinen tilanne. Läiskän selkään siirtyessä jännitys kuitenkin kaikkoni (onneksi) ja oloni oli kuin muinakin ratsastuspäivinä.

 Kun Läiskä astui ensimmäisen askeleen kentälle, se sinkosi suoraan pukkilaukkaan. Läiskähän näyttää parhaat puolensa aina vieraille (eihän Heidi kylläkään vieras ole).

 Siinä sitten muut asettuivat kentän laidalle istumaa, kun minä tein toisessa päädyssä ympyrää ja erinlaisia kuvioita. Poika kyllä rauhoittui mukavan nopeasti ja alkoi keskittyä minuun. Ravissa Pääly oikein pyrki vauhtiin, joka on todellakin ihmeellistä ja laukasta se innostui kahta kauheammin, korskui vain mennessään. Oli kyllä ihanaa, kun Heidi oli täällä ja näki Läiskän. En oikein vielkäkään voi käsittää, että Heidi on nyt nähnyt Läiskän täällä. Huippu viikonloppu en voi muuta sanoa ja nyt vain odottamaan, etttä Heidi  tulee uudestaan kyläilemään!♥

 

Saatan kirjoittaa erillisen postauksen perjantain ratsastuksesta, mutta jos sitä en tee ja joku haluaa siitä lukea niin; Tästä

 

♥:llä Jenna