Tänään oli taas niitä päiviä, kun muistin mitenkä paljon rakastankaan sitä omaa harrastustani ja ennen kaikkea hevostani..
Koulusta, kotiin ja suoraan tallille, niin teemme Tarun kanssa melkein joka perjantai, eikä tämäkään päivä ollut poikkeus. Talllilla haimme hevoset ripeasti Tarhassa ja laitettiin ne rauhassa kuntoon. Harjaamisessa, ei kylläkään mennyt kauaa sillä hevoset olivat liattomia, muutamaa hiekanmurua laskematta.
Itseäni jännitti alussa mitenkä Läiskä suhtaantuisi n10sentin lumikerrokseen pellon päällä, sillä poikahan viime talvena suorastaan kammoksui lunta. Se oli kuitenkin kuin vanhatekijä tarpoesaan pellolla, nostelihan se alussa jalkoja aika korkealle ja mietiskeli hetkisen, että uskaltaisiko kävellä. Uteliaisuus hankea kohtaan kuitenkin taisi voittaa tämän kisan.
Alku kävelyjen jälkeen nostettiin pellon päässä ravi ja *vum* hevoset olivatkin jo kiitolaukassa, aivan matalana jaloillaan vauhtia kiskovat hevoset saavuttivat parissakymmenessä sekunnissa pellonpään. Todettiin sitten Tarun kanssa, että ne alkuravit taisivat jäädä välistä, sillä hevoset olivat suorastaan ampaisivat laukkaan ennen kuin olimme edes kerkeneet ajatella.
Seuraava laukka kerralla mentiin vieläkin kovempaa. Tuuli vain humisi korvissa ja kuului hevosten pärskiminen. Laukaaminen olisi muuten ollut täydellistä, ellei Läiskä olisi vetänyt intopukkeja. No ei nekään kyllä pahemmin menoa haitanneet, olivat ainakin pientä haastetta pysyä selässä!
Emme kerenneet kuitenkaan montaakaan kertaa laukata kun jo Vicky tuli rymisten aidoista läpi. Siinä sitten laukkailtiin ja ravailtiin pellolla Vicky mukanamme ja lopuksi kävimme vielä ratsastamassa lyhyen maastolenkin. Oli kyllä ihana, tällläisiä onnistuneita kertoja vain lisää!;)♥
 |
| Tuossa myö ralliteltiin :D
♥:llä Jenna
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti