2013 tavoitteita ja pohdintaa vuodesta 2012

Tämä postaus kertoo minun ja Läiskän vuodesta 2012..

 2012  Maaliskuussa näin ensimmäisen kerran unelmieni hevosen, vaikkei se silloin niin unelmalliselta näyttänytkään. Noin kuukausi sen jälkeen tuo sama hevonen matkusti meille, yli kuudentunnin ajomatkan se matkasi, tietämättä minne joutuisi.

  Se pelkäsi meitä, se pelkäsi lähes kaikkea ympärillä olevaa. Läiskän silmät pyörivät päässä  ja se tuhisi hermostuneesti, meidän mennessä traileriin. Voin vain arvailla, mitä sillä silloin liikkui päässä.

 Alkukankeuksien jälkeen alkoi kuitenkin nousu ylöspäin, vaikkakin välillä otettiin takapakkia on taipaleemme ollut lähes kokoajan nousulinjalla. Olemme selvinneet tilanteista yhdessä ja molemmille mieluisilla tavalla (yleensä), meillä ei ole koskaan ollut kiire mihinkään, vaan olemme kehittyneet ilman minkäänlaista ajallista tavotetta, sillä vain niin voimme kehittyä "oikeaoppisesti". Hutikointi, ei auta saavuttamaan oikeanlaista lopputulosta nopeammin, vaikkakin välillä se saattaisi tuntua oikealta. Sillä me molemmat tarvitsemme aikaa ja se pitäisikin muistaa joka hetki.

 Sitten kun pitäisi miettiä mitä olemme saavuttaneet.. Molemmat olemme saavuttaneet paljon ja voittaneet itsemme monta monituista kertaa. Eikä kaikkia saavutuksia vain voin kirjoittaa ylös sillä, niitä on niin paljon. Niin sanottu lottovoitto, joka on helpottanut meidän yhteistyötä on luottamus, se ei ole vielä lähelläkään 100%, mutta aika suuri kuitenkin. Tietenkin myös kenttätyöskentelyssä on tullut paljon parannusta ja maastossa voimme ratsastella kaikessa rauhassa pitkin ohjin, ilman minkään laista pelkoa. Molemmat olemme myös rohkaistuneet paljon.

2013 on niin sanottu mysteeri minun ja Läiskän kohdalla. Ei ole oikeastaan minkälaisia suurempia tavoitteita..

-Tietenkin toivoin meidän yhteistyömme parantuvan ja että kenttätyöskentely alkaisi parantua (kukapa ei sitä toivoisi?:D). 

-Luottamuksen lisääntyminen on ikuinen tavote.

-Olisi myös kiva päästä uittamaan Läiskää kesän myötä.

- Esteillä toivoisin oman esteistuntani parantuvan ja olisi kiva joskus ylittää Läiskän kanssa 60cn este(ei välttämättä vielä vuonna 2013). Tiedän se ei kuulosta korkealla, mutta on siinä meille tavoitetta ja kun Läiskän jalat, eivät ole täysin puhtaat haluan noihin "korkeampiin" siirtyä vasta sitten kun 40cm onnistuu hyvin.

- Läiskä ulkaltaisi mennä traileriin

---

 Käytiin muuten maastoilemassa eilen, mutta siitä en viitti mitään erillistä postausta kirjottaa, kun oli vaan semmosta humputtelua.

Tämän postauksen myötä haluan toivottaa jokaiselle kaksi- ja nelijalkaiselle hyvää  ja onnellista uuttavuotta!♥

♥:llä Jenna

Koko päivä hevosten parissa + Läiskän ensimmäiset hypyt

Hohhoh, melkoinen päivä takana, koko päivä on mennyt talleillessa ja ratsastaessa..

  Aamulla Taru tuli meille puoli kahdeksitoista ja lähdettiin melkein heti tallille. Taru ratsasti Melliä pellolla ja antoi vain  tamman päästellä höyryjään, jonka lisäksi teki muutamia pysähdyksiä ja ravaili sikinsokin pellolla. Kävin myös itse tykittämässä muutaman suorat, tuntui jotenkin Mellin laukka ihan oudolta kun on tottu Läiskän laukkaan.

 Kun Melli oli liikutettu oli  vuorossa Läiskä. Laitoin pojan kuntoon ja sillä välin Taru laitteli Mellille loimen ja hoiteli hevosen loppuun.

 Yllätyin kyllä toden teolla kun laitoin satulan selkään, sillä Läiskä yleensä on koko satuloinnin ajan hampaat irvessä ja yrittää "kovistella", nyt kaikki oli kuitenkin toisin. Satulaa nostaessa selkään Läiskä kerran näytti hampaitaan, mutta vetäisi ne samantien piiloon, kun sitä komensin. Sain tehdä kaiken ihan rauhassa, ilman, että pojan hampaat olivat lähelläkään, myös hevosen joka kertainen pullistaminen oli poissa, Satula vyö kiristyi kerralla sopiviin reikiin!

 Kentällä nousin selkään, jollloin poika hiukan pyöriskeli jakkaran ympärillä, mutta ei todellakaan paljoa.

Annoin Läiskän alussa vain kävellä kenttää ympäri löysin ohjin, ilman mitään kummallisempaa tekemättä. Poika oli kuitenkin tosi reippaan oloinen, eikä käyntikään ollut mitään matelemista. Se myös ravasi reippain askelin ja pysyi ravissa, niin kauan kunnes pyysin hidastavan vauhtia. Hevonen oli myös kokoajan kuulolla ja teki juuri sen mitä pyysin.

 Ravailin ja laukkailin molempiin suuntiin jonka jälkeen Taru kysyi haluaisinko hypätä, hetken pohtimisen jälkeen sanoin kyllä ja Taru alkoi etsimään tynnyreitä kentän reunalta. Halusin ehdottomasti pienet tynnyrit, sillä halusin ensimmäisen hypyn olevan tosi pieni. Kuitenkaan pienimpiä ei löytynyt lumen seasta, jolloin vaihtoehdoksi jäi 40cm tynnyrit, käskin tarun laittaa esteen mahdollisimman matalaksi ristikoksi. Taru teki niin ja hermoilin aivan turhaa mielessäni, että kuinka tässä käykään, kun en itse osaa hypätä, eikä hevonenkaan. Sanoin jopa ristikon näyttävän suurelta, johon Taru vain nauroi.

 Kun lähdin ravaamaan pientä estettä kohti jännitys laantui ja viimeistään tilanteen ollessa ohi, oli jännitys poissa kokonaan. Sillä kaikki meni ongelmitta, poika hyppäsi juoksi esteen yli vaivatta.

 Menin sen jälkeen vielä hetken ristikkoa, jonka jälkeen tokaisin Tarulle, että eihän Läiskä edes hyppää jolloin  este muutetettiin pystyksi. Tulin sitä sitten, mutta senkin yli poika vain juoksi.. ensi kerralla sitten laukassa!

-Anteeksi videoiden huonolaatu, ei ihan kamera tarkentanut, mutta kyllä tuosta jotain selvää saa.

-Videota olisi ollut enemmän, mutta säästän niitä uuteen tekemään videoon, jonka julkaisen kunhan kerkeän..

-Tiedän etten osaa hypätä itse ollenkaan!:D

Lopuksi lähdettiin vielä kolmen hevosen joukkona maastoilemaan ja pakko myöntää, että nyt kyllä väsyttää.. 

♥:llä Jenna

Hurjastelua ja hyppyjä [kuva painotteinen]

 Postaus sisältää huonolaatuisia kuvia!

 Puoli ydentoistamaissa olin tallilla ottamassa hevosia kiinni laitumelta, ennen sitä olin jo korjannut kentän aitoja ja tehnyt kentälle uuden portin.Hevoset olivat olleet heti korvat hörössä kun olivat nähneet minun siirtelevän esteitä ja toihottavan kentällä. 

 Aitaan astuessani tuli heti Läiskä luokseni ja alkoi työntää päätään riimun sisään, selvästikkin ainakin joku halusi kentälle.Kentällä alkoi kunnon show, jolloin olin varma, että poika tosiaankin halusi sinne, vaikka tyhmältä se kuulosti. Sillä eilen Läiskää oli ärsyttänyy, että koko pahuksen kenttä oli edes pitänyt rakentaa. Näköjään hevosillakin nuo mielipiteet ailahtelee.
 Poika laukkaili yksinään kenttää ympäri ja pukitteli mennessään, toiset vain katsoivat hömistyneinä sivusta Läiskän menoa..

 Kun olin juoksuttanut  kaikkia kolmea laitoin kentän vasemmmalle sivulle esteen, jota hevoset hyppivät. Piti kyllä pitkään katsoa, että kuinka se Läiskän hyppytyyli onkaan parantunut viime kerrasta, nyt hän se jo näytti hyppäämiseltä, eikä miltään kamelin loikalta!

Ei sitä ois tartennut noin kauaa ponnistaa.. :D

Ei tuota ilmavaraa yhtää.. 

 Vähän yli kakstoista lähdin Emmin mukaan tallille, olin siis kuvaaja roolissa. Emmi varusti Pojun ja lädettiin pellolle jossa  nämä kaksi menivät muutaman laukka pätkän. 

 Heppa on kyllä muuttunut paljon viime kerrasta. Onneksi vain parempaan suuntaan, hoitaessahan Poju on vieläkin "äksy", mutta muuten on oikein mukava tapaus. Poika on myös alkanut luottaa Emmiin aivan uudella tavalla, mikä on vain plussaa. Tässä kuitenkin pari kuvaa tykittelystä:

♥:llä Jenna

Peltorallittelua kuvien kera!

Ensinnäkin suuret kiitokset kaikista kuvista Emmille!

Hauska päivä takana, vaikkakin lopussa meinasi alkaa heppa vähän porsastella ja itsekkin alkoi väsähtää..

 Kymmenen aikoihin alkoi puhelin soida ja Tarun nimihän se ruudussa näkyi. Oltiin sovittu aiemmin, että mentäisiin tänään vuorotellen ratsastamaan ja kuvattaisiin toisiamme, mutta Emmin ehdotus kuitenkin muutti suunnitelmat, nimittäin hän lupasi tulla kuvaamaan meitä. Silloin oli päätös jo selvä missä ratsastettaisiin ja mitä tehtäisiin, pellolla tietenkin!

 Heppojen laiton jälkeen siirryttiin pellolle lämmitelemään hevosia. Luulin Läiskän alussa olevan laiska, mutta suoralle päästäessä tiesin, että tänään ei laiskuudesta ollut tietoakaan.

 Muutamien laukka suorien jälkeen juoksikin jo Vicky  aidoista läpi. Tiedettiinhän me, ettei se aidoissa kokoaikaa  pysyisi, mutta miksi sen jo nyt piti tulla meidän luokse. Ongelmaahan ei olisi, ellei Vicky kokoajan komentelisi muita, tammalla kun vain on pahatapa käyttäää takajalkojaan..

 Siinä sitten katsottiin Tarun kanssa toisiimme ja huokaistiin syvään, se oli varma tästä kerrasta ei tulisi onnistunutta, kun pitäisi keskittyä väistelemään Vickyä..

 ..Tamma kuitenkin muutaman laukka pätkän jälkeen väsähti ja siirtyi Emmin viereen katsomaan sivusta meidän laukkailuja.Saatiin sittenkin Tarun kanssa viettää onnistuneita laukka pätkiä jolloin voi vain antaa hevosen tykittää ja antaa omien ajatusten lentää.

Aina kun ääpy oli eka niin piti ottaa tuommosia kunnon "harppomis" askelia, ettei  Melli vaan sais kiinni.. :D

 Mentiin sitten lopuksi kentälle ja tarkoituksena oli hypätä, mutta koko kentälle meneminen oli virhe. Läiskä oli nimittäin jo puhki laukkaamisesta ja sen energia oli  täysi  nolla. Kentällä heti ensimmäisenä poika pysähtyi ja jäi vain jumimaan, kunnes Taru meni Mellillä edelle ja ohjasin pojan heidän perään.

 Olo oli kuin aloittelijalla, vaikka sellainen taidoiltani olenkin, tuntui silti tyhmältä etten saanut hevosta liikkumaan kunnolla. Lopuksi vain päätin, että nyt ravaan tuota pääty ympyrää hetken niin, että hevonen todella ravaa. Niin minä, sitten teinkin ja  mentiin hetki onnistuneesti ympyrällä, jonka jälkeen menin puomit ja  kentällä olo oli siinä. Loppujen lopuksi olin kuitenkin tosi tyytyväinen, että sain hevosen edes kulkemaan kentällä.

Huomenna ajattelin irtojuoksuttaa/hypyttää heppoja ja katsoo sitten jos laittais vaikka kameran yksinään kuvaamaan, niin saisi tännekkin edes vähän materiaalia!:)

♥:llä Jenna

Hyvää joulua jokaiselle!:)♥

Tänään taas tuli sellainen olo, että oikeasti, kaikki ne joululahja toiveet on ihanturhia, sillä minulla on jo se minun suurin toive. Läiskä poikapa tietenkin.Ei sen tarvitse huonona päivänä kuin napata minulta hattu päästä ja minä alan jo nauramaan, sekä siinä ohella mieliala vaihtuu hetkessä.

 Tälläisinä päivinä ajattelee, että miten minä saatoinkin olla sille pojalle eilen äkäinen , mutta ihan asiasta minä sille suutuksissa olinkin.

 Läiskä selvästikkin halusi tänään toivottaa minulle hyvää joulua, näyttämällä, että hänkin osaa olla nalle.



onko teillä tämmösii koiria? :D



 

 



Hyvää joulua ja syökääs paljon pipareita, sekä muita jouluherkkuja!:)♥

Tämä tyttö alkaa jo nyt jännittämään joulupukin saapumista, odottattehan tekin?

♥:llä Jenna

Epäonnea, eikai?

Täydellinen paleltuminen, tolkuttomia pukkeja, kiitolaukkaa ei hallitusti = niistä on tämäpäivä koostunut..

 Joskus tuntuu vaan niin tolkuttoman tyhmälle ratsastaa hevosella, joka ei kuuntele ollenkaan. Tuntuu vain, että voisin hypätä alas ja istua lumipenkkaan ja jäädä siihen, mutta mitä se hyödyttäisi. Joskus olisi kuitenkin mentävä takaisin, enkä voisi kuvitella olevani  kauaa erossa tuosta hömelöstä.

 Tänään oli niitä päiviä kun tuo inhottava tunne tuli mieleeni, se kävi onneksi kuitenkin vain muutaman sekunnin sadasosan luonani.

Loma alkoi ja se tarkoittaa sitä, että tämä tyttö asustaa tallilla..

 Taru tuli meille tänään ja lähdettiin maastoon, kun kerrankin oli valosaa ja aikaa! Harjattiin hepat ja laitettiin ne kuntoon + letitettiin niiden harjat. 

 Maastoon lähdettiin varsinaisen hyvin mielin, vaikkakin kirpeä pakkas sää laittoi väkisinkin suun mutrulle. Vicky oli irti, kun ei sille saatu ratsastajaa, eikä se olisi tarhassa yksin kestänyt. Joudutiin menemään pikku sivu teitä, sekä polkuja.

 Tarkoitus oli mennä rauhallinen maasto lenkki, mutta Vicky päätti toisin. Kun maiskutin suullani, edellä olevalle Vickylle, että se nostaisi ravin, se heilauttikin innostuneesti päätään ja nosti laukan. Minä koitin pysäyttää Läiskää,mutta poika ei ottanut kuuleviin korviinsa. Sillä ja kaikilla hevosilla oli niin paljon energiaa purettavana, ettei ihmekkään tämä ryöstö ollut, mutta silti ryöstäminen ei ole koskaan sallittavaa. 

 Taru sai Mellin hallintaan, mutta minä, Läiskä ja Vicky suunnattiin kohti "kiellettyä tietä", vähän matkaa sitä mentiinkin ennen kun sain Läiskän pysäytettyä ja käännettyä kotiin. Kun Piki huomasi meidän lähteneen, seurasi se laukalla perästä. 

 Nautin taas hetken raikkaasta ja kauniista pakkas ilmasta Tarun kanssa, vaikkakin joka paikka oli aivan jäässä. Kunnes se toistui..Vicky lähti taas laukkaamaan, nyt kiitolaukkaa. Sain kuitenkin Läiskän  pidettyä käynnissä ja luulin tilanteen olevan ohi, mutta milloinpa minä olisin oikeassa? Läiskä teki oikeasti ihan jumalattoman pukin, se ei ollut niitä Läiskän perus pieniä ratsupukkeja, vaan se oli ihan toista maata. Sen pukin aikana jalustimet lensivät jaloistani ja kun pojan jalat laskeutuivat maan kamaralle lähdimmekin kuin tykin suusta ottamaan pitkän välimatkan päässä olevaa Vickyä kiinni. 

 Tiesin, että poika oli pakko saada pysähtymään, mutta kun selässä kestäminenkin oli oma haasteensa, sillä pukittelu ei ollut loppunut yhteen pukkiin, vaan se oli jatkuvaa. Ohjasin Ällyä kohti reunassa olevaa korkeampaa lumikinosta ja ratsastin siinä, jolloin poika hidasti vauhtia ja sain sen pysähtymään. Laitoin jalustimet nopeasti jalkaan ja valmistauduin uuteen lähtöön, mutta ei. Poika pysähtyi.

 Loppu lenkki meni ihan hyvin, vaikkakin vielä muutamia ryöstöjä tuli, mutta Läiskä totteli kuitenkin paljon paremmin.

I wanted a challenging horse and I got you, just as I hoped♥

♥:llä Jenna

Kuvia tietokoneen uumenista

Rakastan selailla vanhoja kuvia, sillä jokaiseen kuvaan liittyy ainakin joku muisto, joten päätinpä taas katsella kuvia. Kuvista parhaat ovat tietenkin sellaisia joille saa nauraa näin jälkikäteen, joten tässä muutama niistä ("parhaimpia" tai "pahimpia" kuvia en tähän viitsi laittaa sillä kuolisin häpeään ja te kuolisitte nauruun;) )

"No hei, jos sulla on jotain syötävää niin mä voin ottaa"



Ihan hienostihan se hyppää, mutta näkisitte vaan kun tulee alas..

... voitas mennä kisaamaan;)

"hyppää vaan ihan yksinäs.."

Nauran tälle kuvalle ihan liikaa, luulin tippuvani kuvan otto hetkellä.. (ihan alkuaikoja kun ratsastin Ääpyllä)

"Mitä sää teet? Työ ihmiset ootte ihan outoja.."

Aaw..

Sen piti vaan nostaa pää..

mutta se kopsahtikin mun päähän...

Meillä on keppiheppa, onko teillä? (kahtokaa sen kaulaa)

"juokse jo, mä ootan"

Mulla ja Mellillä eri mielisyyksiä, ehei? :DD



Tällänen postaus tälläkertaa, haluutteko tälläsiä kuvapostauksia lisää vai? :)

♥:llä Jenna

Energiaa täynnä olevat hepat + valmennus= ?

En olisi pukkilaukkaa kenttää kiertäessäni, voinut uskoa, kuinka voittaja fiilis minulla olisi valmennuksen lopussa. Nyt sen taas muistaa, ongelmat on tehty voitettavaksi..

Kiireinen hevosten laitto ennen valmennusta ja alkulämmittelyjä kentälle tekemään, niin alkaa lähes jokainen valmennus ja miksipä ei myös tämäkin.

 Läiskä oli tänään paljon rennomman ja kiltimmän oloinen kuin eilen ja uskaltauduinkin jo Tarulle sanoa " Tänään tää valmennus saattaa jopa onnistua!". Valmentajan saapuessa, sain kuitenkin perua sanani, Läiskä oli tosi reipas ja kokoajan nostamassa ravia. Valmentajapa sihen tuumasi, että antaa heppojen alussa vähän ravata, että jaksavat myöhemmin keskittyä muihin tehtäviin. Läiskä ravasi alussa aivan nätisti pieni välimatka Melliin, mutta kun väli matka suureni teki poika taas muutaman pukin ja lähti laukkaamaan kenttää ympäri. Taas sain kuitenkin hevosen hallintaani ja valmennus sai jatkua, Läiskä sai kuitenkin vielä muutamia "pukkikohtauksia", jolloin se hypähteli paikallaan. Kun näistä pöllöily energioista oltiin päästy eroon voitiin aloittaa käynti-pysähtymis harjoitukset.

 Helppoja harjoituksia, jotka, eivät tällä kertaa kuitenkaan tuntuneet helpoilta. Läiskän mielestä nyt tuli peruutella, tehdä etu- ja takaosakäännöksiä, sekä pyöriä  ympäri. Melli oli myös samaa mieltä tästä harjoituksesta ja niimpä nämä kaksi sähelsivät omiaan. Onneksi Läiskä ja Melli lopulta luopuivat omista tempuistaan  ja tekivät harjoituksen oikea oppisesti.
 Päästin sitten ravi-käynti harjoituksiin, jotka olivat Läiskälle paljon mielukkaampia. Poika kun tänään selvästikkin kaipasi vauhtia.
 Sitten oli vuorossa:  käynti-laukka siirtyminen ja tämän jälkeen laukka-ravi-käynti. Ravi askeleita tuli olla todella vähän. Harjoitus oli muuten aika helppo, ellei poika olisi jäänyt jullaamaan raviin. Laukka nousi käynistä hyvin, ilman ravi askelia, mutta ravista käyntiin siirtyminen oli sitten asia erikseen. Kyllä se poika aina lopulta siihen käyntiin hidasti, mutta vei se kyllä aikaakin..
 Tehtiin myös ihan pelkkiä ravi-laukka siirtymisiä, joista poika nautti selvästikkin eniten. Sain myös hyviä neuvoja kuin nostaa Läiskällä myötälaukka. Vastalaukkoja ei tämän valmennuksen aikana tullut, paljoa ollenkaan!

 Minun suosikki osuus oli kuitenkin loppuravit. Olen sanonut, että ratsastuksessa parasta, ei ole se, että hevonen menee kaulakaarella ja peräannossa. Mielipiteeni on edelleenkin sama, mutta en voi väittää, etteikö olisi hieno tunne kun hevonen joka ei ennen jaksanut edes kävellä pikku ympyrää, kun kantoi itsensä jaksoi nyt jopa ravata monta ympyrää putkeen kantamalla itsensä.
 Myös valmennuksen lopussa saatiin kuulla Tarun kanssa kehuja. Itseni suurin ongelma on varmaan ollut se, että lähden säheltämään Läiskän kanssa kun se esimerkiksi temppuilee ja nyt se kaikki on kuulemma takanapäin, en ollut nimittäin säheltänyt yhtään tämän valmennuksen aikana, vaikakkin tämä oli ollut ehkäpä "villein" valmennus. Myös käteni ovat rauhoittuneet ja ohjat pysyvät sopivan mittaisina.(:

♥:llä Jenna

Pukki,pukki ja kaahotus

Olihan se arvattavissa, lähes 2kuukautta, toiminut kuin unelma, joten joskus on kai pakko näyttää ne huonoimmat puolensa. Ei niitä olisi kuitenkaan sillon tarvinnut näyttää, kun olen edellisenäpäivänä olen ollut kipeänä ja lähden ratsastamaan kollareilla.

 Minulla oli jo pieni aavistus tulevasta kun hain Läiskän tarhasta ja varustin sen, se säikkyi kaikkea. Ihan oikeasti kaikkea.  Satulaa nostaessa selkään se väisti sivuun ja kavioita katsoessa se veti kokoajan säikähdyksen omaisesti jalkansa pois. En tiedä, onko tähän syynä se, että serkkuni oli minua kuvaamassa ja Ääpy päätti nyt häntä alkaa pelkäämään, vai vaikuttiko kova tuuli ja sankka lumipyry vaiko molemmat. Se taitaa jäädä arvoitukseksi.

 Kentällä kipusin pojan selkään ja siinä vaiheessa oltiin jo laukkaamassa avoinaista porttia kohti (portti on yleensä kiinni, mutta nyt narut olivat jääneet jumiin lumikinosten alle). Sain Läiskän kuitenkin nopeasti hallintaani, mutta silti se kulki pää taivaissa ja teki ihmeeellisiä sivuhyppyjä, kunnes se alkoi..

Pahoittelen kuvien laatua, oli jo niiin, pimeää, ettei saanut mitään hyvälaatuisia kuvia.:/

Poika teki kaksi pukki ja lähtipukkikiitolaukkaa kohti kentän aitaa, käänsin pojan juuri ennen aitaa, sillä se nähtävästi oli loikkaamassa aidan yli tai juoksemassa läpi, kääntämisestä kuitenkin vaikeaa teki se, että poika  piti päätään jalkojen välissä ja teki pikku pukkeja toisensa jälkeen. Sain Ääpyn hallintaani ja vähän ajan päästä sama toistui uudelleen. Läiskä joka ei ikinä ole tehnyt mitään tuollaista, teki sen nyt. Suurin syy tähän kaikkeen taitaa  saattaa olla, se että pojalla on ollut reilun viikon ratsastustauko (koeviikot♥).

Lopuksi sain mentyä rauhallista ravia,sekä käyntiä kentän ympäri ja päätin, että tämä taisi olla tässä. Tallilla tunnustelin pojan jumejen varalta, mutta ei vaikuttanut, selkä,lavat, eikä jalat olevan kipeät. Jos huominen valmennus onnistuisi paremmin..?

 Tein myös äsken pikaisen vídeon osaksi tylsyyden ja osaksi halusin muistella hyviä hetkiä jotka ovat olleet viimeisen 2kk aikana. Lyhyessä ajassa koottu video, josta saa antaa palautetta ja  kertokaas jatkanko joku päivä tuota videota pidemmäksi? :)

 kattokaa HD:na!


♥:llä Jenna

Helsingin tuliaisia

Arvatkaapa vain kun minä pääsen Hööksiin sisälle ja nään vaikka vallan mitä ihanaa, niin voinko jättää kaiken sinne hyllyyn lojumaan. En tietenkään, kaikkea ei voi kuitenkaan ottaa mukaan.Tälläistä tarttui nyt tällä kertaa mukaan:
 

kaikki ostokset;)



 Satulahuopa Hööksiltä. Ihastuin tuossa satulahuovasssa tuohon pikku "logoon" tuossa alareunassa. Sekä plussaa siitä, että satulahuovan sisäpuoli on monitoimimateriaalia.



Jh Colectionin riimu. Tämä riimu tarttui mukaan,sillä se on samaa sarjaa kuin satulahuopa ja pitäähän tavaroiden olla sävy-sävyyn. No ei, Läiskä tarvitsi toisetkin päitset kun herralla on vain ne yhdet ruskeat.



Hööksiltä paniikkilukkollinen riimu



Pääharja: kun meillä sellaisia on ollut, mutta ne on kadonneet ja Läiskä nauttii suunnattomasti kun sen päätä rapsuttaa/harjaa.

Silikooni kuminauhoja: Joiden ei pitäisi nyt katketa niin helposti kuin perus lenksujen

Bootseihin nastoja: Nyt pitäisi päästä Läiskän kanssa vähän liukkaammillakin keleillä ratsastelemaan, muuallakin kuin kentällä.

♥:llä Jenna