Erikoispostaus: Päivä jolloin koeratsastin Läiskän

En kerro tätä vain yhdestä päivästä vaan koko viikonlopusta, sillä kaksi päiväähän minä sitä Läiskää katsomassa olin.

Sinä aamuna herästys oli aikaisin, kello oli vasta lähemmäksi viisi kun äiti tuli repimään minut ylös sängystä. Jos kyse olisi ollut jostakin muusta kuin koeratsastuksesta, olisin varmasti jäänyt sänkyyn nukkumaan, mutta nyt poikkeuksellisesti hyppäsin sängystä ylös. Lähtöön ei ollut aikaa kuin puolituntia, joten kaikki täytyi tehdä nopeasti. En edes kerennyt syödä aamupalaa kun jo piti hypätä auton kyytiin ja meno matka sai alkaa.

 Koko matkan sai äitini kuunnella höpötyksiäni Läiskästä. Olin innoissani, tai no edes sana innoissaan ei riitä kuvaamaan, sitä tunnetta, kun maha on täynnä perhosia ja et malta  pysyä sekunttia paikallaan. Ajatukset pyörivät päässä "Onkohan se sellainen, kuin kuvittelen?", "Onkohan sillä hyvät askellajit?", " Entä jos se ei tykkääkkään  minusta?"..

 

Kun ilta alkoi hämärtyä, niin lähestyi hetki jota olin odottanut pitkään..

 Astuin autosta ulos ja näin Läiskän omistajan. Olin melkein ääneti, vaikkakin yleensä en osaa olla hetkeäkään hiljaa, se ei johtunut pelosta, vaan tuntui, etten käsittänyt missä mentiin. Olo oli jotenkin niin epätodellinen, kaikki oli kuin sadusta. Tiesin, että nurkan takana odottaisi tarha, missä Läiskä minua odotti. Eihän se kylläkään minua odottanut, mutta minä odotin sitä enemmän kuin kukaan.

 Heidi totesi minulle melkein heti, että voisin mennä katsomaan Läiskää. Polvet melkein tutisivat allani, kun harpoin nurkan taakse ja kun näin pojan.. Se nosti päänsä ylös ja katsoi minua pelokkaana. Sen silmistä pisti valkuaiset ja poika näytti suoranaisesti, jopa hiukan pelottavalta. Katsoin sitä pitkään ja tarkkailin, sen ulkonäköä ja sen silmiä. Pakko myöntää, että hetken ajan mielessäni luulin, että taisikin olla virhe tulla tänne.

 Hain Läiskän tarhasta, kun Heidi vei sen tarha kaveria edeltä. No hetihän Läiskä minua kokeili ja veti mukanaan viereiselle heinäkasalle, onneksi kuitenkin sain pojan talutettua talliin.

 Tallissa hoidin, silittelin, sekä harjailin poikaa. Läisän olemuksesta huomasi kuinka se jännitti, minun ja äitini läsnäoloa.

Seuraavana aamuna herästys oli seitsemän pintaan. Syötiin aamupalaa ja suunnattiin tallille. Sielähän se Läiskä odottikin kiltisti karsinassa ja kun astuttiin talliin niin tarkkaili kyllä, minun ja äitini jokaista liikettä.

 Mentiin maneesiin ratsastamaan, sillä tallin kenttä oli todella huonossa kunnossa, eikä siinä ollut aitoja. Maneesissa Heidi juoksutti Läiskän, jonka jälkeen äitini hyppäsi pojan selkään. Kaikki näytti alussa hyvälle, kunnes Ääpy ryösti ja laukkasi kiitolaukkaa pitkin maneesia n. 10minuutin ajan.

Siinä vaiheessa sanoin itselleni " tuon hevosen selkään en nouse", mutta toisin kävi. Äiti sai rauhoitettua herran ja Ääpy meni tosi nätisti, joten uskalluin minäkin sinne selkään.

jos hiukan pitkät ohjat..

 Alussa menin niin, että Läiskä oli liinassa kiinni. Menin ravia ja käyntiä, sillä en edes uskaltanut koittaa siinä vaiheessa laukkaa (Nyt sen tajuaa, kuinka suuri muutos minussa on tapahtunut). Minut laskettiin sitten liinasta irti ja ravailin ja menin käyntiä maaneesissa ja voin sanoa, että jännitti. Enkä enää edes muista mikä minua niin kauhean kovasti jännitti. Kun ravi ja käynti alkoi tuntua varmalta, uskaltauduin nostamaan laukan. Nostin laukan maneesin toisesta päästä ja ennen kuin tajusinkaan poika oli toisessa päässä ja teki äkkijarrutuksen  ja sen jälkeen äkkikäänöksen, jonka seurauksena jalustimeni lensivät jalastani yhtä aikaa ja olin jo varma putoamisestani, kunnes Läiskä onneksi pysähtyi ja sain huokaista helpotuksesta. Tämän "episodin" jälkeen onneksi, kaikki onnistui hyvin ja pojan silmät alkoivat muuttua paljon ystävällisemmiksi minua kohtaan.

 Parhaat muistot varmaan jäivät maailman yksinkertaisimmista asioista kuten porkkanoiden syötöstä. Poika nimittäin alkoi luottaa minuun jo paljon paremmin ja tunsin, että olin voittanut osan hevosesta itselleni.





Jos luitte niin muistakaas painaa nappia ja kommenttia saa laittaa!:)

♥:llä Jenna