Epäonnea, eikai?

Täydellinen paleltuminen, tolkuttomia pukkeja, kiitolaukkaa ei hallitusti = niistä on tämäpäivä koostunut..

 Joskus tuntuu vaan niin tolkuttoman tyhmälle ratsastaa hevosella, joka ei kuuntele ollenkaan. Tuntuu vain, että voisin hypätä alas ja istua lumipenkkaan ja jäädä siihen, mutta mitä se hyödyttäisi. Joskus olisi kuitenkin mentävä takaisin, enkä voisi kuvitella olevani  kauaa erossa tuosta hömelöstä.

 Tänään oli niitä päiviä kun tuo inhottava tunne tuli mieleeni, se kävi onneksi kuitenkin vain muutaman sekunnin sadasosan luonani.

Loma alkoi ja se tarkoittaa sitä, että tämä tyttö asustaa tallilla..

 Taru tuli meille tänään ja lähdettiin maastoon, kun kerrankin oli valosaa ja aikaa! Harjattiin hepat ja laitettiin ne kuntoon + letitettiin niiden harjat. 

 Maastoon lähdettiin varsinaisen hyvin mielin, vaikkakin kirpeä pakkas sää laittoi väkisinkin suun mutrulle. Vicky oli irti, kun ei sille saatu ratsastajaa, eikä se olisi tarhassa yksin kestänyt. Joudutiin menemään pikku sivu teitä, sekä polkuja.

 Tarkoitus oli mennä rauhallinen maasto lenkki, mutta Vicky päätti toisin. Kun maiskutin suullani, edellä olevalle Vickylle, että se nostaisi ravin, se heilauttikin innostuneesti päätään ja nosti laukan. Minä koitin pysäyttää Läiskää,mutta poika ei ottanut kuuleviin korviinsa. Sillä ja kaikilla hevosilla oli niin paljon energiaa purettavana, ettei ihmekkään tämä ryöstö ollut, mutta silti ryöstäminen ei ole koskaan sallittavaa. 

 Taru sai Mellin hallintaan, mutta minä, Läiskä ja Vicky suunnattiin kohti "kiellettyä tietä", vähän matkaa sitä mentiinkin ennen kun sain Läiskän pysäytettyä ja käännettyä kotiin. Kun Piki huomasi meidän lähteneen, seurasi se laukalla perästä. 

 Nautin taas hetken raikkaasta ja kauniista pakkas ilmasta Tarun kanssa, vaikkakin joka paikka oli aivan jäässä. Kunnes se toistui..Vicky lähti taas laukkaamaan, nyt kiitolaukkaa. Sain kuitenkin Läiskän  pidettyä käynnissä ja luulin tilanteen olevan ohi, mutta milloinpa minä olisin oikeassa? Läiskä teki oikeasti ihan jumalattoman pukin, se ei ollut niitä Läiskän perus pieniä ratsupukkeja, vaan se oli ihan toista maata. Sen pukin aikana jalustimet lensivät jaloistani ja kun pojan jalat laskeutuivat maan kamaralle lähdimmekin kuin tykin suusta ottamaan pitkän välimatkan päässä olevaa Vickyä kiinni. 

 Tiesin, että poika oli pakko saada pysähtymään, mutta kun selässä kestäminenkin oli oma haasteensa, sillä pukittelu ei ollut loppunut yhteen pukkiin, vaan se oli jatkuvaa. Ohjasin Ällyä kohti reunassa olevaa korkeampaa lumikinosta ja ratsastin siinä, jolloin poika hidasti vauhtia ja sain sen pysähtymään. Laitoin jalustimet nopeasti jalkaan ja valmistauduin uuteen lähtöön, mutta ei. Poika pysähtyi.

 Loppu lenkki meni ihan hyvin, vaikkakin vielä muutamia ryöstöjä tuli, mutta Läiskä totteli kuitenkin paljon paremmin.

I wanted a challenging horse and I got you, just as I hoped♥

♥:llä Jenna