Kiireinen hevosten laitto ennen valmennusta ja alkulämmittelyjä kentälle tekemään, niin alkaa lähes jokainen valmennus ja miksipä ei myös tämäkin.
Läiskä oli tänään paljon rennomman ja kiltimmän oloinen kuin eilen ja uskaltauduinkin jo Tarulle sanoa " Tänään tää valmennus saattaa jopa onnistua!". Valmentajan saapuessa, sain kuitenkin perua sanani, Läiskä oli tosi reipas ja kokoajan nostamassa ravia. Valmentajapa sihen tuumasi, että antaa heppojen alussa vähän ravata, että jaksavat myöhemmin keskittyä muihin tehtäviin. Läiskä ravasi alussa aivan nätisti pieni välimatka Melliin, mutta kun väli matka suureni teki poika taas muutaman pukin ja lähti laukkaamaan kenttää ympäri. Taas sain kuitenkin hevosen hallintaani ja valmennus sai jatkua, Läiskä sai kuitenkin vielä muutamia "pukkikohtauksia", jolloin se hypähteli paikallaan. Kun näistä pöllöily energioista oltiin päästy eroon voitiin aloittaa käynti-pysähtymis harjoitukset.
Helppoja harjoituksia, jotka, eivät tällä kertaa kuitenkaan tuntuneet helpoilta. Läiskän mielestä nyt tuli peruutella, tehdä etu- ja takaosakäännöksiä, sekä pyöriä ympäri. Melli oli myös samaa mieltä tästä harjoituksesta ja niimpä nämä kaksi sähelsivät omiaan. Onneksi Läiskä ja Melli lopulta luopuivat omista tempuistaan ja tekivät harjoituksen oikea oppisesti.
Päästin sitten ravi-käynti harjoituksiin, jotka olivat Läiskälle paljon mielukkaampia. Poika kun tänään selvästikkin kaipasi vauhtia.
Sitten oli vuorossa: käynti-laukka siirtyminen ja tämän jälkeen laukka-ravi-käynti. Ravi askeleita tuli olla todella vähän. Harjoitus oli muuten aika helppo, ellei poika olisi jäänyt jullaamaan raviin. Laukka nousi käynistä hyvin, ilman ravi askelia, mutta ravista käyntiin siirtyminen oli sitten asia erikseen. Kyllä se poika aina lopulta siihen käyntiin hidasti, mutta vei se kyllä aikaakin..
Tehtiin myös ihan pelkkiä ravi-laukka siirtymisiä, joista poika nautti selvästikkin eniten. Sain myös hyviä neuvoja kuin nostaa Läiskällä myötälaukka. Vastalaukkoja ei tämän valmennuksen aikana tullut, paljoa ollenkaan!
Minun suosikki osuus oli kuitenkin loppuravit. Olen sanonut, että ratsastuksessa parasta, ei ole se, että hevonen menee kaulakaarella ja peräannossa. Mielipiteeni on edelleenkin sama, mutta en voi väittää, etteikö olisi hieno tunne kun hevonen joka ei ennen jaksanut edes kävellä pikku ympyrää, kun kantoi itsensä jaksoi nyt jopa ravata monta ympyrää putkeen kantamalla itsensä.
Myös valmennuksen lopussa saatiin kuulla Tarun kanssa kehuja. Itseni suurin ongelma on varmaan ollut se, että lähden säheltämään Läiskän kanssa kun se esimerkiksi temppuilee ja nyt se kaikki on kuulemma takanapäin, en ollut nimittäin säheltänyt yhtään tämän valmennuksen aikana, vaikakkin tämä oli ollut ehkäpä "villein" valmennus. Myös käteni ovat rauhoittuneet ja ohjat pysyvät sopivan mittaisina.(:
♥:llä Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti