Blogin kautta voisi alkaa jo luulemaan, että minusta on alkanut tulemaan estetyttö, sillä etusivu on täynnä estepostauksia toistensa perään. Tuossa eilen Tarun kanssa mietittiinkin, että toivottavasti kukaan ei luule minun vaihtaneen päälajia, sillä näin ei todellakaan ole. Minä en tunne millään tavalla olevani vahvoilla, kun on hyppäämisestä kyse. Nyt on vain sattunut olemaan pomppimisista materiaalia ja vielä tämän postauksen verran saatte nähdä meidät ja esteet samassa kuvassa.
Alkverkat olivat taas samallaiset kuin aina, siirtymisiä. Että saatin taas jonkunlaista käsitystyä esteistä, otettiin muutamat verryttely pomput pikku ristikolle. Tämän jälkeen siirryttiin hyppäämään pienen pientä okseria, joka oli Läiskän elämän ensimmäisiä oksereita. Tilanteeseen nähden ukko selviytyi esteestä ihan loistavasti! Toki kummallisen näköinen viritelmä tuotti hämmästystä ja kauhistusta, mutta, joka kerta me yli päästiin ja lopussa jo ihan rohkeastikkin.
Viimeiseksi tultiin vielä pienimuotoista tehtävää, jota en edes osaa selittää tarkasti, joten yksinkertaisesti: pitkällä suoralla pysty-> lävistäjällä pienempi pysty. Alkuun en meinannut muistaa ohjata tarpeeksi vaan jäin haahuilemaan ja tiet meni ihan järkyttäviksi, mutta loppua kohden vain parani ja viimeinen kierros sujuikin tosi hyvin! Viimeisellä kierroksella koko paketti kasassa: Tiet onnistuivat, hevosen tahti pysyi tasaisena ja kuski pääsi hyvin hyppyihin mukaan. Siihen oli hyvä lopettaa.
Taas ansaitsi hevonen monta pusua, halausta ja herkkua! Kyllä tää tästä ahkeralla harjoittelulla alkaa jo jotenkin luonnistumaan, mutta vielä on pitkä taival edessä, että meidään menoa voisi sanoa siistiksi ja harmooniseksi. Eniten tässä on itsellä hommaa, mutta treeniä, treeniä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti