Reipas ja laiska samassa paketissa

Eilen oli taas luvassa maastopäivä. Nautin itse maastoilusta varmaankin entien. Maasto kun vain on paikka jossa voi antaa hevosen talsia löysin ohjin pitkin  tai sitten voi antaa sen vain laukata niin kovaa kuin jaloista lähtee!♥

 Hoidettiin hepat, jonka jälkeen suunnattiin maastoon. Läiskä oli tosi kiltti ja reipas. En ymmärrä mistä se oli saanut sellaisen kasan energiaa, vaikka kolmena päivänä peräkkäin olikin saanut liikuntaa. Ei poika kuitenkaan mitenkään ilkeä tai yli repas ollut, juuri sellainen sopiva joka halusi talsia omalla moottorilla eteenpäin.

 Maastossa mentiin alussa  pitkät alkukäynnit ja hiukan ravia, jonka jälkeen tultiin laukalla kotia päin. Läiskä oli tosi ihana laukatessa. Nyt  vaikka se kisasi kavereidensa kanssa sain Ääpyn pysäytettyä aivan milloin vain, vaikka aina en saa hevoseen edes minkäänlaista kontrollia.

Maastoilun jälkeen päätettiin vähän vielä kenttäillä. Minun tunnelmani hipoi silloin lähellä täydellisyyttä. Läiskä kun oli ollut koko maastolenkin yhtä unelmaa. Siihen hyvään pitäisi kuitenkin aina muistaa lopettaa..

  Kentällä äiti meni Läiskällä. Minä olin kameran takana kuvailemassa ja samalla taluttelin Vickyä. Äiti kehui kuinka ihana Läiskä on ja kuinka paljon se on taas viime ratsastus kerrasta muuttunut.Äitini saatua  tarpeeksi ratsastaa ehdottti hän, että hänen ystävänsä kokeilisi Läiskää ja kyllähän se minulle kävi. Hyvää harjoitusta vain, että muutkin Läiskää ratsastaa kuin minä ja äiti.

 

 Pakko kyllä kehua kuinka hieno poika olikaan. Ensimmäistä kertaa oli tämä "Päivi" Läiskän selässä ja hevonen oli täysin rento. Yleensä Ääpy on joko tikittävä aikapommi tai niin laiska, ettei sitä saa edes ravaamaan. Olihan se nyttenkin laiska, muttei todellakaan mitenkään jännittynyt!

 Kun Päivi tuli alas oli minun vuoroni ratsastaa pikku hetki  ja minullehan poika soi taas parhaat puolensa. Minun noustessa selkään poika "jämähti", eikä liikkunut mihinkään. Ensimmäiset minuutit seistiin vain siinä paikoillaan, kunnes Läiskä alkoi liikumaan. Käynti oli tosi laiskaa ja vaikken tykkää/osaa ratsastaa pohkeilla oli minun nyt se pakko tehdä. Jouduin melkein kokoajan kopauttamaan Läiskää jaloilla kylkiin, että sain pidettyä sen edes käynnissä. Ravissa sama juttu, mutta poika sentään liikkui vähän reippaammin. Jalkoja sain käyttää melkein kokoajan ravissakin ja arvatkaapa vain miten vastenmieliselle se minusta tuntui. Muistin ainakin taas kuinka vihaan ratsastaa niin kovasti jalkoja käyttäen.



Videosta: Pari klippiä jäi turhan pitkiksi, mutta koittakaa kestää! Jos joku ihmettelee miksi itse kevennän alussa niin korkealle, johtuu ihan liian lyhyistä jalustimista. Ensi kerraks pakko pidentää jalustimia niin jos sitten tuntuisi keventäminenkin helpommalta!
Otin myös maastosa videota ja äitini ratsastuksesta, mutta ne on otettu pokkarilla ja ne videoklipit eivät suostuneet tulemaan koko näytölle, joten en jaksanut sitten laittaa niitä ollenkaan!

♥:llä Jenna