tiistai 29. tammikuuta 2013

Mietteitä Läiskän liikunnasta

 Postaus kirjoitettu 9.1

 Huomasin joululomalla kuinka erilainen hevonen minulla on kun se saa enemmän liikuntaa. Läiskä muuttui kerta heitolla; Ratsastaessa se oli rauhallisempi, sekä se malttoi keskittyä kentällä paremmin ja maastossa turhilta laukkaryöstöiltä vältyttiin

 Ääpyllä ei ole kuitenkaan mikään välttämätön liikunnan tarve joka päivä, eikä joka toinenkaan päivä, sillä se liikkuttaaa tarhakavereidensa kanssa itsensä. Eikä pojalle muutaman päivän lepo tauosta patoudu lähes ollenkaan energiaa. Päin vastoin huilipäivät ovat vain Ääpylle hyvästä.

 Asia olisi toinen jos Läskän tarha olisi postimerkin kokoinen neliö, sille patoutuisi helposti ylimääräistä energiaa tai se ei liikkuisi tarhassa.



 Koskaan en ole jättänyt Läiskän liikutusta välistä, koska en halunnut poikaa nyt vain liikuttaa. Ei, ei, ei se ei ole lähelläkään oikeaa syytä. Ensimmäinen ongelma on koulu, sekä läksyt, eikä ne läksytkään ole isoin este vaan yksin kertainen väsymys. yleensä kun saavun koulusta kotiin olen aivan nuutunut, vaikka takana saattaa olla reilun yhdeksän tunnin yö unet. Eikä tämä pimeyskään oikein auta väsymykseen. Sillä ei oikein huvita lähteä ulos puoli unessa, kun pimeässä alkaa nukuttamaan ainakin kaksi kertaa enemmän!
 Nyt kuitenkin olen päättänyt, että yritän liikuttan Läiskää myös silloin kun ehdin  arkena. En usko että iltaisin kovinkaan usein kerkeän poikaa ratsastaa, mutta liinassa juoksuttaminen, irtojuoksuttaminen, sekä vaikka talutusmaasto ovat pojalle tietynlaista liikuntaa ja saamme ainakin sitä "kahdestaan oloa".

 Minkäänlaisia tavoitteita tai aikatauluja en ala itselleni väsäämään, tallilla käynnin pitää olla kivaa, eikä mitään "no nyt on pakko mennä". Jos olen aivan poikki niin silloin en Läiskää liikuta tai jos on jotain muita esteitä (kova pakkanen  tai jotain muuta menoa..) niin silloin poika saa vapaa päivän.

Eikä se liikuttaminenkaan ole se pääasia. Läiskälle tärkeintä on läheisyys, se tarvitsee paljon sellaista kahden keskistä aikaa, jolloin ei ole muita kuin me. Se rakastaa kahden keskisiä laukkoja pellolla ja pitkiä kävely lenkkejä, jolloin olemme vain kahden.


 Viikonloppuisin yleensä minulla on paljon enemmän aikaa, jolloin kerkeän ratsastaa Läiskän, sekä joka perjantai Läiskä saa liikuntaa.

En kuitenkaan halua asettaa itsellini mitään pakotetta. Tämä on enemmänkin toive jonka haluaisin toteuttaa. Sillä samanaikaisesti hevosharrastuksen kanssa haluan myös panostaa kouluun ja pitää kaverisuhteet kunnossa, katsoo miten onnistun!
 

♥:llä Jenna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti