Ongelmia matkassa + Horzen paketti

Anteeksi taas tämä postaustauko. Ärsyttää suunnattomasti itseänikin kun ei tunnu löytyvän aikaa jolloin kerkeisin kirjoittaa kaiken arjen keskellä. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja päätin kirjoittaa kaikessa kiireessä tälläisen kuulumispostauksen. Toivottavasti tästä saa edes jotain selvää!

--

Koko perjantain Läiskä oli tosi haastava ratsastaa. Alussa se oli kunnon lahna, joka vain mateli eteenpäin ja lopussa sitten teimmekin vain etuosakäännöksiä pojan omastatahdosta. Läiskä vain päätti yks`kaks, kun patistin sitä eteenpäin, että enää ei kävelläkkään. 

Olihan se tosi turhauttavaa yrittää  saada hevonen liikkumaan edes yhden askeleen verran, kun se vain pyöri kaikista avuista. pakko todeta, että loppui minulla neuvot kesken, kun oltiin yritetty Tarun kanssa suurinpiirtein kaikkea. Lopuksi saatiin Läiskä kuitenkin liikkumaan edes hiukan ja suunnattiin samantien kotiin.

Lauantaina oli  vuorossa uusi yritys. Nyt oltiin kuitenkin Tarun kanssa viisaampia, sillä äiti oli ladellut minulle neuvoja mitkä saattaisivat  toimia. Ensimmäinen niistä oli pystyttää este. Läiskähän tykkää hypätä ja innostuu esteistä, joten jos oltaisiin saatu siitä sitä virtaa ja poika olisi lopettanut pyörimiset. Alku oli aika lupaava, mutta hetken päästä alkoi taas samanlainen pyöriminen. Sain sen kuitenkin jo loppumaan ennnen kuin se kerkesi alkaakaan. 

Esteillä poika alkoi kuitenkin kieltämään ja kun annoin pohkeita, etttä hevonen kulkisi eteenpäin alkoi se käännöksien tekeminen. Silloin viimeistään minulle syttyi lamppu pääni päälle  ja tajusin mistä asiat kiikastivat. Läiskä alkoi selvästikkin pyörimään kun tiesi tehneensä väärin tai olin sitä komentanut. Se teki noita temppuja, koska  sai käännöksissä onnistueessaan yleensä paljon kehuja ja se selvästikkin luuuli saavansa niitä myös nyt. Läiskällä kun on  suuri miellyttämisen halu ja  se tuntuu välillä jopa säikähtävän, jos saa minulle pahan fiiliksen aikaan.

Este otettiin kokonaan pois ja Taru otti juoksutus raipan. Kun poika yritti pysähtyä minä annoin pohkeita ja Taru heilutti Läiskän sivulle raippaa ikään kuin  se olisi käärme. Sen ei annettu missään välissä Ääpyyn koskea sillä ei me tuolle hevoselle mitään traumoja  haluta!

Raipan avulla löytyi Läiskästäkin semmoinen reipas vaihde, joka on usein kadoksissa. Oli ihana ratsastaa eteenpäin pyrkivällä hevosella ja niin kuin kuvistakin saattaa huomata, ei näyttänyt Läiskäkään yhtään kärsivältä vaikka nyt joutuikin menemään harminaista reippaammin!

Sunnuntaina äiti vähän koulutti selästäkäsin Läiskää ja saikin taas sen normaalin Ääpyn kaivettua esille. Niiden normaaleiden ominaisuuksien lisäksi hepasta löytyi myös vauhtia. 

 Kun selkään  menin tuntui niin hienolta istua taas sen normaalin rakkaan hevosen selässä, joka oli oma itsensä, eikä mikään vätys. Hiukanhan pojan reippaus hidastui kun se haki alas, mutta muuten mentiin aika reipasta tahtia. Läiskä kun nyt on alkanut ymmärtämään jotain tuosta oikeinpäin kulusta. Taipuu tosi hyvin kumpaankin suuntaan ja hakee  nykyisin aivan eritavalla alas, sekä kestääkin siellä pitempiä aikoja. Arvatkaapa vain  ketä harmitti kun sunnuntaina ei saatu kuvia super Läiskästä!

--

Tänään myös saapui postista paketti joka tuli Horzelta. Jee ratsastus housuni saapuivat vihdoin perille. En malta odottamaa milloin pääsen niitä käyttämään!