Kuinka paljon se oma asenne voikaan vaikuttaa

Tarvitsisin nyt teidän lukijoiden apua. Muutin tämän ulkoasun ja en ole varma onko tämä liian räväkkä/sotkuinen. Olen vähän kahdenvaiheilla, joten kerrothan oman mielipiteesi!:)

Lauantaina käytiin maastoilemassa ja kaikki meni hyvin. Poika oli oikein innokas ja kokoajan olisi pitänyt päästä hurruuttelemaan kovaa vauhtia. Eipä tuo ihmekkään ollut, että loman jäliltä oli rutkasti virtaa. Reitin varrella oli jokin "keokätkö" tyyppinen tapahtuma. Teki tosi hyvää Läiskälle mennä niin suuren ihmisjoukun ohi. Ei herra pahemmin korviaansa lotkauttanut, kauempaa katsoin korvat tötteröllä, mutta laski miltein heti päänsä alas ja lönkytteli rennosti ohi. 

 Sunnuntaina oli vuorossa valmennus ja jo tallille mennässä asenteeni oli se, ettei mikään kuitenkaan onnistu. Mitenkä huono asenne. Oikeasti tuolla asenteella ei edes kannattaisi kivuta hevosen selkään. Minäpä kipusin ja sain huomata, ettei se kannattanut. Läiskä ei tuntunut yhtään hyvältä. Kaikki tuntui menevän niin huonosti, että ihan hävetti.

 Suuntaa vaihtaessa päätin, että ei tämä voi näin jatkua. Hevonen kun menee oikeasti kivasti, niin mikä minua mukamas niin paljon ärsyttää. Muutin asenteeni parhaani mukaan ja kappas onnistumisia alkoi tulla. Laiska hevonen muuttui reippaaksi ja alkoi pieniä ympyröitä tehdessä taipua tosi hyvin.  Valmeltajalta vain sateli kehuja ja olin itsekkin herraan tosi ylpeä. Ensimmäistä kertaa se haki suorallakin alas.

Lopuksi valmentaja ilmoitti, että tehtäisiin väistöjä. Ne eivät ole minun ja Läiskän vahvuus, mutta ajattelin, että parhaamme yritämme parempaan emme pysty. Niinhän me teimmekin. Eivät ne mitenkään mallikkaasti mennyt,  mutta ihan kohtalaisesti. Lopuksi vielä valmentaja, tuli avittamaan niissä ja sitten onnistuikin tosi hyvin.

Läiskä ei hionnut  valmennuksessa ollenkaan, joten päätettiin vielä myöhemmin päivällä tehdä pojan kanssa johtajuusharjoituksia kentällä. Suitset laitettiin päähän ja sovittiin, että voisin hiukan poikaa selästäkäsinkin ratsastaa. Äiti opetti Läiskälle n.10minuutin ajan maastakäsin väistöjä, peruutusta, takaosakäännöksiä, myötäämisharjoituksia  ja teki johtajuusharjoituksia.  

Kun minä olin selässä aloin tehdä samoja asioita äidin neuvoilla. Ensin aloitettiin ihan päänmyötäämisestä. Pojan tuli myödätä sinne jonka puoleisella kädelle lirputin. Heti kun se myötäsi laskin ohjat kaulalle ja kiitin.  Läiskä tajusi myötäämis iden melkein heti. Oli kyllä ihan outoa kun herra niin herkästi myöstäsi suustaan. Läiskä kun on ollut kunnon julli tuolta suustaan, että vaikka kuinka olet koittanut kääntää on hevonen vain jullittanut vastaan. Nyt parin viikon sisällä on alkanut hevonen myötäämään tuolta suustaan ja nyt se myöstäsi ihan kunnolla. Jee!

Kun tämä onnistui molempiin suuntiin aloin ratsastaa pientä ympyrää käynnissä. Sormilla lirputtamalla hevonen kääntyi ja kun välillä hiukan hipaisi pohkeella alkoi hevonen taipua ja hakemaan alas. Mentiinkin aika pitkiä matkoja niin, että hevonen haki kokoajan alas. 

Lopuksi tehtiin vielä väistöjä ja peruutuksia. Peruutus ideaa Läiskä ei meinannut tajuta, mutta kyllä se varmastikkin edes hiukan siitä jotain ymmärsi. Väistöt sitten onnistuivat paljon paremmin kuin päivällä. Tämän jälkeen humputtelin hetken menemään Läiskän kanssa ja tein vielä takaosakäännöksiä, jotka sujuvat meiltä jo hyvin, vaikka itse sanonkin!