Hienoin maastomopo!

Nämä  kaksi maastoilupäivää ovat kyllä olleet ihan huippuja. Kyllä  nuo rallittelut, sekä rauhalliset kävelyt ovat minun juttu. Vielä kun on alla niin luotettava maastoheppa niin kukapa ei maastoilusta nauttisi.

Perjantaina maastoilu oli hiukan rauhallisempaa kuin tänään. Silloinkin hepat saivat kyllä hetkittäin tykittää, mutta missään välissä ei annettu täysiä vetää. Läiskäkin oli tosi varovaisella tuulella, vaikka hyvä pohja olikin oli paikoittain liukasta, jolloin se muuttuu kerralla varovammaksi. Herra on tosi kova kisaamaan, mutta eilen Ääpy antoi Vickyn mennä pitkän matkaa edelle ja tuli perässä varovasti. Se on kyllä hyvä, että Läiskä pitää turvallisuudesta huolen. Silloin minä säästyn sydänkohtauksilta!;)

Perjantaina ja tänään huomasin kuinka pojan laukka on muuttunut. Ennen se oli maastossa sellaista, että kaikilla selässä käyneillä oli vähintäänkin suolet solmussa. Nyt poika on alkanut laukkaamaan maastossakin pyöreästä ja selässä on helppo istua. Kentällä myös on muutosta tapahtunut. Huomaa kyllä, että lihaksia on ilmaantunut ja nykyisin jaksaa laukkaa pyörittää ihan erilailla.

Tänään maastoon laitoin herralle romaanin satulan alle. Satulahan on siis alkanut näyttämään merkkejä siitä, että alkaa pikkuhiljaa muuttumaan epäsopivaksi. Ei siis mitenkään häiritse tai paina hevosta (ammattilaiset ovat katsoneet), mutta ajattelin nyt kokeilla. Haittaa siitä ei ainakaan ollut, mutta en tiedä oliko hyötyäkään. Antaa tuon romaanin nyt kuitenkin ainakin vähän aikaa olla ja katsoo sitten.

Maastossa oli kyllä tänään päinvastainen päivä eiliseen verrattuna. Läiskä porhalti korvat hörössä eteenpäin ja herra puhisi kuin mikäkin höyrylaiva. Kokoajan oli menossa, mutta kässissä kesti. Tehtiin alussa muutamia väistöjä, jotta saisi Ääpy edes jotenkin virtaansa purettua. Kun myöhemmin päästiin spurttailemaan niin se hevonen kyllä meni eikä meinannut.  Ihan matalana laukkasi luvan saatuaan. Vickykin pääsi ensimmäistä kertaa ihan kunnolla päästelemään kuntoutuksen aikana ja kyllä näki kuinka se nautti.

Tänään tuli myös melkein tiputtua Läiskän selästä: Käännyin satulassa ympäri niin kuin olen välillä loppukäyntejä mentäessä tehnyt. Näin pystyin juttelemaan Tarun ja äitini kanssa paljon paremmin. Tyhmäähän se oli tiedän kyllä. Läiskä päätti, että  nyt mennään kotiin. Alussa nosti ravin ja vaikka koitin ohjista pysäytellä nosti herra laukan ja  minun nojautuessa eteenpäin alkoi pukittelu. Tasapaino horjui mukavasti ja entäpä sitä naurun määrää. Poika kyllä pysähtyi, jonka jälkeen kaikki kolme naurettiin yhteen ääneen. Hohhoh ompahan nyt tullut tuokin koitettua!:DDD

Huomenna olisi vuorossa kenttäilyä ja siitä pitäisi tulla materiaaliakin!;)