Aurinkoiset pakkaspäivät♥

Mä rakastan aurinkoisia pakkaspäiviä. Kun hanki kimmeltää ja aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Se on paras mahdollinen sää talvella ja myös paras kuvaussää. Laitan tähän nyt muutamia otoksi tältäpäivältä. Kuvia olisi paljon lisää, mutta säästän niitä päiville jolloin minulla ei ole kuvia ollenkaan.

Iinan ja Vickyn jälleennäkeminen♥

 Perjantaina koulun jälkeen olo oli flunssanen, joten mietin pitkää, että uskallanko itseäni tuonne ulos lähteä palelluttamaan. Jotenkin tuo aurinkoinen sää veti puoleensa, joten oli pakko matkata tallille kameran kera. Eikä yhtään kaduta, että sen päätöksen tein vaikka  lenkki olikin tosi reipas oli Läiskä jotenkin tosi suloisella päällä. Herran ravi oli myös maastossa ihan harminaisen kevyttä ja liitävää. 

 Kyllähän sitä tuli metsäpolulla mentäessä mietittyä, että tulenkohan täältä alas, mutta selässä kestin. Läiskä oli nimittäin polulla kokoajan menossa kovaa kyytiä eteenpäin ja kun jouduin tiheän kuusikon tullessa  painautumaan Läiskän kaulalle. Poika  luuli tilaisuutensa tulleen, mutta pein ohjat kuitenkin käsissä  jolloin herra pysyi käynnissä. Alkoi kuitenkin kunnon pukittelu, jolloin vain makasin kaullalla silmät kiinni ja kun koitin silmiäni raottaa näin naamaani taas kajahtavan lumisen kuusenoksan. Läiskä onneksi tajusi lopettaa pukittelun melkein heti. Nätisti vain taaperti polulla minä kaullalla maaten.

 Kuusinkon jälkeen selvisi, että Vickyä ratsastaneelta Heidiltä oli irronnut jalustin remmi jäädessään puuhun kiinni. Onneksi Heidi oli saanut napattua sen kiinni ja voitiin vain laittaa se paikoilleen ja jatkaa matkaa. Kovaa ei kuitenkaan voitu mennä sillä Heidin jalka oli jotenkin jäänyt puuhun kiinni ja se oli kai revähtänyt.

  Tänäänkin oli vuorossa maastoilua, jonka lisäksi myös kenttäilyä. Maastossa Läiskä oli tosi reipas, mutta kuitenkin kokoajan kuulolla oleva. Vickykin pääsi muuten tänään laukkaamaan ensimmäistä kertaa maastossa kavioiden hoitamisen jälkeen. Tamman laukka oli kuulemma ollut tosi puhdasta. Jes! Läiskäkin laukkasi myös maastossa tosi hyvin ja vähemmästäkin tuli hyvä olo.

 Kentällä ratsastelin Läiskällä sitä taivutellen ja tehden vaikka mitä kuvioita. Herra tuntui tosi kivalle ja oli kuulemma näyttänytkin hyvälle! Annoin myös serkkuni Iinan ratsastaa Läiskällä ja siitähän ei meinannut tulla oikein mitään. Läiskä kun on oikeastaan kaikille uusille kentällä kunnon tahmija, mutta sitähän se tekee vain sen takia, ettei luota vieraisin  ratsastajiin. Iina kuitenkin sanoi, että Läiskällä on kuitenkin paljon kapasiteettia ja siitä tulee varmasti  vielä hieno ratsu. Läiskä on vain muille kuin minulle erinlainen ratsastaa. Äitille se on  varmaan nykyisin lähinnä samanlainen kuin minulle, mutta muille se onkin kunnon haaste ratsastettavuudeltaan.  Tässä kuitenkin pari  kuvaa Iinan ratsastelusta: