Lumisateessa hyppäilyjä [kuvapostaus]

 Maailman hienoin poika. Sellainen se kyllä eilen oli. Itse en niinkään loistanut, mutta Läiskä minunkin edestä.  Emmi oli eilen kuvaamassa kun hyppäsin Läiskän kanssa. Suuret kiitokset hänelle!♥

 Täydellinen sää ratsastukseen oli ensimmäinen ajatus kun aamulla katsoin ulos ikkunasta. Toisimpa kävi kun hevonen oli satula selässä ja muut valjaat päällä. Taivaalta satoi sankasti räntää. Hevonen oli hetkessä märkä ja oma  fiilis tuntui laskevan sadasta nollaan.

Kentälle kuitenkin mentiin kun kaikki oli jo kerran valmista ja alettiin Läiskää lämppäämään ihan normaalisti. Hevonen mennä puksutti korvat hörössä eteenpäin ja oli paljon innokaampi kuin yleensä kentällä.

 Mentiin alussa pientä ristikkoa ravissa ja kentän pitkällä päädyllä olevaa maapuomia. Ravissa poika ei kuitenkaan hypännyt ollenkaan vaan juoksi esteen yli. Silti oma istuntani oli  ihan hakusessa.

 Esteestä tehtiin hiukan korkeampi ristikko, jota tulin laukasta ja poika alkoi edes hiukan hyppäämään. Ei ne mitään isoja hyppyjä olleet, mutta minulle ja Läiskälle hyviä. Korkeamman ristikon myötä huomasin myös kuinka pehmeästi Läiskä hyppää. Sen hyppyissä on helppo istua, koska ne eivät ole mitään teräviä.  Jopa tälläiselle esteillä kokemattomalle ei tullut kertaakaan fiilistä, että sieltä olisin saattanut tippua.

 Kun ristikkoa koronnettiin vielä saapui veljeni kentälle pelottavien  suksien ja sauvojensa kanssa. Läiskä jännittyi heti ja alkoi kieltää. Itse asiassa poika ei kertaakaan varsinaisesti kieltänyt. Se vain tiputti vauhtinsa käyntiin ja astui esteen yli tai hölkytti hitaassa  ravissa yli. Estettä pienennettiin, mutta Läiskä oli päättänyt ettei ainakaan veljeni nähden hyppää.

  Patistettiin veljeni kotiin ja jatkettiin hyppäämistä. Herra kuitenkin hidasti kokoajan vauhtia ennen estettä. Muutaman kunnollisen hypyn jälkeen otettiin pojalta suojat ja satula pois, siltä varalta, että satula tai suojat saattaisi painaa. Läiskällä ei siis ollut päällään tänään oma satula vaan ihan oikea estesatula.  En uskonut, että syy olisi satulassa, mutta pakkohan se oli koittaa.

 Ensimmäistä kertaa jouduin siis vielä Läiskällä laukkaamaankin  ilman satulaa. Enkä edes tiedä mistä keräsin niin paljon rohkeutta, että uskalsin pojalla laukata ja ylittää puomin. Eihän se laukkaaminen  ilman satulaa ole edes sinäänsä vaativa juttu kun Läiskällä vieläpä on niin hyvät askeleet istua, mutta kun on niin epäluuloinen jää minulta moni juttu kokeilematta.

Ilman satulaa tämä kaikki sama jatkui hetken, mutta silloin kun tiesin, että ei tämä mistään satulasta johdu vaan pojalla on kaikki korvan välissä  laitoin sen menemään puomin yli. Lopussa se menikin tosi kivasti, eikä ongelmia ollut ollenkaan. Mahtava poika. Tästä  lähtien minä ja Läiskä mennään paljon useammin ilman satulaa!

 Tiedän myös kuinka huono oma esteistuntani on. Kaikki ovat siinä suurinpiirtein vialla, mutta harjoittelematta ei voi tulla mestariksi. Ja jos joku ihmettelee, että enkö ratsastanut toiseen suuntaan niin kyllä ratsastin, siitä ei ole vain niin paljoa kuvia.:)