Hömelö kouluhevonen

Arvatkaapa kuka  järkyttyi kun maanantai aamuna herätessä puhelimessa vilkkui valmentajan numero. Onneksi kuitenkin kyse ei ollut peruutuksesta vaan hän ilmoitti pääsevänsä tulemaan sovittua  aikaisemmin.  Tulihan siinä hiukan kiire, mutta kerkesin minä kentällä edes hiukan Läiskää lämmitelläkkin ja herra tuntui jo silloin erittäin mukavalta.

Itse ratsutuksesta jäi erittäin hyvä mieli sillä kaikki sujui nappiin. Läiskäkin malttoi olla suurimman osan ajasta possuilematta. Tietenkin täytyihän sitä pari kertaa testata, että oliko se selässä olija nyt ihan tosissaan, mutta ei se tuntunut paria ruunan jekkua säikähtävän.

Tiesinhän minä, että siitä on tullut hieno, mutta en olisi voinut kuvitellakkaan ruunan pystyvän jo tuollaiseen. Hienolta se tuntui nähdä kun oma kulta kimpaleeni matkasi ympäri kenttää kauniisti liitäen. Kaiken lisäksi viimeksi hermostunut hevonen oli nyt kuin toistamaata. Läiskä pärski mennessään ja oli selvästikkin tyytyväinen, sekä ylpeä itsestäään. Niin olin kyllä minäkin siitä.

Vaikka näky oli  hieno tuli sisälleni kuitenkin pieni kipristys. Miten paljon hienompaa se olisikaan jos olisin juuri noilla hetkillä ollut itse selässä. Entä jos minä olisin voinut saada ruunani menemään noin. Näytti siltä kuin valmentajan ei olisi  tarvinnut tehdä mitään ja hevonen meni jo noin kauniisti. Voi olisipa se niin helppoa kuin miltä näytti, mutta kyllä me  vielä joskus liitelemme Läiskän kanssa noin pitkin kenttää.  Se on tavoita, pitää vain itse oppia ensin ratsastamaan.

Verratkaapa tätä ja yllä olevaa kuvaa. Ylempi otettu 10.6.2013 ja alempi 9.6.2012. Sama ratsastaja molemmissa kuvissa.

Ratsutuksen loputtua juteltiin valmentajan kanssa Läiskästä ja hän totesi hymyssä suin hevosen olevan mukava ratsastaa. Kerrankin löytyi joku, joka ei minun lisäkseni sanonut pojan olevan laiska. Hän myös kehui kuinka Läiskä on kehittynyt ja sanoi, että se haluaa nykyään miellyttää ratsastajaa enemmän ja onkin paljon yritteliäämpi. Myös sellainen turha uuden ratsastajan jännittely on kadonnut pois. Loppuun hän vielä lisäsi, että Ääpy on hömelä, mutta kiltti ja se pitää kyllä täysin paikkaansa!:D

Tämä päivä onkin mennyt Tarun kanssa satulahuonetta siivoillessa ja pihattoa valmiiksi laittaessa. Tarkoitus olisi, että pihatto avattaisiin hevosille lähipäivinä. Kerkesin minä töiden lomassa maastoilemassakin käydä ja ruuna oli kyllä aivan huippu. Vaikka sää oli mitä karmein (vettä satoi ja oli kauhea tuuli) herra toimi kuin enkeli, eikä edes säikkynyt mitään!♥

Näihin fiiliksiin on hyvä lopettaa postaus ja huomenna taas olisi vuorossa Läiskän ratsutusta. Tietää taas vähän normaalia aikaisempaa herätystä, mutta on se kyllä sen arvoista. Asiasta poiketen kiitos muuten teille lukijoille ja varsinkin Elinalle ja Lauralle! Teitä on 29 kappaletta ja suurin osakin uskaltautuu kommentoimaankin, kiitos siitä. Olette myös piristäneet minua monenakin päivänä kommenteillanne, vaikken aina sitä muistakkaan ilmoittaa.:)