Viime kunnon postauksen kirjoittamisen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä; On tullut tiputtua hevosen selästä useampaankin otteeseen, sekä Emmi on käynyt pitämässä minulle estetunnin. Ne ovat kuitenkin jo menneitä asioita joten, ei niistä sen enempää.
Eilen tuli Taru ratsastamaan meille. Koulussa oli ollut rankka kuntopiirin ja jokaista lihasta särki, joten ei viitsitty ottaa satulaa. Mentiin Läppärillä, ilman jalustimia maastoa kohti. Menin kerrankin itse alkulämmittelyt ja Melli oli jotenkin aika sekavan oloinen. Noin puolessa välissä vaihdettiin Tarun kanssa paikkoja, siitä nyt ei oikein pahemmin viitsi selitellä.
Kun sitten vähän ajan kuluttua saavuttiin takaisin tallille, Otin Läiskän ja lähdettiin takaisin maastoilemaan. Oi, että se tunne kun olin Herran selässä, olin kaivannut sitä oloa. Kun tuntuu, että kaikki on hyvin, eikä maailmassa ole mitään pahaa. Istuin melkein silmät kiinni Lääpyn selässä ja kuuntelin hevosen kavion kopseita, osuessaan routaiseen maahan. Pian tuli kuitenkin jo pätkä jossa, oli tarkoitus ravata. Ohjasin Läiskän ensimmäiseksi ja annoin ravi pohkeet, pojan ravi tuntui jotenkin tolkuttoman hyvältä istua ja jatkoimmekin ravaamista pienelle polulle asti, missä ravi muuttuikin pomputtavaksi. Oli kýllä lähellä tippuminen, kun nauroin niin paljon.
Maastolenkin lopussa kyllä tipuinkin myös. Makasin nimittäin selälläni Läiskän selässä ja sain älyttömän nauru kohtauksen, jonka seuraksena tipuin tyylikkäästi maahan. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin etsiä kivi jonka päältä hypätä selkään, mutta kun hyppäsin Läiskän selkään lähti tasapainoni heti uudestaan ja *tumps* olin jo maassa.. Lopulta tuttuni saapuivat paikalle autolla ja auttoivat minut hevosen selkään. ( tää on tätä elämää:D)
♥llä: Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti