Se on kuin uusi alku

Pitkästä aikaa minä oon ylpee ja onnellinen. Kaikki tuntuu palaavan raiteilleen ja minä olen löytänyt sen iloisen itseni takaisin. Muistan taas miten hymyillään aidosti. Kyllä minä viime kuussakin hymyilin, mutta se oli enemmänkin surun kätkemistä. Minun pahan olon piilottamista muilta. Eihän muiden kuulu kärsiä minun takiani.

Nyt vuosi 2013 on takanapäin ja sitä kuuluu muistella vain ilolla. Ehkä vähän hävetä kaikkia noloja juttuja joita tuli tehtyä, muttei missään nimessä surra. Asiat, jotka eivät onnistuneet niiden ei kuulunutkaan onnistua ja taas ne jutut jotka sujuivat ne oli ansaittu. Joulukuu ei ehkä mennyt suunnitelmien mukaan, mutta nyt se on ohi. Uusi vuosi on kuin uusi alku. Tässä me ollaan entistä vahvempina ja viisaampina. Valmiina kohtaamaan uusia tuulia.

Oltiin jo aiemmin viikolla sovittu, että Julle ratsastaisi Iitulla viikonloppuna meille. Vaikka tilanteesta siis tiesinkin niin onnistuin nukkumaan lauantai aamulla pitkään, jonka takia Läiskän kanssa tuli kamala kiire! Onnekseni Julle oli vähän aikataulusta myöhässä, sillä muuten olisi varmaan jäänyt koko hevonen liikuttamatta. Semmoiset reilut puoli tuntia kerkesin Läiskää pyörittämään pellolla enne kuin Julle ja Iitu saapuivat.

Läiskä oli tosi kiva ratsastaa. Paljon parempi kuin kertaakaan viime kuussa. Kaasu ja jarrut löytyivät, tosin kerran hevonen pääsi minua taas kuskaamaan, mutta nyt sain onneksi heti tehtyä selväksi ettei tuo vain toimi. Sen jälkeen sain ravata vaikka roikkuvin ohjin, eikä hevonen ollut minnekkään karkaamassa.

Iitun saapuminen ihmetytti Läiskää alkuun kovasti. Poika vain puhisi ja möllötti paikoillaan tuijottaen uutta kaveria. Seuraavaksi olisi halunnut mennä tuttavuutta tekemään, mutta, kun en lupaa antanut niin odotti kiltisti. Loppukäyntejä pidempään ei enää pellolla Läiskän kanssa oltu vaan lähdettiin viemään poikaa kotia. Iitu käveli edellä ja Läiskä seurasi rauhallisesti perässä. Siis ihan oikeasti rauhallisesti. Muutenkin Läiskä toimi kokoajan oikein hienosti, enkä voinut olla muuta kuin ylpeä!

Kun poika oli loimitettuna ja juotettuna tarhassa lähdettiin kentälle, jossa äitini sekä Julle ratsastivat Iitua. Täytyy kyllä tuollekkin hevoselle antaa pisteet siitä kuinka hienosti käyttäytyi vieraassa paikassa!

Tänään työskenneltiin Läiskän kanssa pitkästä aikaa kentällä. En edes muista millon viimeksi oltaisiin siellä pyöritty. Ei ainakaan viime kuussa siitä olen varma ja sen kyllä huomasi. Hevonen oli alkuun tosi vino, hidas ja se vastusteli apuja. Onneksi äitini oli lupautunut ratsastaman ensin, joten hän sai laittaa Läiskää vähän "ruotuun". Hevonen muuttuikin äitini ratsastuksen aikana hurjasti ja, kun itse viimein pääsin selkään oli allani aivan mahtava poika ratsastaa. Läiskä oli niin herkkä. Se reagoi istuntaan, pohkeisiin ja pidätteisiin, aivan niin kuin kuuluukin. Ratsastuksen aikana saatiin tosi hyviä pätkiä ja se hevonen oli vain niin huikea! Tähän tuskin tarvitaan enempää minun selittelyjä, sillä kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.