Jotain niin mahtavaa

Mitenkä kävikään niin täydellisen värisen ja näköisen Kiefferin. Se osoittautui epäsopivaksi ja vaikka puntaroitiin levitystä tultiin valmentajan kanssa siihen tulokseen, ettei siitä saa sopivaa edes toivomalla. Kyllä pakko sanoa, että harmittaa tai oikeastaan harmitti. Nyt minulla on  perseeni alla niin mainio penkki, että hulluhan tässä olisi, jos jäisin kiefferiä liikaa murehtimaan! Kyseessä on Albionin koulupainotteinen yleissatula. Kovasti niistä olin aiemminkin kehuja kuullut, mutta vasta, kun sellaiseen pääsi istumaan tajusi, ettei sitä ole turhaan ylistetty! Jos joku on satulaa etsimässä  niin tässä on todellakin vaihtoehto, jota kannattaa harkita.

Ihanasta ruskean sävystä jouduin luopumaan, mutta kaikken tärkeintähän tässä on etsiä hevoselle sopiva satula, eikä ulkonäöltään minua miellyttävä. Eikähän sitä koskaan tiedä minkälainen satula minulta vielä loppujen lopuksi löytyy. Eihän tässä olla mitään kauppoja vielä tehty, sovituksessahan tuo Albioni vain on!

Maastossa olinkin jo aiemmin satulalla mennyt ja todennut, että tuon kanssa on paljon helpompaa matkustaa kevyessä istunnassa verrattuna aiempiin. Varmaankin vaikuttaa, kun eivät ole nyt ne koulutoppaukset vääntämässä oikeaan asentoon. Senkin suhteen se on minulle mitä mainion. En tykkää yhtään, jos satula muokkaa heti suoraan oikeaan asentoon. Eihän siinä ole mitään haastetta ja sitä paitsi tykkään tilasta liikkua. Hirveän topatussa satulassa olet kuin hiiri loukussa. Heh poikkesinkohan hiukan aiheesta..

 

Älkää nyt järkyttykö kuvien laadusta, mutta tuo niin kaunis sumu ei ollut mitenkään paras mahdollinen olosuhde hevoskuvailuun. Näkyvyys, kun oli jotain metri eteenpäin luokkaa. No katsokaahan noita kuvia sisulla ja irvistystä pidätellen.

Eilen kentällä ennen minua satulaa testasi äitini. Samalla hän herkisteli Läiskää ja arvatkaapa vain millainen hevonen minulla olikaan sitten allani. Niin herkkä ja istunnalla ratsastettava, kun vain tuommoinen pieni ruuna voi olla. Käänsin sitä pelkillä painoavuilla ohjiin koskemattakaan ja sain sen pysähtymään vatsalihaksia rutistamalla. Askellajejakaan ei voi millään tavalla haukkua. Ravi oli niin kevyttä ja täysin puhdasta. Tosiaankin puhdasta. Vaikka en ole blogiin maininnutkaan Läiskän ravi on ollut viimeaikoina kentälle mentäessä erittäin kankeaa ja tahmivaa. Tietenkin on ymmärrettävää, että, kun jalat eivät ole täysin kunnossa voi tuommoisia oireita ilmetä varsinkin näin ilmojen viiletessä. Onneksi oireet kuitenkin häviävät ratsastuksen myötä.

Takaisin niihin askellajeihin. Ravin tavoin myös  laukka oli aivan harminaisen hyvää. Se oli oikein pontevaa, sekä eteenpäinpyrkivää. Hyvän laukan ansiosta innostuttiinkin kokoamaan pieni 40cm este toiselle sivulle ihan vain satulan testaus mielessä. Sieltä tulikin semmoinen loikka, että ei varmastikkaan tullut puomi alas. Hauskaa tästä  teki se, että viimeksi perjantaina olin naurussa suin kertonut, että Läiskä pääsee 40cm juuri ja juuri yli. Olikohan pojalla nyt mielessä näyttää, että mamma ei ollutkaan ihan oikessa  vai olikohan kyse nyt tästä uudesta satulasta.