Sairaslomaa tiedossa

Kavion jälki lumessa, jonka reunasta löytyy verinen läiskä. hengitys pysähtyy hetkeksi. Mitä nyt on tapahtunut?

Läiskän oikeasta takajalasta paljastui eilen haava. Vaikka en olisikaan halunnut siihen uskoa aavistin melkein heti veriläikän nähdessäni kenen jalasta tässä olikaan kyse. Läiskä, kun on omanlainen tohelo, joka ei hirveästi katso mistä kävelee niin usein joudutaan paikkailemaan esimerkiksi oksien raapimia nirhaumia. Harmi vain ettei tällä kertaa mitkään pienet ruhjeet olleet riittäneet. Voihan tässä nyt hiukan kengättömyyttäkin syyttää, koska se altistaa helpommin tälläisille "kaviovammoille".

Päkiäinen on siis viiltynyt auki, eli haava vastaa samaa kuin itseltä olisi viilletty kantapäästä pala pois (tuo yllä oleva kuva huijaa, koska haava ei näy kavion alapuolelta). Luojan kiitos nyt on lunta ja pakkasta, sillä kuinka olisikaan käynyt, jos hevonen olisi avohaavan kanssa joutunut seisomaan mudassa. En halua edes tietää minkälainen tulehdus tuosta olisikaan voinut kehittyä. Onneksi myös huomasimme haavan ajoissa, sillä rosoinen maa olisi voinut repiä jalkaa vieläkin pahemmin.

Eilen illalla, kun huomasimme mikä tilanne on desifioitiin haava kahdella eri aineella ja taiteiltiin päälle, sidelapuista, paperista ja ilmastointiteipistä paketti. On aivan pakko päästä kehumaan tuon nuoren herran käytöstä. Toimi kuin mikäkin esimerkki potilas: Piti päätään sylissäni ja nuoli kättäni samalla, kun äiti paketoi jalkaa. Voiko tuon fiksummin enää käyttäytyä, kun jalkakin oli vieläpä selvästikkin arka. Seuraavaksi kävelytin Läiskää muutaman askeleen verran, jotta nähtiin osaako kävellä paketin kanssa. Hienosti otti askeleita, vaikka jalkaa varoikin, muttei sitä ontumiseksi voinut sanoa. Lisää sitten tiedetään varmaankin maanantaina, kun kengittäjä on tulossa vaihtamaan Vickylle kengät niin saa samalla katsoa tuota Läiskän jalkaa. Toivotaan, että paranisi  mahdollisimman pian!♥