Hienoin ukkeli!

Kun minä viime postausta kirjoittaessa mainitsin olevani onnellinen en tiennyt, että se mun sen päivänen fiilis olisi vasta ensimakua tulevasta..

Torstai oli päivä, jota olin odottanut lomapäivistä ehkä eniten. Aamu oli tuskaa. Herätä nyt puoli kahdeksan hammaslääkäriin, mutta iltapäivällä minun kärsimys korvattiin.  Pitkästä aikaa valmentajani kipusi Läiskän selkään ratsutus mielessä. Ai, että mä voin vaan todeta omistavani maailman hienoimman ponisen!

Alussa Läiskä tapansa mukaan yritti punkea, joka ilman suuntaan, mutta, kun sen sai herkistettyä se oli vaan niin magee! Se teki raviväistöstä lähtien kaiken tyylikkäästi. Mä en voinut vaan uskoo, että siinä se mun pieni poika liiteli niin hienon näköisenä. Tuo on se pieni honkkeli konkkeli heppa, joka sulatti mun sydämmen kaksi vuotta sitten.

Valmentajan suusta kuului paljon kehuja, mutta myös tietenkin palautetta. Pääpuolin hevonen oli kuitenkin hyvä, mutta enemmän eteenpäin pyrkimystä siihen pitäisi saada. Siinä olen itsekkin samaa mieltä. Helpottaisi niin paljon meidän ratsasteluja, kun saataisiin vähän reippautta.

Valmentajani ehdotti, että Läiskälle voisi tehdä hyvää muistuttaa vielä seuraavanakin päivänä kuinka ratsun tulee toimia, joten sovittiin aika perjantaillekkin. Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun Läiskä alkoi toimimaan jo kymmenen minuutin jälkeen niinkuin valmentajani toivoikin. Niimpä sitten valmentaja sanoi järkevämmäksi pitää minulla yksityistunti ja voi, että miten paljon opinkaan. Tuo tunti opetti minulle niin paljon, etten ole viime aikaisilla tunneilla edes yhteensä oppinut saman vertaa.

Koko tunnin Läiskä toimi super  hyvin. Se oli istunnalla ratsastettava, herkkä, kevyt ja reipas. Juuri sellainen, kun olen sen haaveillutkin olevan. Pystyin ratsastamaan ruuna tosi herkesti, eikä, joka toisen askeleen kohdalla tarvinnut tökätä pohkeita kylkiin. Oi, että mä nautin. Nautin niin paljon siitä, ettei mun tarvinnut punkea sitä hevosta eteen vaan se liikkui ihan itse. Siinä tuli taas semmoinen fiilis, että kyllä tää kaikki tästä lähtee.

Mä sain tosi paljon neuvoja, kuinka edetä tästä ja kuinka minun tulisi Läiskää ratsastaa. Tärkein kotiläksy oli pitää hevonen suorassa ja olla tiukka aivan kaikessa. Oli kyse vaikka kavioidenputsauksesta, mutta se hevonen ei saa vetää jalkaa maahan ennen minun lupaani. Tästä on niin hyvä jatkaa. Mä oon vaan niin onnelinen, että mulla on noin hieno poika!