Vähän viime päivien fiiliksiä

Tämä viikko on tehty rennoista maastolenkeistä, onnistumistumisesta, ilosta, naurusta, mietiskelystä, lumihanki laukoista, ilopukeista, valmennuksista, epäonnistumisen tunteesta ja väsymyksestä.

Aika monipuolinen viikko siis takana, vaikka mitään ihmeellistä ei ole tullutkaan tehtyä. Kaikkea samaa mitä ennenkin, maastoilua ja kenttäilyä. Oikeastaan haluaisin saada jo meidän ohjelmaan jotain erikoisempaa. Hyppäämiseenkiin olisi suuri himo, mutta kenttä ei vielä anna periksi. Tyhmäähän se olisi laittaa oma halu turvallisuuden edelle. Muutenkin päällimmäisenä ovat olleet kesäsuunnitelmat. Toivon sydämmeni pohjasta, että tästä kesäsästä tulisi yhtä hieno kuin edellisestäkin. Paljon haaveita niin kuolu kuin estepuolellakin. En minä ole mitään tarkkaa listaa suunnitellut. Heitellyt vain sekalaisia haaveita, joihin haluaisin pyrkiä. Tärkeintä on kuitenkin yhteinen hauskanpito!

 

Noni nyt, jos nyt palattaisiin takaisin tähän talvisempaan vuodenaikaan. Torstaina siis oli pitkästä aikaa isuntavalmennus, jossa keskityttiin siihen kuinka omat eleet ja liikkeet vaikuttavat hevoseen. Läiskästäkin, kun on alkanut vilahdella se herkkä puoli niin täytyy alkaa olemaan tarkka miten toimit. Jo se pienikin heilahdus väärään suuntaan voi vaikuttaa niin paljon, siksi tämä valmennus tulikin enemmän kuin tarppeeseen.

 Aloiteltiin ihan käynnissä tekemään volltteja ja kiertämään uraa. Kauaakaan ei saatu löntystää, kun jo meidät pysäytettiin. Olin yrittänyt istua hyvin ja pah, niitä virheitä löytyi silti ihan hurjasti. Ensin sain kuulla kuinka jalkani ovat jännittyneet. Ne eivät purista, mutta kun painan kantapäätä alaspäin pohkeeni jännittyy, jolloin herkkä hevonen kokee sen paineena. Niimpä minun tuli ajatella käveleväni maan päällä jalkapohjat suorina ja kevyinä. Seuraavaksi hän laittoi selkäni oikein. Olin taas palannut yliryhtiini, joka täytyi saada pois. Niimpä minun täytyi kuvitella piilottavani mahani. Asento tuntui kunnon etukumaralta, mutta se kuulemma näytti oikealta. Harmi, etttei ole kuvia, sillä olisin voinut melkein vannoa kenottavani eteenpäin pahemman kerran.

kaikki talvi kuvat lauantailta!

Ravissa ensin kevenneltiin ja katsottiin kevennystä. Siinä nyt ei ollut pahemmin huomautettavaa pieniä yksityiskohtia vain hiottiin. Onneksi edes, jossain asiassa olen mennyt eteenpäin sillä viimeksi varmaankin isoimpia ongelmiani oli kevennys. Kevensin nimittäin hirvittävän korkealle enkä saanut sitä "kuriin".

Lopuksi vielä istuttiin harjoitusraviin ja körryyteltiin menemään. Läiskäkin joutui kunnolla töihin, kun aloin kerrankin vaatimaan siltä  jotakin. Ruuna alkoi pätkittäin jo kasaamaankin itseään tosi kivasti ja askelsikin harminaisen reippaasti. Ravissa tehtiin myös ympyröitä, joissa tuli kääntää  vain istunnalla ilman ohjia. Ne onnistuivat super hyvin siihen nähden, että Läiskällä on ollut yleensä ohjatkin kädessä tarkoitus oikoa. Hevoseen olin tosi ylpeä se oli oikeasti ihan mieletön ratsastaa varsinkin lopusta. Harmittaa, kun ei ole mitään materiaalia tästä kerrasta..

ihana istunta hei..

Eilisestä ei niin putkeen menneestä valmmennuksesta sitten päinvastoin on kuvia. En minä edes tiedä mitä siitä voisi sanoa. Väsyttää ainakin ja jokaista lihasta särkee sen valmennuksen jäljiltä. Läiskä oli tosi raskas ratsastaa: Se punki hillittömästi ja oli tosi laiska. Sitä joutui kokoajan kolauttamaan johonkin pohkeella, kun joko ei liikkunut tai harhaili reitiltä. Ei siinä mitään, jos siitä pohkeesta olisi tapahtunut jotain, mutta välillä tuntui kuin olisin yrittänyt saada kalliota liikkumaan. Toivonta se oli tai siltä se ainakin tuntui.

Tehtävät olivat taas yksinkertaisia. Keskityttiin nopeisiin siirtymisiin ja siihen, että hevonen reagoisi apuihi. Laukannostoja, takaosakäännöksiä ja siirtymisiä. Ei mitään vaikeaa, mutta, kun ei vain onnistu niin silloin ei onnistu.

Toivottavasti tänään sujuisi kenttäilyt paremmalla onnella. Tältä päivältä pitäisikin olla pitkästä aikaa videomateriaalia tulossa!