Parhautta onni on

Anna minulle hetki aikaa,
hetki aikaa miettiä uudelleen.
Laittaa sanat oikeaan paikkaan,
sanoa mitä todella tarvitsen.
Ei mitään liikaa ei mitään turhaa. 

 

 

Jokainen sanoo välillä asioita, jotka pitäisi jättää sanomatta. Oli kyseessä rakas ystävä tai tuntematon tulisi vain osata käyttäytyä viisaasti ja olla hiljaa. Olen nyt tässä miettinyt kuinka paljon, sitä onkaan tullut sanottua tuolle hörökorvallekkin moitteita mitä se ei olisi ansainnut. On tullut purettua tunteita väärälle ystävälle. Ystävälle, joka ei edes ymmärrä mistä minä puhun. Se ymmärtää vain ääneni sävyn ja se kertoo sille paljon.

 

Olen tullut tallille väsyneenä ja ärsyyntyneenä. Laittanut hevosen valmiiksi kireässä tunnelmassa. Samalla valitellen vähän kaikesta. Ratsastanut kentällä kiukkuisena ja ihmetellyt miksi tämä ei vain toimi. Vika löytyy niin läheltä. Minusta itsestäni. Hevonen luulee ratsastuksen jälkeen tehneensä kaiken väärin, koska miksiköhän muuten olisinkaan ollut sille vihainen.

 

 

Ylempi ei oikeastaan liity tähän hetkeen. Hiukan ehkä lauantaihin jolloin rupesin vaatimaan ruunalta liikaa ja huonolla fiiliksellä tuli sitten sen takia ratsastettua. Oikeastihan Läiskä oli tosi kiva. Pitkästä aikaa meinasi olla laiska, mutta siitä huolimatta laukka toimi tosi hyvin!

 

Eilen vietettiin koko päivä Tarun kanssa tallilla ja liikuteltiin kaikki hevoset. Taru ratsasti ensin Mellin, minä menin sen jälkeen Vickyllä ja illan hämärtyessä jouksutettiin vielä Läiskä. Vicky toimi tosi kivasti. Kerta toisensa jälkeen tuo hevonen tuntuu paremmalta ja paremmalta. Alkaa löytämään juttuja jotka toimivat. Kaikissa askellajeissakin meno tuntuu olevan jo aikalailla hallittua. Ravi varsinkin. Se onnistui eilen oikein hyvin. Tamma askelsi eteenpäinpyrkivää, mutta silti rauhallista ravia. Sellaista, jossa oli tosi mukava työskennellä. Laukkakin onnistui hyvin, ellei tamman kompurointeja lasketa. Oikeaan kierrokseen laukka oli selvästi parempaa kuin aiemmin. Vicky alkoi jo jaksaa vähän hidastamaan tahtia, sekä kokoamaan laukkaa. Onnistunut kerta siis!

 

 

Läiskästä nyt ei voi sanoa muuta, kuin, että hieno poika. Sitä on vain niin ilo katsoa, kun ruuna askeltaa kenttää ympäri kuin lentäen. Sellaisen liikkeen, kun saisi siitä esiin myös ratsain niin oijoij! Minun  täytyy nyt kyllä lopetella ja alkaa siirtymään peiton alle. Huomenna aamulla olisi aikainen herätys ja valmennus tiedossa!