Pieniä elämän iloja

Tämän tytön syysloma alkoi nyt! Olen aivan poikki, sillä kulutin jokaisen illan maanantaista perjantaihin eri aineiden koulukirjojen kanssa ja nyt tuntuu, että koko koulu pursuaa ulos päästä. Ikäväkin pääsi yllättämään, kun en kerennyt tallilla käydä noiden viiden päivän aikana lähes ollenkaan. Perjantaina, kun vihdoin pääsin pikku-ukkoni  kaulaan niin tuntui, kuin olisimme olleet erossa pidemmänkin aikaa. Hevonen  oli selvästikkin suutahtanut minulle. Se, kun näki minun  saapuvan laitumelle mulkaisi erittäin happamasti ja alkoi rouskutella heiniään. Lopulta se sitten käveli luokseni rapsutuksien toivossa.

Hevospuolella ei ole tapahtunut mitään uutta ja mullistavaa. Ratsastin Mellin, Läiskän ja Vickyn viime viikon sunnuntaina. Tammojen kanssa pyörin kentällä ja Läiskän kanssa käytiin maastossa. Äitini oli mopolla mukana ja vaikka hevonen ei ollut koskaan moista hökötystä nähnyt niin ei reagoinut siihen mitenkään. Ihan viereenkin sai tulla niin poika otti ihan lunkista. Kaikkea muuta sitten kyllä täytyikin kammoksua. Peruuteltiin pariin otteeseen puskaan ja oltiin kotiakin kääntymässäkin.

 

Vickyäkin minun olisi tarkoitus  alkaa ratsastamaan nyt ainakin kerran viikkoon. Meidän pitäisi alkaa keräilemään lihaksia takaisin ja kohottamaan kuntoa ennalleen. Tammalla, kun pääsi kaikki romahtamaan, kun aiemmin alkuvuonna oireli noiden jalkojensa takia ja sitten, kun muista syistä joutui lomailemaan muutama kuukausi takaperin. Nyt olen paristi kentällä Vickyllä ratsastanut ja tamma vain on niiin yksinkertaisen ihana. Se tekee kaiken mitä sinä pyydät vastustelematta. Huonoja puolia on kuitenkin, kun hevonen on niin herkkä istunnalle niin sieltäpä pomppaakin esiin kaikki omat virheesi. Et voi syyttä hevosta, kun se ei vain satu kulkemaan suoraan. Pitää vain pystyä myöntämään virheet itselleen ja  korjata niitä.

 

Tänään minulla oli Mellillä yksityisvalmennus. Hiottiin koko tunti istuntaani ja nyt on kyllä vatsalihakset kireällä. Valmentaja totesi heti alkuun, että kaikki muut minulla on hyvin paitsi lonkkani jonka tulisi liikkua paljon enemän. Vähän hän kuitenkin puolusteli asiaa sillä, kun Läiskän liikkeissä tulee helposti ammattilaisellakin sormi suuhun. Tekosyitähän ei kuitenkaan ole, joten kyllä sitä täytyisi oppia. Käynnissä ja ravissa opin hetkessä liikuttamaan lonkkaa, mutta laukassa se ei onnistunut ei sitten millään.

 

Tänään ratsastin myös Läiskän, mutta kirjoittelen siitä sitten seuraavaan postaukseen enemmän. Muuttuneesta ulkoasustakin saa mielipiteensä kertoa. Vielähän tuo on kesken ja siihen tulee muutoksia tulemaan. Tausta ainakin on mielestäni liian tumma.