Maastoilua, maastoilua ja vielä vähän lisää maastoilua

Postailu jäänyt taas vaihteeksi, mutta minkä sille voi kun hevosten liikunta on vain maastoilua. Ei niistä samanlaisista maastolenkeistä voi oikein tolkuttomia tarinoita kirjoitella, joten olen ajatellut, että on parempi olla sitten kirjoittamatta mitään. Kuka nyt jaksaisi lukea postausta jossa, joka päivä ollaan kierretty maastolenkki melkein samalla kaavalla.

 

Kenttä on  siis aivan käyttökelvoton. Yhtä mutavelliä, niin kuin aika moni muukin paikka. Tämä siis  tarkoittaa sitä, että sunnuntain valmennus oli pakko perua ja argh! No toisaalta tekeehän pieni valmennus/kenttäilytauko ihan hyvää niin arvostaapahan sitten enemmän.

 

 

Ja se mitä minuun ja Läiskään tulee: Ei meistäkään ole mitään erikoista kerrottavaa. Tuolla tarhassa möllöttää tuollainen tosi kurainen valkea harmaa hevonen (joka on muuten laihtunut!;)). Läiskän mielestä tämä maastoilu kuuri on aivan mahtava asia, eikä herra näytä kaipaavan  kentälle ollenkaan. Maastoon se on aina niin innoissaan lähdössä: Korvat hörössä talsii eteenpäin onnesta pärskien.

 

Perjantai ja lauantai ovat nyt menneet siivoillessa niin huonetta, kuin uutta satulahuonettakin ja koneella ollessa + tietenkin viikonloppu karkkeja mässäillessä! Mutta nyt  siihen asiaan jonka takia päätin postauksen tänne kirjoittaa, eli  satulahuoneeseen. Tänään oli urakkana kantaa tärkeimmät tavarat sinne ja tehdä siellä oikein suursiivous. Saatiinkin siistittyä se hyvän kuosiin ja erinlaiset hevosenhoito aineet, tärkeimmät loimet, satulat, harjat summuut välttämättömät tavarat ovat nyt täyttämässä satulahuonetta.
 

 

keskeneräinen "varasto"