Tuo ei voi olla meidän Melli..

Lauantainen maastoilu ei ollut mitenkään paras mahdollinen. Perjantaina kun herra ei ollut päässyt tykittämään maastossa energioitaan pois oli se kokoajan kuin lentoon lähdössä. Aina hetkittäin kun mentiin hiukan reippaampaan oli allani rodeohevonen. Pukkia toisenperään ja mitä ihmeellisempiä hyppyjä. En edes ymmärrä miten siellä kestin sillä ei nyt ollut kyse mistään pienistä hypyistä. Aikuiset katsoivat kauhuissaan Läiskän touhua ja kyllä itseänikin alkoi mietityttää, että mitenkähän tässä kävisi. Laukkailtiin vain pieniä pätkiä kerralla, koska meno muuttui välillä aivan liian rajuksi. Kyllähän Läiskä hetkittäin malttoi nätistikkin laukata ja viimeinen laukkapätkä onnistuikin aivan äärettömän hyvin.

Nyt jos epäilet,että kyse voisi olla varusteissa tai hevosen jumeissa tyrmään luulosi heti. Läiskällä oli vain niin paljon virtaa, että pomput johtuivat siitä. Kaikki muu on kyllä tarkastettu, joten nou hätä.

Eilen oli valmennus joka meni pääpiirtein hyvin.  Mentiin koko tunti ilman jalustimia, jolloin omasta ratsastukestani alkoi löytyä virheitä. Virheet eivät olleet mitään suuria, mutta sillä hetkellä ja myöhemminkin sinä päivänä tunnuin suurentavani ne itselleni monin kertaisiksi. Ensimmäinen ongelmani on ilman jalustimia/satulaa ratsataessa jalat. Ne menevät yhdeksi pitkäksi pötköksi. Eivät ne jäykät ole, mutta kaikki kulmat häviävät. Kun kiinnitän vain jalkoihini huomiota, niin saan asian korjattua, mutta sitten kun minun tulisi keskittyä vielä täysillä kampeavaan hevoseen, ei se enää onnistukkaan.

Toinen ongelmani on oma asenteeni. Itse asenteessa ei periaatteessa ole mitään vikaa, paitsi, että minun tulisi saada vieläkin lisää itselleni  napakkuutta. Olen jo saanut kasvatettua sitä lyhyen ajan sisällä paljon, mutta vielä sitä täytyisi tulla lisää.

Takaisin valmennukseen. Tehtävinä oli ravi-käyntipysähdyksiä, laukannostoja, käynti-pysähdyshajroituksia ja ihan vain ravailua. Ei mitään kauhean vaativia harjoituksia, mutta ne olivat mitä parhaimpia Läiskälle. Poika kokosi kivasti itseään ja haki melkein kokoajan alas aivan vapaaehtoisesti.

Illalla käytiin vielä touhuamassa hevosten kanssa ja äiti halusi toteuttaa unelmansa, jonka tietyt traumat ovat pitkään estäneet.

Alussa napattiin Melli tarhasta ja  äiti teki johtajuusharjoituksia, joissa Mellin oikea luonne tulee esille. Suurinpiirtein kaikille ihmisille Melli on maailman kiltein otus ja on ollut minunkin silmääni (on itetenkin edelleenkin;)). Aina olen tiennnyt,että Mellissä on luonnetta, sillä ei se mikään nössykkä ole, mutta kyllä tuo tamma yllätti minut aivan totaallisesti. Leukani loksahti Melkein maahan kun näin kuinka Melli alkoi poukkoilla. Olo oli semmoinen: "Ai tuo vai meidän Melli!??!?!"

 Kun tamma kunnioitti äitiä nousi tämä tamman selkään ja alkoi ratsastaa  kaulanarun kanssa. Ensimmäistä kertaa  yli 20 vuoteen rasasti äiti ilmansatulaa. Hieno saavutus uskaltaa edes kiivetä satulattoman hevosen selkään noin pitkän ajan jälkeen ja vielä kun äiti uskaltautui ravaamaankin. Itsekkin kipusin Mellin selkään hetkeksi humputtelemaan.

Käytiin myös hakeamassa Läiskä kentälle, sillä poika ei hionnut ollenkaan aamuisesta valmennuksesta. Äiti teki Läiskänkin kanssa muutaman johtajuusharjoituksen ja kipusi sen jälkeen pojan selkään ja meni tälläkin ilmansatulaa ensimmäistä kertaa.

Herrallahan oli tänään päässään vain naurupäitset ja riimu ohjina. Vimeksi kun tätä kokeilin Läiskällä ei voinut edes kunnolla ravata kun tämä kampesi sisään, eikä muutenkaan totellut ohjaksia ollenkaan. Käynnissäkin joutui miettimään, että jos tämä nyt lähtee niin ei varmana ennen kotia pysähdy. Nyt asiat ovat kuitenkin aivan toisin. Väistöistä pysähdyksiin kaikki onnistui tosi hyvin. Uskaltauduin jopa laukkaamaankin ja heti kun halusin laukan lopettaa tiputti Läiskä raville. Jos joku sanoo, ettei tuo hevonen ole herkistynyt niin on kyllä pahasti väärässä. Hienoin poika!♥

Tästä päivästä tulossa postaus erikseen, koska tämä on jo nyt kunnon romaani. Hyvää pääsiäistä ja aprillipäivää (jotka molemmat ovat kohta ohi) jokaiselle!:)