Matka on pitkä ja kivinen, mutta älä pelkää otan sut vaikka reppu selkään

Aprillipäivä vietettiin maastoillen. Läiskä olikin oikein mainiolla maastoheppa tuulella: Kun antoi pitkät ohjat löntysteli nätisti kaulaa venytellen, mutta kun kiristi ohjia löytyi herrasta sitä energiaa.

Laukkailtiin aika vauhdikkaasti muutamalla pätkällä, sekä muisti mistä minä ja hevonen tykätään. Laukkaaminen maastossa on vain jotain niin hienoa, kun kuulet kuinka rytmikkäästi kaviot iskeytyvät maahan, tunnet kuinka hevonen pinkoo jaloistaan tuhatta ja sataa korvat  tötteröllä, harja hulmuten, sekä vieläpä pärskien. Omat silmät vuotavat viimasta ja tukka hulmuaa putkella takana ja mikä parasta, tiedät, että kun haluat hevonen varmasti pysähtyy, sillä se ei halua asettaa sinua vaaraan.

Läiskän kanssa parasta varmaan onkin se kuinka se on oikeasti suojelevainen. En usko, että se ikinä tahallaan haluaisi minulle mitään pahaa. Innostuessaan en takaa, etteikö voisi jotakin sattua, mutta ei se silloinkaan tajua mitä kaikkea voi tapahtua.

Lähes kaikkien tämän postauksen kuvien laadun takaa puhelin

Tiistaina olin puoli neljän maita mummolassa ja minulle ilmoitettiin heti, että täytyisi olla nopeasti tallilla. Kotiinkaan en ehtinyt mennnä vaatteita vaihtamaan vaan nappasin mummolasta ensimmäiset käteen  ja kipsin tallille varsin "tyylikkäissä" varusteissa.

 Kun tallille saavuin olikin kengittäjän auto jo pihassa ja Vickyä oltiin  kengittämässä. Touhuilin tallilla omiani ja  harjasin mudassa piehtaroineesta Ällystä enimmät liat  pois. Voitte kuitenkin kuvitella puhdistuiko melkein kokonaan mudan peitossa oleva valkea hevonen.Vastaus on ei todellakaan, nyt hevosta  koristaa erittäin kauniit kakka läntit molemmilla sivuilla. Tämä näitä kevään + vaalean hevosen huonoja puolia.

 Läiskän kaviot kengittäjä vain vuoli ja herra seisoikin tosi nätisti paikoillaan kun syöttelin sille leipiä. Kerranhan tuo meinasi vähän ruveta kävelemään kegittäjä jalassa kiinni, mutta ei pahempia ongelmia onneksi ollut. Todettiinkin kengittäjän kanssa, että varsin on hevonen vajaassa vuodessa muuttunut (jos joku lukioista ei tiedä niin Läiskä kun tosiaankin hyppi pystyyn ekalla vuolu kerralla).

Kavioista lähti omaan silmään tosi paljon pois, mutta olivathan ne kyllä kerenneetkin kasvaa aivan yli pitkiksi. Pitihän sitä lähteä kentälle näitä uusia kavioita testaamaan ja onneksi menin sillä Läiskä oli tosi mukavalla päällä. Toisimpa oli kentänlaita. Oli pakko todeta, että taitaa olla pikkuisen kenttäilytaon aika. Kentällä ei voinut toiseen suuntaan ravata paljoa ollenkaan sillä paikoittain kenttä oli yhtä lillinkiä, joten päätin ihan urakalla tehdä temmonvaihteluja käynnissä. Läiskä meni tosi kivasti ja oli erittäin herkkä kädellä. Näitä ja ravia meninkin noin 25minuuttia jonka jälkeen päätin lähteä kentältä. Jostain sain kuitenkin villin ajatuksen kokeilla mennä pojan kanssa  pienen maastolenkin näin päätteeksi. Sen viime episodin jälkeen kun ei olla jalallakaan kahdestaan maastoon astuttu.

Kerran Läiskä yritti alussa kotiin kääntyä, mutta muuten talsi eteenpäin oikein mielekkäästi pärskien ja tuhisten. Säikähtihän se kerran jotain liehuvaa naurua, mutta muuten oli oikein varman oloinen. Olin tosi ylpeä Läiskään ja päätin, että nyt myö ruvetaan tätä maastoilua harjoittelemaan kun ei kerta kentällekkään pääse.

Eilen oli vuorossa maastoilua. Itse kyllä olin taluttajan roolissa sillä veljeni ratsasti ilmansatulaa Läiskällä. Kierrettiin aika pitkä maast lenkki pääpiirtein kävelle, mutta otettiin myös ravipätkiäkin väliin. Läiskä oli tosi innokas ja tyytyväisen oloinen kun pääsi maastoon. Uskon kyllä, että pian päästään ihan kunnon maastolenkille Läiskän kanssa kahdestaan!