Kukatkin nousee mullasta

Alku aina kivinen, mutta loppu monin kerroin kauniimpi. Niinhän se menee ja tuo sanonta pätee monen asian kanssa. Hyvänä esimerkkinä toimii eilinen päivä: Alussa tuntui menevän kaikki mönkään ja siinä, että  saatiin Läiskä kentälle, sekä tammat viereiseen tarhaan meni reippaasti yli tunti. Itse ratsastus tuntui kuitenkin kuin olisi tanssinut ruusuilla.

Alkuun annoin Läiskän vain  lönytystää  pitkin ohjin kenttää ympäri, jonka jälkeen aloin pikku hiljaa kerimään ohjia. Läiskä alusta asti koitti hakea alas, joka oli suuri yllätys. Luulin, että yli kuukauden treenailutauon jälkeen olisi ruuna unohtanut oppimansa koulujutut, mutta ei. Päinvastoin kaikki tuntui olevan vain parantuneet ja Läiskä olikin varmaan parempi kuin koskaan ravissa, sekä käynnissä. Laukkasta ei kuitenkaan voi sanoa samaa. Oma ulkoohjani löystyi kokoajan ja roikkuukin videolla, sekä parissa kuvassa järkyttävän näköisesti. Anteeksi siitä. Omien virheideni lisäksi Läiskän laukka ei tuntunut lähtevän pyörimään vaan herra tiputti sen kokoajan.

Enempää en jaksa selittää, joten lyhyesti ja ytimekkäästi: Läiskä oli aivan super heppa eilen!