Jokainen tarvitsee hetken hengähtää

Haluaisinko minä enää Läiskää, jos tietäisin kuinka paljon sen kanssa joutuisin töitä tekemään? Jos olisin aavistanut koeajalla kuinka paljon joudun puurtamaan olisinko ollut niin varma päätöksestäni? Niin sitä en tiedä. Minä annoin itseni ihastua tuohon hevoseen sillä riskillä ettei meistä tulisi mitään. Monet kerrat minulta kysyttiin haluanko raakileen vai valmiin ratsun. Tein valintani ja halusin juuri tuon lehmää muistuttavan otuksen. Kaduttanut ei ole vaikka väsyttänyt onkin. Olisin ollut tyhmä, jos olisin tälläisen tarjouksen jättänyt väliin. Nyt tiedän miltä tuntuu, kun saat oikean nelijalkaisen ystävän. Vieläpä, kun tietää kuinka monta tuntia olen viettänyt vain poikaani rapsutellen ja kertoen ettei ole mitään hätää. Minuun voit kyllä luottaa. 

Ylempänä löytyy minun viimeaikaisia pohdintojani. Tuntuu, että nyt alkaa pikkuhiljaa ratsastuksen kanssa voimat loppumaan. Tarvitsen pientä taukoa, jota olen pitänytkin. Maasto on ollut toivelistalla ensimmäisenä, siellä, kun voi vain antaa ajatusten lentää samaa vauhtia kun hevonen jaloistaan pääsee. Suru vaihtuu nopeasti leveäksi hymyksi. Tää on vaan niin hienoa. Kentälle meno on tuntunut jotenkin tosi vastenmieliseltä, joten olen ajatellut vähentää hetkeksi siellä oloa. Ei tätä hommaa kuulu pakolla tehdä. Ehkä pelkään, että siellä odottaa minua alamäki, jonka avulla perutamme monta askelta taaksepäin..

Näin kirjoitin vähän aikaa sitten paperille. Eilen pieni ikävä kenttää kohtaan iski ja päätin, että kokeilisin tänään millaiselta se meno siellä tuntuu ja onneksi näin tein. Läiskä oli aivan mieletön. Alkulämmittelyt mentiin pellolla ja sain ratsastettua pojan tosi aktiiviseksi äitini neuvojen avulla. Alkukäyntien jälkeen aloin tekemään temmonvaihteluja käynnissä, sekä välillä otettiin ihan pysähdys, josta ponnekas liikkeelle lähtö. Läiskä oli tosi kiva. Pohkeesta tapahtui jotain ja sormia lirputtamalla tahti hidastui. Lisättiin tähän vielä ravi ja aloin muuttamaan kokoajan tehtävää. Tästä hevoseni innostui ja alkoi pärskimään, sekä porhaltamaan oma aloitteisesti eteenpäin.

Kun hevonen oli pirteä siirryttiin kentälle. Äitini herkisteli ruunaa hetken, jonka jälkeen minä pääsin jatkamaan. Läiskä tuntui oudolle, mutta hyvällä tavalla. Se oli niin herkkä, että pelkäsin kekotukseni häiritsevän sitä. Kaikki tuntui niin vaikealta ja samaan aikaan niin helpolta. Hevonen teki kaiken mitä pyysin, mutta heti, kun istuntani huononi pakka tuntui levahtavan. Kun käännyin katsomaan oikealle hevonen kääntyi. Sama toiseen suuntaan. Kun puristin vatsalihaksiani vauhti hiljeni. Kädessä ei tuntunut mitään muuta kuin ohjat. Kerin ohjia kuin etsien sitä painavaa päätä, mutta mitään ei tullut vastaan. Läiskä tuntui älyttömän hienolta, vaikka itse jouduinkin töihin. Tästä on niin hyvä jatkaa ja odotan innolla, että päästään taas treenailemaan!