Kylmyys yllättää

Tässä onkin nyt viikko hurahtanut ihan tajuttoman nopeasti. Vastahan oli maanantai ja jouduin repimään aamulla itseni väkisin sängystä, samalla valitellen kuinka pitkä viikko onkaan taas edessä..

Lämpötilat on laskenut ihan rytinällä alas ja joutuukin harrastamaan kerrospukeutumista ihan kunnolla. Yksikin päivä, kun ratsastamaan lähdin varustauduin topilla, pitkähihaisella, neuleella, hupparilla ja siihen vielä heitin tuulipuvun takin niskaan ja silti tuli kylmä! Ajattelin, että ei tästä kohta enää mitään tule vaan on jo syksyllä kaivettava toppatakki esille. Noo, jos nyt saisi vielä edes hetkisen siellä kaapissa lojua ja odottaa talvea.

Sunnuntaina meidän heppoja liikutti Irene, joka tuli kokeilemaan Läiskää, mutta päätyikin loppujen ratsastamaan myöskin Vickyä. Ruunan kanssa Irenellä meni oikein hyvin. Alussa tietenkin oli totuttelemista hevoseen ja sen omalaatuisiin liikkeisiin, mutta loppua kohti vain parani. Näin ulkopuolisen silmin on paha sanoa, mitä ratsastajan päässä liikkui, mutta ilmeiden perusteella ainakin oli mukavaa.Vickyn kanssa tuo hymyily jatkui ja näillä kahdella synkkasikin tosi  hyvin jo alusta lähtien!

Maanantaina pidettiin  Tarun kanssa vähän erilaisempi hevostelu päivä ja päädyttiin rakentamaan kentälle kaksi samankaltaista rataa. Hepat toljottivat meitä ihmeissään, kun roudattiin kentälle sankkoja, puukapuloita, kaviokoukkuja, sekä muuta sälää, joista myöhemmin koottiin tehtäväradat. Ensimmäinen tehtävä nimettiin kaviokoukun heitoksi. Tehtävänä tuli ensin pujotella kepit, pysäyttää hevonen maapuomin taakse ja heittää kaviokoukku sankkoon. Helppoa, mutta miksi sen koukun piti aina mennä ohi. Sain heittää varmaan lähemmäksi 20 kertaa ennen kuin kuului kolahdus. Vaikeutta tähän toi, että hevonen ei edes irti ollessaan saanut liikkua puomin yli tai jouduit aloittamaan radan alusta. Läiskän kanssa tästä ei onneksi ollut pelkoa. Sen, kun kentälle pysäytät niin siinä se odottelee vaikka koko loppupäivän.. heh!

Kapulaviesti oli tehtävistä toinen. Siinä tuli kuljettaa keppiä paikasta a paikkaan b, sen paremmin en osaa teille tehtävästä mitään valaista, mutta jospa tämä nyt riittäisi. Loppu verryttelyiksi otettiin vielä hippaa. Tosi mukava ja erilainen hevostelu kerta. Tälläisiä voisi pitää vähän useamminkin. Pitää vielä tähän loppuun mainita, että tehtiin näitä tehtäviä siis ilman satuloita.

Keskiviikkona käytiin maastoilemassa ja tänään kävin kentällä ratsastamassa kevyen treenin ennen huomista valmennusta. Laukasta on kyllä pakko mainita sillä pyöri erittäin hyvin tänään!