Vain harjoittelemalla on suunta ylöspäin

Tiistai iltana meillä oli pitkästä aikaa edessä valmennus, jota olikin tullut odotettua innolla. Halusin saada lisää vinkkejä miten meidän tulisi jatkaa tästä ja minkälaisia tehtäviä  pitäisi harjoitella. Yksin, kun ratsastan jään aina vaan mietiskelemään asioita liian pitkäksi aikaa ja lopussa huomaankin, että kappas olen ravaillut ja kävellyt tässä tunnin. Tuo ei vain toimi. Niimpä tämä valmennnus tuli enemmän kuin tarpeeseen ja pyrinkin ottamaan siitä kaiken irti.

Kentälle saavuttaessa Läiskä oli hyvin jännittynyt ja säpsyi jokaista asiaa. Punainen takki meinasi vähintäänkin hypätä kimppuun ja kentän reunalla makaavat esteet  tuntuivat takertuvan kiinni. Valmentajankin kohdalla oli pakko ottaa muutamat sivuloikat, johon valmentaja vain naurahti, että eipä ole nyt ainakaan laiska. Toden totta, hevonen ei ollut missään vaiheessa pätkääkään laiska, pikemminkin villi. Ravaillessakin se otti välillä kunnon spurtteja, jolloin joutui muistuttamaan, että kuka siellä  selässä oli. Miettikää minun Läiskäni vetämässä kentällä kunnon kaahotusravia. Miksi minua naurattaa pelkkä mielikuva tapahtuneesta.

Kaikki postauksen kuvat © Emmi K. 

Tehtävät pyörivät kokoajan samalla kaavalla. Keskityttiin siirtymisiin pääty-ympyrällä. Ei saatu jäädä mietiskelemään ja haahuilemaan vaan tuli toimia. Parempaa harjoitusta ei olisi voinut ollakkaan, se sopi minulle täydellisesti. Jouduin töihin ja hyvä niin. Hevonen herkistäytyi lukuisten siirtymisten jälkeen ja ei tarvinnut enää kiskoa niistä ohjista vaan ruuna pysähtyi ihan vaan pienillä pidätteellä. Valmentajakin kehui, kuinka hyvin Läiskä toimikaan lopussa.

Läiskä oli koko valmennuksen ajan kiva ratsastaa varsinkin ravissa. Laukkaamisetkin onnistuivat tosi hyvin. Saatiin muutamat hyvät nostot vaikeampaankin suuntaan ja siitä olin niiiin onnellinen. Oikeastaan olin koko ratsastuksesta onnellinen. Vieläpä, kun valmentaja ylisti ruunaa ja sanoi, että jos kehitymme samaa tahtia kuin nyttenkin ei hänen tarvitse ratsuttaa ruunaa, sillä voin tehdä sen aivan hyvin itsekkin. Tuon jälkeen fiilis oli oikein bueno.

Eilen Emmi tuli kanssani tallille ja lupautui kuvaamaan. Kiitos hänelle ihanista kuvista!❤

Kun minä olin istuskellut koulunpenkillä Läiskä oli kuulemma vetänyt kunnon pukkilaukkaa pitkin laidunta, kun hänet oli perjantaina jätetty ensimmäistä kertaa yksin tarhaan. Äiti oli ollut seurailemassa ruunan käytöstä sivusta ja oikein fiksusti oli kuulemma ollut. Loppussa oli rauhoittunutkin piehtaroimaan sekä syömään. Spurttailujen takia minua varoitettiin, että vastassa saattaisi olla jokseenkin laiska hevonen. Niinhän se asia olikin. Ruuna oli hidas alkuun, mutta voin laittaa sen jäykkyyden piikkiin (takana, kun oli kahden päivän vapaa). Missään välissä ruuna ei niin sanotusti "villiintynyt" ja lähtenyt kulkemaan reippaasti, mutten silti kuvaisi sitä termillä laiska. Se teki kuitenkin aivan loistavasti töitä  ja kulki itse eteenpäin.

Harjoittelin Läiskän kanssa valmennuksen juttuja, eli perus käynti-ravi-käynti siirtymisiä, jonka lisäksi tein pieniä voltteja ja vähän suurempiakin, pysähdyksiä, sekä muutamat laukannostot. Laukkaa varten Läiskä olisi saanut olla reippaampi, sillä niin hidas laukka mitä pieni poika yritti ei ollut vain mahdollista saada pyörimään (vielä). Ravi ja käynti onnistuivatkin laukankin puolesta. Käynnissä varsinkin Läiskä oli aivan mieletön. Niin tajuttoman kevyt kädelle, etten tuntenut edes kunnolla ohjia. Siinäpä sitten kuski mokaili kilometrien mittaisten ohjiensa kanssa, mutta hyvä se on näin jälkeenpäin itkeä. Pisteet nyt hepalle, joka oli aivan huikean ihana!❤