Kaikki aikanaan vahvistuu

Sunnuntaina lähdin Jullen mukaan tallille kuvaajaksi ja tietenkin ihan vain seuraksi. Sää oli mitä parhain kuvaukseen, mutta mitenkäs sitten kävi kuvien. Suurin osa oli yhtä suttua, josta tirkistämällä saattaa saada jotain selvää. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Tuo kuvauskalustoni meinaa näköjään pettää minut nyt, sillä se heittää kuviin haalean punaset rajat ja suttaa kuvat sen näköiseksi, että olisin blurrannut niitä. Ei hyvä. Tässä pitää nyt alkaa harkitsemaan kuvauskaluston uudistamista ihan tosissaan, sillä olihan se arvattavissa, ettei minun suttu objektiivilla ja pelkistetyllä rungolla hirveän pitkälle pääse. Alla kuitenkin yksi ainoista terävistä ja tarkoista kuvista.

Iitun luota suunnattiin moikkaamaan meidän hörökorvia. Melli pääsi ensimmäsenä töihin ja saikin vieraan ihmisen selkäänsä, kun Julle nousi kyytiin. Kovasti ainakin puheidensa perusteella tykkäsi mummosta ja ihaili tämän herkkyttä. Käväisin itsekkin pikaisesti selässä ja ei siitä voi muuta sanoa kuin, että se on vaan niin ihana!♥

 

 

Läiskän kanssa kerettiin kentälle vasta  pimeän aikaan, mutta hyvä niin sillä poika on silloin paljon reippaampi, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä. Onhan siinä ne huonot puolensa, sillä aina ensimmäiset 10 minuuttia kytätään puskia, kammetaan keskelle ja säikähdetään jokaista rusahdusta. Siinä kun vain itse pysyy tyynenä ja laittaa ruunan keskittymään minuun niin möröt unohtuvat nopeasti.

 

Sunnuntaina en tehnyt mitään vaikeaa vaan ratsastelin vähän kevyemin. Laukkaa kokeiltiin kuitenkin ihan tosissaan. Ensimmäisellä nostolla laukattiin pääty-ympyrällä hetki hyvää laukkaa, jonka jälkeen hiljensin raviin. Laukata olisi tehnyt mieli paljon pitemmän aikaa, sillä nyt laukka alkaa tuntumaan oikeasti kivalta. Rajansa kuitenkin kaikella ja hevostahan tässä täytyy ajatella itseään enemmän. Vaihdettiin suuntaa ja sinne tein muutamat hyvät nostot. Ei sitä laukan laatua  voi aikasempaan verrata, mutta ihan hyvää se oli kuitenkin. Lopuksi vielä parit nostot helpompaan suuntaan ja laskin Jullen ratsastamaan. Kovasti kehui sitä kuinka paljon Läiskä on viime kerrasta muuttunut ratsastettavuudeltaan ja onneksi vieläpä parempaan suuntaan!

Tämä nyt jäi vähän tämmöiseksi hutaisu kirjoitukseksi, mutta lupaan yrittää panostaa seuraavaan postakseen enemmän. Siinä onkin juttua eilen olleesta valmennuksesta, joka sujui oikein hyvin. Valmentaja myös sanoi jotain minulle koskien Läiskää ja oikeastaan myös minua. Arvaako joku mitä se olisi voinut olla? Kyseessä ei ole mitään hirveän ihmeellistä, mutta silti minulle kovin tärkeää.