Kovaa ja korkealta

Sataa sataa ropisee. Niinhän tuo taitaa tehdä. Onneksi heposetkin on liikutettu tänään, joten saavat nyt vain möllötellä rauhassa pihatossa sateelta suojassa. Ainut mikä tässä hiukan mietityttää on kaadettu heinä. No, onhan tuolla vielä aikaa kuivua ennen heinätalkoita, jotka ovat näillä näkymin sunnuntaina. Silloin on sitten tiedossa paljon töitä, mutta on se kaikki sen arvoista. Illalla olisi tarkoitus Tarun ja hevosten kanssa tykitellä vähän sänkipellolla. Toivottavasti jostain saadaan kuvaajakin matkaan!

Tänään tosiaankin käytiin tuolla metikössä köpöttelemässä hevosten kanssa. Läiskä poika sai olla irti kun sivuteitä vain kierreltiin ja minä ratsastin Vickyllä. Mellillä ratsasteli tuttumme Hammi, jonka olisikin tarkoitus jatkossa ratsastella meillä vähän useammin. 

Vicky oli ratsastettavuudeltaan niin ihana, että jäi oikein himo päästä neidin selkään uudestaan. Tamma kun on vaan niin hellyttävä kaiken sen energiansa ja tempperamuutensa kera. Kyllä selkään noustessa Vicky tuntui aika körmyltä, mutta aika  nopesti siihen onneksi tottui. Satula oli ainut, joka tuotti matkalla ongelmia. Olin unohtanut kokonaan kirrata sen tarpeeksi kireälle ja selästä käsin en onnistunut sitä kirimään. Olo oli niin hutera, kun ravissa keikuin reunalta toiselle. Neiti ei onneksi minun keikkumisistani herpaantunut  vaan tallusti hienosti eteenpäin. Vaikka Vicky onkin ihana tapaus niin silti se Läiskä on minun sydämmen sulattanut niin pahasti, etten usko muiden siihen pystyvän!

Eilen irtohypytettiin hevosia pitkästä aikaa. Ei se ehkä lähtenyt aivan suunnitellusti käyntiin, mutta kyllä jokainen sai kuitenkin hyppiä. Melli ainakin pomppi muidenkin puolesta. Nämä kaksi nuorimmaista, kun mielummin napsivat kentän ali ruohoa. Esteiksi rakennettiin ristikko ja okseri. Läiskän mielestä okseri oli tosi hurja tai niin minä ainakin luulen, sillä sen yli täytyi aina loikata valtavalla hypyllä. Mistähän herra saattoikaan tietää, jos tuo este olisi vaikka puraissut häntä.

Lopuksi koottiin Tarun kanssa vielä muuri, johon totutettiin hevosia. Vickyä ei este pelottanut lainkaan. Tamma vain kävi hiukan nuuskimassa sitä, jonka jälkeen  astui siististi esteen yli. Läiskääkään ei este tuntunut kummastutavan, mutta silti täytyi varoa, ettei takajalat mitenkään sattuisi kolahtamaan muuriin. Mellille sen  ylittäminen tuntui kuitenkin olevan miltein mahdotonta. Monesti oltiin yli menossa, mutta sitten iskikin epävarmuus ja täytyi perääntyä. Kyllähän siitä yli päästiin, kun mummo vain ensin keräsi rohkeutensa kasaan.

Sadekkin on näyttänyt lakkaavan sillä aikaa, kun tätä raapustin toivotaan nyt, että saavat olla meidän heinät loppuviikon kastumatta!:)

etuset siististi yli..

...takaset korkealta. Ne ei saa missään nimessä osua!

Huh, huh yli pääsin enkä edes kuollut!!