Sekavasti kerrottuna kuulumisia

Päätin, että kirjoitan ratsutuksesta kokonaan oman postauksenja pyhitän tämän vain minun ja Läiskän kuulumisille. Kaikkea pientä kivaa minulla on myös suunnitteilla, katsoo nytten millon saan  vain aikaiseksi kirjoittaa loppuun. Tämän päivän irtohypytyksistäkin on tulossa postausta. Ei sitä tiedä, vaikka sen innostuisin  tänne tänään laittamaan!;)

Kentällä olen Läiskää päässyt testailemaan vasta muutaman kerran ja poika onkin osoittautunut aivan huikeaksi. Tosin viime viikon tiistaina se oli kuitenkin niin kauhea, että päätin jättää leikin kesken ja paeta maastoon. Ei jaksanut vain ruveta tappelemaan hetkenä minä hyvänsä nukahtavan hevosen kanssa. Okei, en minä ihan salamana sieltä kentältä hävinnyt vaan ratsastin ruunasen ihan hyväksi.

Vaikka Läiskää onkin paljon mukavampi nykyisin ratsastaa kentällä on se myös entistäkin haastavampi. Ruunasta on nimittäin tullut pikkutarkka, eikä se hyväksy mitä tahansa kenotuksia. Arvatkaapa vain joutuuko sitä laittamaan itsensä tiukille kun meinaa olla taipumusta kenottamiseen. Silti on aina yhtä kova himo päästä ratsastamaan, sillä enää se miten hevonen kulkee ei ole kuin minusta kiinni. Toisaalta se ärsyttää, kun  ei itse osaa, mutta kukaan ei ole täydellinen ja harjoittelemalla oppii.

Esteitäkin pompittiin sunnuntaina estetunnin merkeissä. Nyt ei ehkä ihan niin onnistuneesti kuin aikaisemmin, mutta hyvin kuitenkin. Läiskä kun sattui olemaan hiukan vikuri tuulella, eikä keskittyä olisi millään jaksanut. Minun huolimattomuusvirheitäni käytti hyväksi ja tekipä elämänsä ensimmäisen kiellonkin. Ei käynyt kyllä kaukana, etten olisi päässyt maistelemaan kentän hiekkaa, mutta onneksi tuuri oli tällä kertaa puolellani. Silti ruuna hyppäsi hienosti ja kivaa meillä oli. Sehän on se pääasia.

Tehtävänä oli tällä kertaa hypätä sarjaa ja se tuotti kyllä päänvaivaa. Sarjan ensimmäinen este sujui joka kerta hienosti, mutta sen jälkeen kaikki tunuti menevän kummankin osalta räpeltämikseksi. Minä mietin   tulevaa hyppyä ja ruuna yritti olla sotkematta jalkojaan. Lopulta meno alkoi olemaan jo ihan asiallista ja pystyin paremmin keskittymään istuntaani. Valmentajakin sanoi, että istunta on kyllä kehittynyt jo viime kerrasta parempaan suuntaan. Toivotaan, että joskus saataisiin se siihen kuntoon, ettei sitä tarvitsisi hävetä.. Loistava fiilis jäi kuitenkin, sillä  olihan tunti kokonaisuutena mennyt oikein hienosti!