Pikku heppa spurttailee

Tosiaan niin kuin viime postauskessa mainitsin aloiteltiin istuntavalmennus trampoliinilla pomppimisella. Kyllä siinä oltiin kuin puulla päähän lyötyjä valmentajan kaivaessa trampoliinin esille ja tämän viittoessa meitä luokseen. Kipusimme vuorotellen  kävelemään ja ravailemaan trampalle.  Alussa vain haettiin oikeaa rytmiä paikallaan kantapäitä nostellen ja käsiä liikutellen. Ravi oli sitten seuraava aste ja se olikin jo paljon monimutkaisempaa. Jalat tuntuivat menevän solmuun, kun aloit käsiä miettimään ja toisinpäin!

 

 

Kun valmentaja oli tunnustellut kuinka paljon käteni liikkuvat sain hypätä alas ja alettiin kävelemään. Kauaakaan en kerennnyt harjoitusta tehdä, kun valmentaja jo ryntäsi luokseni: "Ei, et sinä voi noin kävellä. Muista kantapää, syrjät ja varpaat!" Siinä minä katson ilmeellä mitäs ihmettä, näinhän minä olen aina kävellyt. Tietenkin olen tiennyt, että kävelyni on ollut pikkuisen erikoinen. Asian takiahan sitä on lääkärissäkin käyty, mutta se, että se ratsastukseenkin vielä vaikuttaisi. No nyt olenkin sitten kotiläksynä opetellut kävelemään uudestaan ja alkaa jo askeltamiseni  näyttämään ihmisen kävelyltä. En olisi kylläkään uskonut, että ratsastuksen opettajani osaisi minulle tälläisen neuvoa, kun eivät siinä fysioterapeutitkaan onnistuneet..

 

15 minuutin harjoitteluiden jälkeen päästiin ratsastelemaan heposilla. Läiskällä oli taas niitä päiviä, että en muuten varmana liiku. Olihan se arvattavissa, ettei ruuna voisi yli 30 asteen lämmössä mitenkään reipas olla. Asenne oli kuitenkin se, etten liikaa keskity hevoseen. Me sitten vaikka ollaan paikoillamme ja minä harjoittelen istumaan, mutta tällä kertaa keskityn vain itseeni. Viime kerta, kun meni vain hevosen hoputtamiseen, enkä saanut tunnista kaikkea irti. Nyt asia oli  onneksi toinen.

 

Viime kouluvalkasta

Harjoituksiin kuului muun muassa kevennyksen harjoittelua, kevyessäistunnassa hevosen tahdissa juoksua, käynnissä erilaisia venytyksiä ja harjoitusravissa istumista. Ihmeellisimmältä tuosta äskeisestä jonosta kuulostaa varmaankin tuo kevyessäistunnassa juoksu. Kieltämättä, se oli oikein erikoista. Tuli tuntea  ensin hevosen etujalkojen liikkeet ja mukautua niihin. Tämän jälkeen alettiin juoksemaan samassa rytmissä. Jotenkin minä sain tunteesta heti kiinni, vaikka yleisesti olenkin huono mitään tuon tapaista oppimaan. Mitä sitten siihen väsymyksestä potevaan ruunaani tulee hän yllättikin minut positiivisesti. Hiukan joutui kyllä pohkeita käyttämään, kun ei ollut haluja mennä, mutta huomattavasti paremmin meni nyt kuin viime kerralla. Läiskä alkoi myös pyöristymään kivasti ravaillessamme. Muutenkin ruuna oli  miellyttävä ratsastaa säähän nähden.

 

Sunnuntain eli toisin sanoen istuntavalmennuksen jälkeen ei olla kentällä käväisty. Olen kokenut järkevämmäksi antaa nyt hetken kentän olla ja näillä näkymin vasta sunnuntaina olisi tarkoitus siellä pyöriä. Ollaankin nyt vain humputeltu maastossa koko porukalla ja vietetty vähän sellaista rennompaa viikkoa. Läiskä onkin toiminut oikein loistavasti. Tämän päivän maastosta on kuitenkin hiukan kerrottava. Ruuna oli alkuun laiskahko, tai ei sitä voi oikeastaan laiskaksi sanoa. Parempi sana taitaisi olla väsynyt. Se kyllä käveli ja ravasi, mutta teki sen hitaasti. Alku humpsutteujen jälkeen ruuna alkoi kuitenkin virkoamaan. Mietin, että saattoihan olla mahdollista, että se oli vain jäykkä kahden vapaapäivän jäljiltä. Ei hevoseni ollut kuitenkaan minään tuulispäänä viipottamassa, mutta liikkui kuitenkin hienosti eteenpäin. Seuraavassa ylämäessä annettiin sitten hevosten mennä astetta lujempaa ja ilman minkäänlaisia kannustuksia Läiskäkin ampaisi kiitolaukkaan. Se kuitenkin näki puskassa  jonkun kummallisen linnun, jota täytyi hiukan ihmetellä. Tällöin ruunan laukka hidastui ja, kun se lopulta tajusi Vickyn olevan jo pitkän matkaa edellä se veti kauheat spurtit. Hevonen meni aivan matalaksi ja vain korski innosta. Sen korvat olivat  innokaana höröllä ja hevonen pinkoi niin kovaa minkä jaloillaan pääsi. Edellä olevan saavutettuamme Läiskä olisi halunnut mennä ohi, mutta Vicky ei antanut tähän tilaa. Mielenosoitukseksi ruuna pomppi tasajalka loikkia paikoillaan.:D

 

Shoppaillakkin ollaan keretty, nimittäin keskiviikkona pyörähdettiin Kuopiossa. Missään varsinaisessa hevoskaupassa ei keretty käydä, mutta puuilosta ja biltemalta onnistuttiin jotain nappaamaan.

 

 

Mukaan siis tarttui sinisiä kuminauhoja, kaviokoukku, sekä neljä erinalista otsapantaa. Tuo helmillä oleva otsapanta pääsikin jo tänään käyttöön ja se koristaakin nyt Läiskän suitsia!;)