Valmentaja ponini selässä

Olen niin ylpeä. Tuo hevonen on vain niin sanoinkuvaamattoman hieno. Ei vain ulkoisesti vaan myös käytökseltään. Se näytti esimerkkiä kuinka oikean kouluratsun tulee toimia. Sen täytyy yrittää parhaansa vaikka ei osaisikaan. Mitään yleisiä alku kamppailuja ei tarvinnut käydä vaan voitiin heti näyttää parastaan, eikä tarvinnut piilotella sitä sinne loppu metreille saakka. Mahtavissa fiiliksissä täällä siis kirjoittelen lauantaista!

Eiköhän tuo hymy kerro myös valmentajan ajatukset tunnin jälkeen. " Minä en tahtoisi millään lopettaa, kun tämä nyt on näin kiva!" Siltä se näyttikin. Oikein huipulle ratsastaa. Kevyt kädelle, reipas, sekä herkkä. Väistöt ja peruutukset sujuivat ilman minkäänlaista tökkimistä. Ravi pysyi reippaana ja tasaisena kokoajan. Hevonen näytti kokonaisuudessaan oikeen harmooniselle Laukka nyt oli vähän mitä oli. Sellaista neliskanttista pupun loikkaa, mutta siinäkin ruuna kuitenkin yritti parhaansa. Onhan se edistystä, että nykyisin voidaan jo maastossa sekä pellolla nauttia pyöreästä laukasta. Vielä tulee päivä, kun voin tulla suu leveällä hymyllä kertomaan, että hevoseni pyörittää laukkaa myös kentällä!;)

Hieno tunne kun vain miettii lauantaita. Nyt ei kuitenkaan tunnu enempää tätä tekstiä syntyvän, joten lopetan tähän. Kuvat kertovat varmastikkin loput!