Tadaa ongelma ratkaistu! [reilu annos kuvia]

Voi vihdoin se keksitttiin tai no oikeastaan  Taru keksi. Olen pitkään pähkäillyt kuinka voisin ratsastaa Läiskällä ilman satulaa.  Haluan tuntea sen kun jalat hieluvat tuleen tahdissa ja tasapainon kadotessa voit takertua  ruunan harjaan. Tähän mennessä luulin jo kokeilleeni kaikkea. Huopa ja loimivyö tai huopa ja läppäri.  Ei mitään eroa. Sama kuin en olisi laittanut mitään. Aina se pahuksen säkä on painanut aivan liikaa. Eilen kuitenkin Tarun osoittaessa romaania pienen raksutuksen jälkeen tajusin, että tuossa saattaapi olla ratkaisu ongelmaamme.  Eipä sitten muuta kun vaan testamaan ja tadaa Läiskä säkä ei tunnukkaan enää tuon toppauksen alta!

Köpöteltiin maastossa pääpiirtein rauhassa, mutta otettiin me muutamat  laukkaspurtitkin. Läiskä oli koko ajan oikein hienosti. Mitä nyt kerran yritti lähteä kotiapäin, mutta se päähänpistos hävisi onneksi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Kotona sitten napttiin parit kuvat tuosta meidän patentista. Naurahdinkin Tarulle, että poikahan on kuin Horzen kuvastosta.

Tänään minun oli tarkoitus ratsastaa kunnolla koulua, kun kerran kuvaajakin saatiin matkaan. Kiitos Jullelle kuvista! Eräs ystävämme päättikin pistäytyä meille, joten pistettiin suunnitelmat uusiksi. Tosi treenaaminen vaihtui humputteluun, sillä suunnattiin kenttäilyn jälkeen yhdessä maastoja kohti. Kentällä en tehnyt oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista. Ravailin, sekä kävelin pääty-ympyrällä ja siinä kaikki. Läiskäkin oli tosi hienosti, vaikka hiukan hidas olikin. Hetkittäin kuitenkin muuttui askel reippaaksi, jolloin palkitsin ruunan isolla annoksella kehuja. Pitemmän aikaa, kun olisi Läsikää kerennyt vyllätä se olisi ollut varmasti aivan loistava, koska se alkoi olemaan oma itsensä vasta viimeisillä kierroksilla. Omaan selkäänikin koitin kiinnittää huomiota, jottei se menisi sille vihaamalleni notkolle. Kuvien perusteella ainakin se näytti omaan silmään ihan hyvälle!;)

Maastoon lähdettiin kaikkien kolmen hevosen voimin. Vickykin pääsi matkaan kiitos Jullen, joka lupautui ratsastamaan tuolla meidän pullalla. Maasto meni oikein mainiosti. Ilmeistä  päätellen kenestäkään reissu ei ollut epäonnistunut, vaikka sääherra päättikin heittää päällemme reilusti vettä. Ruunastikin löytyi aivan uusi vaihde, joka ei ole ennen tullut esiin. Pah, Läiskäkö hidas. Sille iski kauhea kisavietti Mellin kanssa kisaillessa. Se olisi voinut suhahtaa Vickystäkin ohi. Onneksi ruuna kestää hyvin käsissä, muuten oltaisiin menty, eikä vain meinattu. Loistavat laukkakisat meillä ainakin oli, muuta ei voi sanoa!

  

Katsokaa hevosta, älkää ratsastajaa:3